fbpx
Urheilu

Näkökulma: Suomella kova työ pysyä kehityksen mukana – "Koventunut kilpailu uhkaa Helmareiden asemaa entistä vahvemmin myös jatkossa"

EM-kisoissa pelaavan Suomen maajoukkueen meno ei riitä vielä huippujoukkeiden kukistamiseen. Kuva: Emmi Korhonen

Kirjoitin jokunen vuosi sitten, että naisten jalkapallo omaa kaikista urheilulajeista suurimman kansainvälisen kasvu- ja kehityspotentiaalin lähitulevaisuudessa. Tuolloin Euroopan isoimmat seurajoukkueet alkoivat ottaa naisten joukkueita siipiensä alle ja kehittää niiden toimintaa uskottavilla budjeteilla. Vauhti, jolla kehitys niin pelin kuin yksilöidenkin osalta on toteutunut, on lyönyt kuitenkin kaikki odotukset. Meneillään olevassa Englannin EM-turnauksessa pelataan suurelta osin erinomaista jalkapalloa, todella hyvien pelaajien esittämänä.

Isoin muutos on tapahtunut yksilötasolla. Englannissa nähtävistä pelaajista suuri osa on päässyt riittävän varhaisessa vaiheessa harjoittelemaan ja elämään huippu-urheilijan arkea isojen organisaatioiden suojissa, joissa ei tarvitse kantaa huolta opiskeluista, työnteosta tai tulevaisuuden taloudellisista haasteista. Koulu ja muu elämä on integroitu jalkapalloon, ei toisinpäin. Toisin sanoen, naispelaajat ovat vihdoin samassa tilanteessa, missä miehet ovat olleet jo vuosikymmeniä. Tulos on nähtävissä kentällä.

Pelaajien kehittyminen mahdollistaa pelin kehittymisen. Pelistä on tullut huomattavasti vauhdikkaampaa, kun yksilöiden parempi fysiikka mahdollistaa nopeamman vauhdin niin juoksulle, kuin pallollekin. Pelaajat pystyvät toteuttamaan myös haastavampia taktisia tehtäviä kentällä ja pelitavalliset mahdollisuudet kasvavat jatkuvasti. Ylen studiossa kyllästymiseen asti jankatut ”ahtaasta pois” -toiveet Helmareiden suuntaan ovat toki oikean suuntaisia, mutta toivoisin myös pohdintaa siitä, miksi näin ei kentällä tapahdu. Ahtaasta on vaikea päästä pois, jos tila ja aika ovat liian kireällä omalle henkilökohtaiselle osaamiselle.

Lajin kehittyminen ja tason laajeneminen jo ennestään globaalissa lajissa on myrkkyä pienimmille maille. Pienemmästä pelaajamassasta pitäisi pystyä taikomaan entistä paremmin sitä materiaalia, millä pärjättäisiin myös jatkossa koko ajan kovenevassa seurassa. Suomi on naisjalkapalloilun historiassaan todella hyvin kokoonsa nähden menestynyt maa, on arvokisapaikkoja ja kotikisoja. Menestys on tullut kuitenkin aikana, mitä ei voi verrata nykyisyyteen tai varsinkaan tulevaan. Kilpailutilanne on muuttunut täysin ja juuri nyt näyttää valitettavasti melko pahalta.

Tyttö- ja naisjalkapalloilun suosio Suomessa on harrastajamääriensä osalta vahvassa kasvussa. Nuorisomaajoukkueet pelaavat tuloksellisesti todella hyvin, mutta vaikka ulkomailla pelaavien suomalaisten määrä on kasvanut, Natalia Kuikkaa lukuun ottamatta todelliset läpimurrot isoissa sarjoissa ovat tekemättä.

Kun resurssien ja mahdollisuuksien kuilu suomalaisten ja eurooppalaisten seurojen välillä kasvaa hurjaa vauhtia, olisi nuoren pelaajan ensiarvoisen tärkeää päästä nopeasti sinne, missä ympäristö tukee omaa kehitystä jalkapalloilijana optimaalisesti.

Suomen lohko EM-kisoissa on osoittautunut juuri niin kovaksi kuin ennalta pelättiin. Espanjaa vastaan ei nopeasta johtomaalista huolimatta ollut käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta pisteisiin, Tanskaa vastaan puolustustaistelu olisi toisena päivänä saattanut riittää tasapeliin. Kummassakaan ottelussa Suomi ei ole pystynyt tasavertaiseen pallolliseen peliin vastustajan kanssa, ja niin kauan kuin näin on, elämä kentällä on lähinnä selviytymistä tilanteesta toiseen.

Suomi on ollut, ja tulee Saksaa vastaan lauantaina olemaan vielä enemmän yksilötasolla vastustajaa jäljessä. Asia on sinänsä yksinkertainen. Suomen jo pitkään kasassa ollut maajoukkue ei omaa riittävän laadukkaita yksilöitä pärjätäkseen aiempia kovatasoisemmassa turnauksessa.

Jo kisoihin selviytyminen oli tältä joukkueelta kuitenkin erittäin hyvä saavutus, mitä ei tietenkään sovi vähätellä. Menestysmahdollisuudet varsinkin tässä lohkossa olivat kuitenkin jo lähtökohtaisesti lähes olemattomat.

Apuja pelaajille ei valitettavasti ole tullut riittävästi myöskään päävalmentaja Anna Signeulta. Julkisuuteen juuri joukkueen avausottelun kynnyksellä tulleet arviot valmentajan sosiaalisista taidoista eivät varmasti tukeneet joukkueen keskittymistä pelaamiseen eikä ruotsalainen toisaalta näytä oppineen omista virheistään myöskään pelin suhteen.

Tanska-pelin ratkaisuhetkillä varmasti jokainen näki, kuinka väsyneitä Helmarit alkoivat olla jatkuvasti lisääntyneen paineen alla, jota lisäsi vastustajan vaihdosta tulleet neljä tuoretta pelaajaa. Signeul ei reagoinut, vaan piti itsepintaisesti päänsä ja suosikkipelaajiensa väsyneet jalat kentällä. Game over.

Menot