Urheilu

Moukaristeista ja ottelijoista tullut kakkosluokan yleisurheilijoita – "Olisi mukavaa, jos saisimme edes olla mukana"

Yleisurheilulajit ovat keskenään tasa-arvoisia vain siinä, että arvokisoissa joka lajin parhaat palkitaan samalla tavalla. Yleisurheilun suunta on selvä: kilpailuista tehdään dynaamisempia karsimalla tiettyjä lajeja pois ohjelmasta.

Erityisen hätkähdyttävä oli Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hallinnoiman Timanttiliiga-sarjan päätös pudottaa moukarinheitto pois ohjelmastaan 2010. Timanttiliigan varapuheenjohtaja, sarjan arvostetuimman kilpailun, Zürichin Weltklassen toimitusjohtaja Patrick Magyar avasi vuonna 2012 saksalaiselle Leichtatletik-lehdelle, että tämä johtui ”infrastruktuurisyistä”, kuten jalkapalloon käytetyn kentän turmeltumisesta.

– Monilla stadioneilla lämmitys on aina lähempänä maan pintaa. Jos se hajoaa, korjaussummat ovat kuusinumeroisia. Toisaalta tarvitaan erittäin korkea häkki. Se tarkoittaa, että moukarinheitto on kestämätön laji kutsukilpailuun, Magyar selitti.

IAAF:n puheenjohtaja Sebastian Coe puolestaan lupasi viime syksynä radikaaleja muutoksia MM-kisojen ohjelmaan jo ensi vuoden Dohan kisoihin. Lajivalikoima saattaa supistua, Coe uhkasi Reutersin mukaan.

Moukarinheitosta on tullut kakkosluokan yleisurheilulaji, joka on ensimmäisten karsittavien joukossa, mikäli lajivalikoima supistuu. Moukarinheittäjille on toki oma IAAF:n järjestämä Hammer Challenge -kilpailusarja, joka koostuu eri kilpailujen yhteydessä pidetyistä moukarikisoista. Sen rahapalkinnot ovat 60 prosenttia Timanttiliigan palkinnoista.

Moukari ei ole aina päässyt Suomessakaan estradille, vaikka se onkin yksi Suomen Urheiluliiton painopistelajeista. Uudessa kotimaisessa gp-sarjassa moukaria heitetään kahdesti, kun esimerkiksi keihäs on mukana kaikissa viidessä osakilpailussa.

Sjundeå IF:n Kalevan kisaedustaja Fredrik Fröbergin mielestä moukarin tilanne on Suomessa muuta maailmaa parempi, mutta hän näkee ainakin kaksi ongelmaa.

– Meidät häädetään usein hiekkakentille, koska täytyy tehdä yhteistyötä jalkapallon kanssa. Kommunikaatio ei toimi ja kunta kieltää heittämisen, vaikka hyvällä jälkihoidolla kentän voi laittaa kuntoon kisan jälkeen. Toiseksi pitkille heitoille ei ole gp:ssä tarpeeksi tilaa, ja keihäs on vahva ykkönen, Fröberg selvittää.

23-vuotias moukarimies on ottanut tavakseen pitää lajinsa ääntä yllä blogissaan ja sosiaalisessa mediassa. Hänestä moukarinheittäjille tulee jo nuorena ulkopuolisuuden tunne, kun noin puolet kisoista heitetään ”pusikossa”.

– Joskus juniorina laji ei ollut mukana piirinmestaruuskisoissa, vaan heitettiin muualla omana kisanaan myöhemmin syksyllä. Kalevan kisoissa tilanne on suhteellisen hyvä.

Fröberg myöntää, ettei tasa-arvon tavoittelu ole olennaista, sillä toiset lajit ovat väkisinkin kiinnostavampia. Hän toivoisi kuitenkin yhtäläisiä mahdollisuuksia hankkia näkyvyyttä lajille.

– Olisi mukavaa, jos saisimme edes olla mukana. Kaikkien lajien pitäisi mahtua yleisurheiluun. Yleisurheilussa on selkeä jakauma, että juoksulajit ovat kenttälajeja tärkeämpiä. Kun moukari on vähemmän suositun lajiryhmän hännillä, tipumme veneestä, Fröberg pohtii.

Hankalassa asemassa ovat myös stadionien ulkopuolelle usein jäävät kävelyt sekä moniottelut. Kaksipäiväiset kymmen- tai seitsenottelut eivät mahdu yhden illan kilpailutapahtumiin, joten ottelut eivät ole osa yhtään merkittävää yleisurheilusarjaa. Näin ollen ottelut käydään omissa tapahtumissaan ja jäävät ilman isoa näkyvyyttä, jollaista ne saavat vain arvokisoissa.

Arvokisoissakin ottelut jäävät melko toissijaisiksi. Etenkin kilpailupäivien keskimmäiset kenttälajit jäävät usein suorien TV-lähetysten ulkopuolelle, koska esimerkiksi kymmenottelun seiväs on usein stadionin ainoa käynnissä oleva laji.

Suomessa kilpailuita on vähän. Maan kärkiottelija Elmo Savola näkisi mielellään pikkuotteluiden paluun iltakisoihin.

– Eliittikisojen yhteydessä on ollut ennen kolmiotteluita, mutta harmi, että ne ovat kadonneet. Se vaatisi vain, että joku vaikutusvaltainen puhuisi otteluiden puolesta. Minun aikanani sellaista tuskin tulee, lappajärveläinen harmittelee.

EM-kilpailuihin lähtevä Savola kertoo ottelevansa Jyväskylän Kalevan kisoissa vain ensimmäisen päivän, mutta pitää kisoja kansallisen tason ottelijan tähtihetkenä.

– Suomalaiselle ottelijalle Kalevan kisat on aika lailla ainoa mahdollisuus näkyä, jos ei pääse ulkomaille. Ulkomailla on hienoja yli 10 000 katsojan kilpailuja, kuten Valencessa ja Götzisissä, mutta niihin on vaikea saada kutsua.

Savola ei kuitenkaan surkuttele lajinsa asemaa, vaan keskittyy harjoitteluun ja kilpailemiseen.

– Urheilen niillä resursseilla, mitä minulla on käytettävissä, enkä valita ainakaan julkisesti. Ottelijoilla on yleensä tällainen asenne. HäSa