Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue keräsi helmikuussa jopa miljoonayleisön olympiavälierän ääreen kotisohvilla, ja joukkue on ollut maan varmin arvokisamitalisti olympialajeissa 20 vuotta. Silti kansainvälinen kärki menee yhä kaukana edellä eikä naisten jääkiekko ole arvokisojen ulkopuolella juuri minkäänlainen ilmiö
Pohjois-Amerikkaan on kehittynyt kaksi puoliammattilaissarjaa, minkä lisäksi Ruotsin liigan parhaat joukkueet kykenevät jo maksamaan palkkaa pelaajille. Suomessa kituutetaan edelleen talkoovoimin, ja kotimaisen pääsarjan peleissä käy keskimäärin 89 katsojaa (tilanne kaudella 2018–19 lokakuun 16. päivänä).
Ainakin alkukaudesta on voinut tulkita, ettei aika ollut kypsä kymmenen joukkueen Naisten Liigalle. Liigassa on kahden kerroksen väkeä, kun maailman viidenneksi parhaan sarjan tasoisia pelaajia riittäisi vain viidelle seuralle. Liigan kuudenneksi parhaalla joukkueella HPK:lla on ollut vaikeuksia saada välillä edes kolmea kentällistä pelaajia.
Naisten maajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen odottaa kauden loppuun, ennen kuin arvostelee liigan siirtoa, joka on saanut kritiikkiä muun muassa HPK:n joukkueen koonneelta manageri Jorma Hassiselta.
– Pelit varmaan tasoittuvat, kun sarja puolittuu. Tarvitsemme parempaa pelaajatuotantoa, mutta tämä on siirtymävaihe. Meidän pitää myös nostaa omaa häntää. Ei pelin taso ole siellä hyvä. Pitää harjoitella paremmin ja olla urheilullisempia, jotta tuote olisi parempi, Mustonen toteaa.
Ulkoisten investointien kautta naisten jääkiekko ei nouse. Liigan yleisömäärien varaan ei bisnestä rakenneta. Muutoksen täytyy olla rakenteellinen ja lähteä liitosta, linjaa Mustonen. Hän on pitkään Ruotsissa asuneena seurannut, miten maassa on luotu naiskiekkoilijoille puitteet, joissa näiden ei tarvitse maksaa pelaamisestaan.
– Siellä vaaditaan hallitustasolta samanlaisia edellytyksiä miehille ja naisille urheiluseuroissa, muuten veikkausvoittovaroja ei jaeta. Luleå Hockeyn (ruotsalainen naisten ja miesten jääkiekon suurseura) toimitusjohtaja kertoi minulle, että heidän panostuksensa naisten jääkiekkoon ei johdu itse tasa-arvon tavoittelusta, vaan menestyvä naisjoukkue on osa voittavaa organisaatiota, Mustonen kertoo.
– Se näkyy siellä esimerkiksi kuntosalilla, kun kaikki miehet, naiset ja juniorit käyvät sekaisin yhdessä treenaamassa.
Naiskiekkopiirit esittävät yleisesti ratkaisuksi, että varakkaat ja vahvabrändiset miesten liigaseurat ottaisivat naisten joukkueen omien siipiensä alle.
– Onhan se selvää, että meidän seuroillamme eivät ole valmennus- ja tukiresurssit viimeisen päälle kunnossa. Kaikissa seuroissa niitä ei ole suunnattu myös naisten eduksi. Siksi pyrimmekin parantamaan pelaajapolkuja ja arkivalmennusta yhdessä seurojen kanssa, sanoi Mustonen joka saapui vieraili juuri kyseisestä syystä Hämeenlinnassa tiistaina.
– Asenteet meidän johtokunnissamme tulevat muuttumaan, kun sinne tulee nuorempaa sukupolvea, joka ymmärtää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Silloin muuttuvat naisten ja tyttöjen harjoitteluolosuhteet. Liitto on siihen herännyt, kaikki seurat eivät.
Kynnys ruotsalaistyyliseen symbioosiin esimerkiksi Hämeenlinnassa on varsin korkea, kun miesten liigajoukkue käy omaa taloudellisestikin kovaa kisaansa muita seuraosakeyhtiöitä vastaan. Naisten liigajoukkue tuottaisi nykytilanteessa pelkkää tappiota emoseuralle, ainakin jos nykyisellään välttämättömistä pelaajien kausimaksuista luovuttaisiin.
Esimerkiksi HPK-naiset ry (nykyisin Hämeenlinnan Lentopallokerho) luopui jääkiekkojoukkueesta tämän oltua kymmenientuhansien eurojen taakka joka vuosi ja painettua yhdistyksen pääoman pakkaselle.
Suomalaisista naiskiekkoilijoista ammattimaisesti harjoittelevat käytännössä vain aikuisten ja nuorten maajoukkuerinkeihin kuuluvat, joista parikymmentä kiekkoilee Pohjois-Amerikassa tai Ruotsissa.
– Meillä on 50–60 naista, jotka harjoittelevat ammattimaisesti jonkun tukemana, mutta nyt se pitäisi saada seurojen tuella käyntiin koko Suomessa. Tulevaisuudessa on välttämätöntä nostaa valmennuksen ja oman liigan tasoa, maajoukkuepäävalmentaja julistaa.
Liigaa pelaavat naiset jäävät Hämeenlinnassa jäävuoroja jaettaessa luonnollisesti miesten ja A-nuorten jälkeen, mutta myös B-pojat saavat enemmän ja yleensä parempia jääaikoja. Yhteisten jääharjoitusten määrä ei ole huimaava: HPK-kiekkonaisilla on neljä jäävuoroa viikossa, minkä lisäksi joukkueen lukiolaiset pääsevät urheilulinjan aamujäille.
HPK:ssa harjoitellaan silti paljon liigan keskiarvoon nähden, ja joukkueessa tilanne nähdään sopivana, koska harjoittelua rajoittavat etupäässä muut kiireet.
– Meillä on kyllä aivan tarpeeksi jääaikaa siihen nähden, että pelaajilla on arkirientoja töissä ja koulussa. Ei ole valittamista, kiekkonaisten päävalmentaja Markku Pirttiniemi sanoo. HäSa
Juttua täydennetty taloudellista tekijöistä ja jääajasta kertovissa kohdissa 18.10.2018 kello 13.27.
