Urheilu Hämeenlinna

Myrskyn jälkeen on poutasää – Tapio Suominen voi taas sanoa, että hänelle kuuluu hyvää

Urheilujournalismin tunnettu moniottelija ja tällä viikolla HJS-päivää juontava Tapio Suominen kokee elävänsä hyvää vaihetta elämässään, jonka viime vuosiin on mahtunut myös synkkiä vaiheita.
Tapio Suominen on ollut julkisuudessa avoin kertomaan sairastamastaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kuva: Pekka Rautiainen
Tapio Suominen on ollut julkisuudessa avoin kertomaan sairastamastaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kuva: Pekka Rautiainen

Yksi viime vuosikymmenien tunnistettavimmista urheilutoimittajista luonnehtii itseään nykyisin keikkailevaksi eläkeläiseksi.

Myrskyisiä elämänvaiheita läpikäynyttä ja nykyisin Parolassa asuvaa Tapio Suomista – joka irtisanottiin Ylestä helmikuussa 2018 – on pitänyt viime aikoina kiireisinä mm. paluu tv-ruutuun AlfaTV:n Mestareiden maa -ohjelmaan ja Suomisen elämäkertakirjaprojekti Urheiluhullu – stadioneilta suljetulle osastolle. Kirjan kirjoittaa Lasse Lindqvist.

Yksi tuleva asia on ensi perjantaina HJS-FJK -ottelun yhteydessä Kaurialan stadionilla vietettävä HJS-päivä, jota Suominen lähtee HJS:n edustusjoukkueen toiminnanjohtaja Ville Dahlmanin pyynnöstä mukaan juontamaan.

– Viime viikon torstaina olin Hattulan kirjastossa puhumassa mielenterveydestä ja nyt HJS-päivässäkin haluan ankkuroitua tälle seudulle, jossa olen viihtynyt hyvin. Aikoinaan tammikuussa 2014 kun muutin, halusin päästä pois vanhoista kuvioista ja saada uuden lähdön. Sijainti on maantieteellisesti hyvä, mutta on täällä myös hyvät golfkentät, Suominen naurahtaa.

 

Kirjaprojektin myötä maineikkaan tv-uran Ylellä tehnyt – ja omien laskujensa mukaan noin 3000 erilaisessa tv-lähetyksessä mukana ollut – Suominen on sukeltanut syvälle elämänsä ja tekojensa syövereihin, joista kaikki ei ole ollut vain kaunista katsottavaa.

– On tullut tiukkoja paikkoja ja on joutunut toteamaan, että tuonkin olisi voinut hoitaa toisin. Irtisanomiseen johtanut tapahtumasarja ja rattikäryt eivät olisi tapahtuneet, ellen olisi ollut manian tilassa, mutta joskus sairaus ei anna vaihtoehtoja. Joskus mieli vie ja mies vikisee, Suominen sanoittaa.

Suominen sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Työtahdin helpotuttua, Suominen on oppinut paitsi tarkkailemaan työnteon määrää jaksamisen näkökulmasta mutta myös olemaan itselleen armollisempi – vaikka Suomisen elämän synkempisävyiset tapahtumat ovat saaneet paljon julkisuutta.

– Vaikka ne ovat harmillisia asioita, tulen niiden kanssa jollain tavalla toimeen. Puoli vuotta on nyt ollut aika hyvää aikaa, mutta sairauden luonteen myötä pitkiä tasaannusvaiheita tuleekin. On kuitenkin osattava tunnistaa mikäli tilanne alkaa mennä väärään suuntaan ja kuuntelemaan omaa mieltään, Suominen sanoo.

 

KUVA: Pekka Rautiainen

 

Suominen kertoo saaneensa kesällä 2013 ensimmäiseksi diagnoosikseen vakavan masennuksen, jonka seurauksena hän sai sähköhoitoa ja voimakasta mielialaa kohottavaa lääkitystä.

– Se johti siihen, että lokakuussa olin täysin maniassa, jalat olivat 10 metriä irti maasta. Pääosin siksi, että oletus oli että kyse on masennuksesta – sitten mentiin kovaa. Joskus näissä asioissa mennään erehdyksen ja yrityksen kautta, Suominen lausuu.

Suominen kertoo, että tärkeää ovat myös läheiset, jotka osaavat jo havainnoida, mikäli Suomisen mielentilassa tulee oleellisia muutoksia. Heitä ovat esimerkiksi Suomisen ex-vaimo Birgit – jota Suominen kuvailee yhä tärkeimmäksi tukihenkilökseen – sekä veljet.

– Masennus ja sen tuoma alavireisyys on tietyllä tavalla helpompi tunnistaa. Mania sen sijaan on vaikeampi, sitä ei halua myöntää itselleen, kun on täynnä energiaa ja pää täynnä huikeita ajatuksia, että nyt pitäisi tehdä jotain. Silloin lähelle tarvitaan ihmisiä, jotka seuraavat ja antavat tiukat ukaasit mitä pitää tehdä.

Mielenterveysasiat olivatkin yksi kimmoke Suomisen kirjaprojektille.

Vaikka kirjassa käsitellään Suomisen elämän ja uran eri vaiheita, kirjassa on myös asiaa mielenterveydestä. Lukuisat tsemppiviestit ja kiitokset rohkeudesta puhua olivat yksi asia, mutta ennen kaikkea yhteydenotot mielenterveysasioiden kanssa painiskelevilta avasivat Suomisen silmiä.

– Olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kokevat että kaikki keinot ovat käytetty ja ehkä kirja voi auttaa heitäkin. Toivoisin, että kirja myös hälventäisi ihmisten ennakkoluuloja, Suominen sanoo.

 

Urheilujournalismin kokeneena ja kiiteltynä ammattilaisena, Suominen on nähnyt urallaan paljon. Hän oli tuomassa journalistista sisältöä mm. jääkiekon arvokisojen studioihin omalla rautaisella otteellaan. Tärkeää Suomisesta oli tuntea käsittelemänsä laji perinpohjin.

– Studiojuontajana sain viettää aikaa asiantuntijoiden kanssa. Kunhan aikaa ei vietä vain kahvinjuontiin, voi oppia paljon. Jos istuu tuntikaupalla Jukka Jalosen, Jarmo Kekäläisen, Juhani Tammisen, Alpo Suhosen ja Petteri Sihvosen kaltaisten henkilöiden kanssa, aika tonttu saa olla, jos ei mitään opi, Suominen sanoo.

Suominen ehti nähdä vuosikymmenten varrella aitiopaikalta urheilujournalismin kehityksen raportoivammasta tyylistä syvällisempään – mutta myös nopeampaan tapaan tehdä ja toimia.

– Television näkökulmasta iso murros tapahtui 90-luvun puolivälin tietämillä. Tv-urheilu muuttui urheilutapahtumien taltioinnista, urheiluohjelmien tekemiseksi sen sijaan että näytettiin, että näin täällä kisailtiin, lätkä oli siinä aika iso suunnannäyttäjä ainakin Ylen sisällä. Vaikka lähetykset sisälsivät viihdettä, koen, että urheilun sisältöelementin on oltava kärki, Suominen sanoo.

– Nykypäivän urheilujournalismissa tärkeämmäksi on ehkä tullut nopeus kuin se, että laajennetaan ja syvennetään aiheita enemmän. Oikeasti laadukasta journalismia, joka jättää lukijaan tai katsojaan jäljen, ei oikeastaan voi tehdä ellei ole riittävästi aikaa taustoittaa ja selvittää. HäSa

HJS-päivä Kaurialan stadionilla perjantaina 14. kesäkuuta. Portit aukeaa kello 17, illan pääottelu HJS–FJK kello 19. Tapahtumaan ja peliin on vapaa pääsy.

Sihvosen kommentti: Primus inter pares

Ylivertainen vertaistensa joukossa – sitä Tapio Suominen oli ja on eri joukkuepallopelien studioisäntänä. Suominen nosti Ylellä studioisännyyden käsitteen ja tason omaan luokkaansa. Studioissa alettiin puhua syvällisesti kaikkein tärkeimmästä: pelistä.

Suominen teki ahkerasti töitä sen eteen, että hän sai eri joukkuepallopelit perusteellisesti haltuunsa. Keväisin puhelimeni soi lätkän MM-kisojen alla: ”Tapsa moi, voisitko hieman sparrata, jos ajelen Hämeenlinnaan, käytäisiinkö Leijonien pelitapaa läpi?”

Sehän sopi, otin tapaamisiin taktiikkatauluni mukaan.

Suominen oli aivan upea työtoveri. En unohda koskaan sitä inhimillistä lämpöä, millä hän otti minut ensikertalaisena Ylen tiimiin vastaan keväällä 2005.

Yhteistyömme ei ajanut kuitenkaan meitä ammatilliseen velkaan toisillemme. Ikimuistoisin tilanne oli Latvian MM-kisoissa 2006. Tuottaja Jouko Jarva oli – Kalervo Kummolan käskystä – heittänyt minut ja Juhani Tammisen ulos Ylen kiekkotiimistä.

Suominen pyysi minua ja Tammista vierailemaan Riikaan Ylen lätkästudioon. Meitä odotti ansa ja todellinen sauna, kun Suominen ja Jukka Jalonen löylyttivät meitä jääkiekkotekemisistämme ja saavutuksistamme suorassa lähetyksessä.

Petteri Sihvonen