Kiekko Urheilu

Onko neljällä tappiolla avanneesta HPK:sta syytä huolestua? – Sihvonen: "Monien ratkaisujen täytyy nyt tulla valmennustiimin sisältä"

Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen peräänkuuluttaa Matti Tiilikaisen valmennustiimiltä pelin kehittämiseen toimia.
HPK:n päävalmentaja Matti Tiilikainen on joutunut kovaan paikkaan. Kuva: Pekka Rautiainen
HPK:n päävalmentaja Matti Tiilikainen on joutunut kovaan paikkaan. Kuva: Pekka Rautiainen

Neljä ottelua, neljä tappiota, plakkarissa yksi vaivainen piste, pelitapa ja pelaaminen ovat olleet vain hieman sinnepäin ja vieläpä yleisö on – tosin lähinnä ulkourheilullisista syistä – hylännyt HPK:n.

Sananmukaisesti päävalmentaja Matti Tiilikaisen alku Kerhon päävalmentajana on ollut: painajaismainen.

Oloni on kuin oraakkelilla, joka tiesi ennustavansa oikein, mutta ei aavistanut, että vain alle pari viikkoa sitten Hämeen Sanomien Liiga-Extrassa julkaistut sanani ja ajatukseni olisivat jo nyt tarpeen.

Kirjoitin: ”Kun kollektiivi kutsui oman miehen tehtävään, on kollektiivin nyt tuettava häntä viimeiseen mieheen ja naiseen.”

En ajattele hetkeäkään, että päävalmentaja Tiilikaisen asema olisi mitenkään uhattuna tuloksellisesti heikon ja sisällöllisesti keskikertaisen alun jälkeen. Vaan silti nyt on heti kärkeen koko Kerho-yhteisön ytimen eli urheilujohtajan, apuvalmentajien, toimiston väen, hallituksen ja sponsoreiden oltava Tiilikaisen tukena.

Se on syötävän onnetonta, ettei yhteisön tärkeä kulmakivi eli peleissä normaalioloissa käyvä yleisö voi olla juurikaan auttamassa HPK:ta ja sen päävalmentajaa käsillä olevan alkukriisin aikana, syynä koronapiru.

Me täältä mediasta olemme kyllä juonessa mukana samalla tavalla tukena kuin Antti Pennasen aikana olimme: kritisoimalla ja vaihtoehtoisia malleja tarjoamalla ennen muuta pelillisiin asioihin, joskus myös johonkin muuhun. Seuraavassa joitakin huomioitani, mitä sopisi tehdä ja miten.

 

Toimistolla tulee säilyttää hyvä ilme ja tekemisen meininki. Panin ilolla merkille, miten toiveikkaasti ja energisesti toimitusjohtaja Antti Toivanen oli myöntänyt muutaman lausunnon Maikkarille koskien omaa ruutuaan. Niin sitä pitää!

Urheilujohtaja Mika Toivolaa ei juuri tarvitse neuvoa. Sanon kuitenkin sen, että nyt on käsillä sudenhetki sen suhteen, toki Toivola tämän tietäänkin, ettei tärkeimpään eli itse pelaamiseen tulisi urheilujohtajan ottaa liian kovasti kantaa. Keskustella ja kysellä toki voi ynnä olla käytettävissä, joskaan ei sitäkään määräänsä enempää.

Monien ratkaisujen täytyy nyt tulla valmennustiimin sisältä. En täällä analyysihuoneellani mieti juurikaan, mitä parannuksia päävalmentaja Tiilikainen mahtaa pohtia HPK:n pelaamiseen, enemmän pohdin, mitä huomiota tuovat joka aamu valmentajien kopin pöytää apuvalmentajat Timo Turunen, Janne Sinkkonen ja Juha Lehtola.

 

Vaikka katselen pelejä viileästi etäältä, oli minulta katketa verisuoni päästäni siinä kohtaa, kun herra Henri Kanninen yritti Vaasan Sportia vastaan ylivoimapelin haussa uittaa kiekkoa vastustajan mailan ja luistimien välistä. Jokin roti ja itsekuri pitää pelaajallakin olla!

 

 

Esimerkiksi Kärpissä aina pelillisten vaikeuksien ilmaantuessa ennen muuta apuvalmentajat ovat käärineet hihansa, katsoneet yötä myöten pelejä, sillä jokaisen päävalmentajan aivot ja kroppa ovat orastavan kriisin sattuessa ylikuormitetut tekemään sen sortin työtä ja huomiota, jotka auttavat joukkuetta sutjakasti eteenpäin kuopasta.

Juuri nyt Kerhon piirissä apuvalmentajat ovat aivan avainasemassa koko ongelmavyyhden kanssa.

Haastan apuvalmentajat Turusen, Sinkkosen ja Lehtolan avaamaan joukkueen solmuja – jotka rehellisyyden nimissä ovat osin seurausta myös joukkuetta kohdanneesta kahdesta koronakaranteenijaksosta – seuraavilta suunnilta:

Päävalmentaja Tiilikainen lähti hieman muodikkaasti yrittämään pelikirjalla, jossa pelataan kyllä Meidän peliä, mutta sen toteutumisen universaaleja peliperiaatteita ja niiden reunaehtoja koetellaan toisinaan vaikkapa pitkin syötöin, hyökkäyksiin lähtöjen tarpeellisia pysähdyksiä vältellen ja prässiä pakottamalla, joitakin mainitakseni.

Edellä kuvattu pelitapa on siitä kenkku, ettei se ole kovin helposti valmennettavissa, jos jotain pitää muuttaa ja päättää ylipäätään, mitä säädetään.

Ja kuinka muutokset viestitään ja perustellaan pelaajille. Antti Pennasellakin vastaava asia kesti ainakin kaksi kautta, ehkä kaksi ja puoli, ennen kuin resepti löytyi. En näe, että Tiilikaisen kannattaa lähteä samalle tielle, joka vaatii paitsi neroutta myös kosolti tuuria ynnä sen, että muut joukkueet pelaavat heikommin.

Mitä mieltä olette Turunen, Sinkkonen ja Lehtola, kannattaisiko teidän juonia Tiilikainen pois tältä tieltä?

 

Perättäisin sanoin: Aivan tuhannen varmasti – puhuttelen nyt Tiilikaista – saat jatkossa paremman tuloksen aikaan tismalleen sillä samalla pelikirjalla, jolla valmensit Kerhon A:ta 2015-2018.

Lopuksi sanon muutaman kovan sanan.

Vaikka katselen pelejä viileästi etäältä, oli minulta katketa verisuoni päästäni siinä kohtaa, kun herra Henri Kanninen yritti Vaasan Sportia vastaan ylivoimapelin haussa uittaa kiekkoa vastustajan mailan ja luistimien välistä. Jokin roti ja itsekuri pitää pelaajallakin olla!

Enkä oikein tiedä, miten suhtautua siihen, että Tommi Tikka on ryhtymässä kesken kaiken taitopelaajaksi uransa tässä vaiheessa.

Noiden viimeksi mainittujen seikkojen juuret johtavat toki päävalmentajan luomaan tai luomatta jättämään pelikuriin. Jos muistelen vaikkapa mestaruuskautta 2018-2019, ei puhettakaan, että edes itse Robert Leino tai Otto Paajanen olisivat uskaltautuneet leikkimään jäällä kuten Kanninen nyt.

Päivän lehti

26.10.2020

Fingerpori

comic