Mistä löytyisivät uudet maailmanmestarit suomalaiseen enduroon? – Kari Tiainen avaa miten menestys aikoinaan syntyi

Riihimäkeläislähtöinen Kari Tiainen vastaa puhelimeensa Espanjasta. Käynnissä ovat juuri olleet moottoripyörän huoltohommat – kuinkas muutenkaan.

Koronaviruspandemia on laittanut kapuloita rattaisiin maailmalla yritystoimintaan ja niin myös Tiaisen Exdreames adventures -moottoripyöräsafariliiketoiminnalle.

Tätä nykyä Tiainen järjestää kuudessa eri maassa moottoripyöräsafareita – Espanjassa, Portugalissa, Marokossa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomen Lapissa.

– Kalenteri muuttui ihan tyystin, kun eihän tässä ole voinut mitään safareita järjestää. Kaikki siirtyi syksyyn, joten toivotaan, että siinä kohtaa jo voisimme toimia normaalisti. Espanja on avaamassa jo turismia, mutta toivottavasti ei tule toisia aaltoja. Jos tulee, minkä sille voi, Tiainen niputtaa.

Tiainen on harjoitellut ja asunut Espanjassa enemmän ja vähemmän jo vuodesta 1989 alkaen, lukuun ottamatta viisivuotista Suomen visiittiä, jolloin Tiaisella oli konkurssiin mennyt koneliike. Hän on yhä jäsenenä Riihimäen Kahvakoplassa.

Liiketoiminnassaan Tiainen kokee myyvänsä moottoripyöräileville asiakkailleen elämyksiä.

– Näin se on. Olemme laajentamassa toimintaamme ja panostamme siihen kovasti, että voimme tarjota kaikentasoisille moottoripyöräharrastajille laadukkaita palveluja. Aluksi ajettiin vain enduropyörillä, mutta nyt mukaan ovat tulossa adventure-pyörät, joilla on hyvä ajaa kaduilla, vuori- ja hiekkateillä.

 

Maailmanmestaruuksia liukuhihnalta Suomeen

Tiainen on enduron elävä legenda ja lajin seitsenkertainen maailmanmestari. Suomalainen enduro on kuitenkin ollut lajin kotimaisten huippuvuosien jälkeen hiipumaan päin, vaikka järvenpääläinen Eero Remes onkin saavuttanut maailmanmestaruuden vielä 2018.

Remeksen takaa ei kuitenkaan tällä hetkellä näy suurelle yleisölle edes korvanpuolikasta tulevista maailman terävimmän kärjen huipuista puhuttaessa.

– Siihen verrattuna, kun itse ajoi, nykytilanne on aika rauhallinen. Tilanne Suomessa oli kuitenkin parhaimmillaan todella hyvä. En kuitenkaan sanoisi, että takana ei olisi tulossa ketään, sillä tiedän monia lupaaviakin poikia, jotka yrittävät maailmalle. Se on hieno homma, Tiainen kiteyttää.

Lajin huippuvuosiin verrattuna nykytilanne on jossain määrin verrannollinen mäkihyppyyn.

Oli aika, jolloin Suomen ei endurossakaan tarvinnut katsoa maailmalle päin – vaan maailmalta ihmeteltiin, mitä ihmettä Suomessa tehdään oikein. Maailmalta kuitenkin hiivittiin hiljalleen ohi.

Lajin huippuvuosina Tiaisen vanavedessä sellaiset lajisuuruudet kuin Petteri Silván, Juha Salminen, Mika Ahola ja kumppanit saavuttivat urallaan solkenaan maailmanmestaruuksia.

– Siihen aikaan, kun itse touhusi, oli aikamoinen buumi käynnissä. Paljon asioita loksahti kohdalleen. Sitä huomasi jossain vaiheessa, että perhana, tässähän on aika hyvä buugi päällä. Siitä ehkä jopa kärsi vähän suomalainen motocross, sillä lajit ovat melko lähellä toisiaan, Tiainen sanoo.

– Esimerkiksi (enduron moninkertainen maailmanmestari) Juha Salminen olisi hyvin voinut pärjätä motocrossissakin.

 

 

Yhdessä enemmän

Uransa parhaina muistoinaan Tiaisen mieleen tulevat tietysti mestaruudet, mutta juuri joukkue-MM -voitot ovat olleet makeita, koska ne saatiin kokea yhdessä.

– Ensimmäinen joukkue-MM voitettiin Hämeenlinnassa, joka sysäsi meidät kärkeen pitkäksi aikaan. Ja tietysti viimeinen mestaruus vuonna 2003 oli hieno, kun en ajanut enää MM-sarjaa, mutta lähdin silti mukaan Brasiliaan. Ne olivat hienoja juttuja ne.

Tiainen näkee, että suomalaisen enduron noustessa kansainvälisestikin lähes ylivertaiselle tasolle, kyse oli pienen ja omistautuneen porukan voimannäytöstä.

– Pieni joukko se tosiaan oli ja tietoa jaettiin paljon keskenään. Minulla ei ainakaan ollut mitään salaisuuksia. Välillä jopa omasta tiimistä muistuteltiin, että muut suomalaiset ovat kuitenkin meidän kilpailijoitamme, Tiainen naurahtaa.

– Treenasimme kimpassa ja olimme joukkue-MM -kisoissa todella vahvoja. Vahvaa oli myös joukkuehenki. Se oli hemmetin hienoa aikaa. Puhalsimme yhteen hiileen ja itseluottamus oli hurjaa tasoa.

 

”Hiton vaikea sanoa, mistä hiipuminen johtuu”

Mutta mistä löytyisivät uudet karitiaiset, jotka hallitsisivat lajia jatkossa suvereenisti MM-tasolla?

Tiainen miettii hetken, kunnes vastaa.

– Hiton vaikea sanoa, mistä lajin hiipuminen johtuu. Monet entisistä huipuista ovat harjoitelleet junioreiden kanssa, eikä kukaan taatusti ole pimittänyt tietotaitoa. Ei tietenkään ole ihan helppoa saada samanlaista uutta meininkiä päälle, Tiainen pohtii.

– Tietysti aikoinaan ympärilläni oli myös samanhenkisiä lahjakkuuksia, jotka olivat valmiita uhraamaan kaiken oman menestymisen eteen. Samalla kaikki me olimme valmiina jeesaamaan myös muita. _HäSa