Urheilu

Luonnonluminen hiihtokausi on etelässä sula mahdottomuus – "Harrastajia olisi, jos olisi olosuhteita"

Lumiraja karkaa pohjoisemmaksi, mutta väki pakkautuu etelään. Kysyimme, millainen on ollut hiihtoseurojen talvi, kun lunta ei ole ollut lainkaan tai sitä on ollut liian vähän?
Ahveniston moottoriradan muuten vähälumiseen maastoon on lumetettu kaksi kilometriä hiihtolatua. Kuva: Pekka Rautiainen
Ahveniston moottoriradan muuten vähälumiseen maastoon on lumetettu kaksi kilometriä hiihtolatua. Kuva: Pekka Rautiainen

”Hiihtokautta on ollut tänä talvena Hämeenlinnassa noin neljä viikkoa. Kun tässä ysiviikolla ja kerran aiemminkin oli pikkupakkasia, saimme tykitettyä latuja Ahveniston moottoriradalle. Latua on liki kaksi kilometriä.

Nyt on tavallaan hyvä tilanne, kun on lunta, mutta jos sää pysyy lämpimänä ja vettä tulee, niin kovin pitkään latu ei pysy kunnossa. Sitä ei voi ajaakaan lämpimällä. Lammin Konnarille on myös saatu hyvä latu aikaiseksi, mutta on selvää, että siellä, missä ei ole voitu tykittää, ei ole latuja.

Kaupunki on suunnitellut säilölumen tekemistä moottoriradalle ensi talvena, niin toivotaan silloin pakkasia. Jos saisimme sitä seuraavan kauden alkuun syksylle 2021, se olisi hyvä. Kilometri säilölunta maksaisi kaudessa 10 000–15 000 euroa. Aloituskustannukset ovat vähän korkeammat.

Kisoja ei ole pystytty järjestämään kuin muutamat seuransisäiset sarjahiihdot moottoriradalla. Olosuhteiden takia emme ole edes anoneet isompia kilpailuja syksyllä.

Tarkoituskaan ei toki ollut kuin järjestää yhdet kansalliset kisat, mutta myös lasten hiihtokerhomme ja nelosluokkalaisten lumipäivä jäivät väliin. Uusien harrastajien kannalta ne olisivat olleet tärkeitä.

Harrastajia kyllä olisi, jos olisi vain kunnollisia olosuhteita. Näillä olosuhteilla on riski, ettei lajia enää harrasteta. Junioreita meillä on ihan kiitettävä määrä, ja siinä on ollut nostettakin. Harjoituksissamme pyörii säännöllisesti 50–60 junnua. Se ei ole välttämättä olosuhdekysymys, että hämeenlinnalaisia edustaa esimerkiksi Valkeakosken Hakaa.”

Ari-Pekka Lassila

Hämeenlinnan Hiihtoseuran puheenjohtaja

 

”Raisiossa ei ole hiihdetty tänä talvena metriäkään. Koko Varsinais-Suomessa on taidettu järjestää vain kaksi hiihtokilpailua: yksi Paraisten säilölumesta tehdyllä ladulla ja yksi Uudenkaupungin hiihtoputkessa. Kaikki muut kisat on peruutettu.

Onhan tämä todella surullinen tilanne. Tavoitteelliset kilpahiihtäjät lähtevät lumen perässä kauemmas, mutta eniten harmittaa lasten ja kuntoilijoiden puolesta.

Niin taitavia seuratyöntekijöitä ja kannustavia vanhempia ei ole olemassakaan, että näissä olosuhteissa pystyisimme houkuttelemaan hiihdon pariin uusia harrastajia. Säälle ei kukaan voi mitään, mutta kyllä tässä katseet kääntyvät kuntapäättäjienkin suuntaan. Pääkaupunkiseudulla on useita latuja, mutta Varsinais-Suomessa ei yhtään.

Kysymys on tahdosta. Lunta voi säilöä sahanpurun alle ja maakunnan lukemattomien jäähallien tuottamaa lunta voisi kuljettaa kuntien välisenä yhteistyönä keskitetysti yhteen paikkaan, että maakuntaan saataisiin edes yksi kunnon keinolatu.

Lahden liikuntatoimi on laskenut, että lumen tekeminen ja säilöminen maksaa kymppitonnin per kilometri per talvi. Se on aika pieni raha, jos sitä vertaa jalkapallon tekonurmikenttien lämmityskuluihin tai jäähallin ylläpitokuluihin.

Hiihtoladuille ei tarvitse jakaa seuravuoroja, vaan ne ovat kaikille avoimia 24/7. Väitän, että Varsinais-Suomessa olisi ollut keinoladulle jonoa aamusta iltaan, jos täällä sellainen olisi tänä talvena ollut.”

Marko Takomo

Raisio Ski Team 105:n valmentaja ja seura-aktiivi

 

”Keuruulla lumitilanne on ollut vaihteleva ja Etelä-Suomeen verrattuna ihan siedettävä, mutta historiallisessa katsannossa kuitenkin aika surkea. Marras-joulukuun aikana ladut olivat kunnossa, mutta sen jälkeen enää satunnaisesti. Ei ole ollut riittävästi peräkkäisiä pakkaspäiviä, että olisi päästy hyödyntämään tykkilunta.

Lasten hiihtokoulut on pystytty järjestämään jäähallin lumista tehdyllä 700 metrin ladulla, mutta juniorien Keuruu–Jämsä-cupin kuudesta osakilpailusta toteutui vain yksi. Onhan se näkynyt harrastajamäärissä. Vielä kymmenen vuotta sitten meillä oli satakunta junioria, nyt noin 30.

Olosuhteiden taakse ei saa silti liikaa mennä, nämä ovat myös asennekysymyksiä. Rullasukset vastaavat aika hyvin lumella hiihtoa ja sauvarinteessä voi tehdä lajinomaista harjoittelua. Parhaat ja motivoituneimmat ovat päässeet tänäkin talvena toteuttamaan harjoitusohjelmia vähän soveltaen.

Eniten huonoista olosuhteista kärsivät lapset ja nuoret. Kun seura-, alue- ja piiritoimintaa ei pystytä toteuttamaan normaalisti, se näkyy pienellä viiveellä koko lajin asemassa.”

Veikko Ahonen

Keuruun Kisailijoiden hiihtojaoston puheenjohtaja, valmentaja ja kilpailujärjestäjä

 

”Pyhäjärvi sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa ja on ollut tänä talvena ehkä eteläisin paikka Suomessa, missä on pystynyt harjoittamaan hiihtotoimintaa kohtalaisesti. Lumi tuli aikaisin, mutta sen jälkeen on ollut 4–5 lauhaa jaksoa, mitkä ovat syöneet latuja.

Kilometrin lenkki on ollut koko ajan käytössä, kahden, kolmen ja jopa viiden kilometrin latu vaihtelevasti. Kilpailuohjelmaan oli merkitty neljä kisaa, joista kolme on pystytty järjestämään.

Kolmen viikon päästä meillä on Suomen cupin osakilpailu, mikä toteutuu varmasti. Sitä varten meillä on säilöttynä lunta, ja nyt pakkasten vihdoin tultua tykitetään lunta suoraan latupohjille. Talkootyötä se vaatii, mutta meillä on 20–30 hengen porukka sitä varten.

Talkooporukka vanhenee ja nuoria ei tahdo löytyä enää mukaan, mutta toistaiseksi homma on toiminut näin. Pyhäjärven kaupungille ladut maksavat vuodessa alle 20 000 euroa.

Tietenkin tällaiset talvet vaikuttavat lajin asemaan. Juniorihiihtäjiä Pyhäjärvellä on 20–30, kun vielä parikymmentä vuotta sitten oli tuplamäärä. Lahjakkaita nuoria menee muihin lajeihin.

Jäähallissa on aina jää kunnossa, mutta laduista ei ikinä tiedä. Jääkiekko vetää täälläkin nuoria puoleensa, eikä siinä mitään. Pääasia, että urheilevat. Paljon hiihdon tulevaisuus riippuu seurojen vetäjistä. Jos ei mitään tehdä, ei mitään myöskään tapahdu.

Seuratoimintaan pitää olla matala kynnys tulla mukaan. Mitään ei tarvitse osata, pääasia, että seurassa on porukkaa ja saadaan lapsille toimintaa. Kunnianhimoisimmat voidaan ohjata sitten myöhemmin ammattimaisemman valmennuksen piiriin.”

Kauko Tikkanen

Pyhäjärveläisen Pohti Ski Teamin manageri ja seura-aktiivi

Päivän lehti

19.9.2020

Fingerpori

comic