Kiekko Urheilu

Millaista on elää NHL:n pudotuspelien "kuplassa"? – mestarivahti Emil Larmi kertoo

Millaista oli elämä puheenaiheeksi nousseessa NHL:n pudotuspelien ”kuplassa”? Pittsburgh Penguinsin matkassa sen kokenut Emil Larmi raottaa verhoa Hämeen Sanomien lukijoille.
HPK:n paidassa mestaruuden keväällä 2019 voittaneen Emil Larmin kausi 2019-20 piti sisällään värikkäitä ja monelaisia vaiheita. Kuva: Pekka Rautiainen
HPK:n paidassa mestaruuden keväällä 2019 voittaneen Emil Larmin kausi 2019-20 piti sisällään värikkäitä ja monelaisia vaiheita. Kuva: Pekka Rautiainen

Jotta koko kauden kestänyt vuoristoratani NHL:ssä ei olisi jäänyt liian tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi – sattui eteen vielä se kaikkein rajuin yllätys, jota kukaan ei osannut odottaa.

Sillä yllätyksellä on myös koko maailman tuntema nimi: Koronavirus.

Sen varjolla urheilu onnistui heittämään kauteen vielä yhden uuden kierrepallon. Tarkemmin sanottuna pääjehuna oli NHL, jonka logistisen suunnittelun seurauksena pääsin kokemaan elämäni ensimmäiset pudotuspelit Pohjois-Amerikassa muusta maailmasta eristetystä ”kuplasta”.

Kesäharjoitteluni oli jo täydessä vauhdissa ennen kutsua takaisin. Kroppa alkoi tuntua hyvältä paikoin hyvinkin stressaavan talven ja kevään jälkeen. Se tylsä arki tuntuikin paremmalta kuin aikoihin.

Päivät noudattivat aika lailla samaa kaavaa: Treeni, ruoka, lepo – treeni, ruoka, lepo. Tämän kauden valossa huomasin arvostavani tilannetta, jossa pitkästä aikaa tiesin sen mitä ensi viikolla tapahtuu!

Kunnes en enää tiennytkään.

 

Yllättävä puhelinsoitto

Puhelimeni soi yllättäen ja ruudulle ilmaantui valmentajani nimi.

Aikoivat kutsua minut ylös, kunhan pelit jatkuvat. Valmentajani sanat pitivät sisällään myös uutisen: Pelit siis jatkuvat sittenkin?

Se tarkoitti kamojen pakkaamista kasaan ja siirtymistä lentokentälle. Tällä kertaa matkustin yksin ilman suomalaisia naapureita, tyttöystävää ja myös tietoa miten pitkäksi aikaa oikein matkaan lähdin. Tunnelma oli jotakin innostuksen ja epätietoisuuden välimaastossa. Tuleva karanteenikaan ei houkutellut, varsinkin jos pudotuspelit vielä peruttaisiinkin. Päässä leijaili ”mitä jos” -alkuista kysymystä. Ainoa varma tuntui olevan epävarma.

Arki lähti kuitenkin rullaamaan karanteenin, omaehtoisten jääharjoitusten, harjoitusleirin ja kymmenien koronatestien jälkeen Pittsburghissa. Päivät matelivat omalla painollaan, vaikka olin ollut kuukauden erossa läheisistäni. Jollekin muulle se saattaa olla tutumpaa, mutta itselleni se oli ensimmäinen kerta noin pitkään aikaan aivan jokaisesta läheisestäni.

Playoffien alku oli kuitenkin se, mitä olin odottanut. Se on syy, miksi Pohjois-Amerikkaan on lähdetty – ja pian lehto lähtikin jo Torontoon kohti pudotuspelikuplaa. Siellä olisin koko maailman jääkiekkoilun ytimessä. Tai ainakin lähellä sitä.

 

Yhdessä vietetty reilun kuukauden – jopa parin – valmistautuminen hupeni käsiin lopulta vain yhden viikon rypistyksen jälkeen.

 

Kuin elämää luksusristeilijällä

Itse kupla oli lopulta hyvin pitkälti sellainen, mitä olin odottanut. Toronton kupla – tai tarkemmin sanottuna kuplat – koostui kahdesta hotellista.

Runkosarjassa paremmin sijoittuneet majoittuivat lähes uudessa hotellissa Lake Ontarion välittömässä läheisyydessä. Hotelli, sekä vieressä ollut jenkkifutisstadion olivat aidattuna yhteiseksi isoksi alueeksi. Stadion oli täytetty erilaisilla urheiluvälineillä aina jalkapalloista golfmailoihin.

Hotelli kätki sisäänsä uima-altaat, tennis- ja squashkentät, golfsimulaattorin, kuntosalin ja melkeinpä kaiken mitä kuvitella saattaa. Kaikki kuorrutettuna vielä joko järvi- tai kaupunkimaisemalla. Ainakaan omilla kriteereilläni ei valitettavaa ollut. Hotellielämää kuplassa kutsuisinkin elämäksi luksusristeilijällä.

Pois ei pääse, mutta miksi pitäisikään. Kaikki on valmiiksi katettuna aitojen sisäpuolelle.

 

Legendan tyhjä katse

Kun vihdoin pääsimme hallille, alkoivat ensimmäiset erikoiset fiilikset. Jäähalli, johon mahtuu 19000 katsojaa voi olla uskomattoman hiljainen ja kolkko. Sitä se voi olla myös kesken playoff-ottelun. Katsomosta käsin harjoitusottelufiilistä oli mahdoton sivuuttaa mielestä. En kuitenkaan usko sen vallanneen pelaajien mieltä, sillä peli ei ole sama katsomossa kuin kaukalosta käsin.

Joka tapauksessa ne pelit olivat ja menivät, sillä Pittsburgh Penguins putosi jo avauskierroksella. Odotukset olivat jotain aivan muuta kuin pelata neljä ottelua ja palata lomille. Yhdessä vietetty reilun kuukauden – jopa parin – valmistautuminen hupeni käsiin lopulta vain yhden viikon rypistyksen jälkeen.

Se tyhjyys, mitä menestystä Penguinsiin tavoittelemaan tulleen kokeneen Patrick Marleau’n katseesta oli havaittavissa, oli jotakin mitä en hetkeen unohda.

Tämäkin teksti olisi voinut olla jotakin muuta kuin turistikertomus kuplasta.

 

Karanteenia riittämiin

Loppukevennyksenä voisin todeta viettäneeni toistaiseksi kuusi viikkoa karanteenissa tänä vuonna – eli puolitoista kuukautta. Tässä vaiheessa vuotta se on lähes viidennes koko vuodesta. Ehkä siihen suhtautuu joskus kuin armeijaan, jälkikäteen se naurattaa.

Siispä leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

 

Mestarivahti Emil Larmi kirjoitti Hämeen Sanomien lukijoille Pohjois-Amerikan seikkailuistaan kaudella 2020-21.

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic