Kiekko Urheilu

Onko tämä jääkiekon löysin heitto? – Sihvonen lupaa: "Jos joku valmentaja siitä vielä mainitsee, kana kynitään viimeistä sulkaa myöten"

Aktiivisesta jääkiekosta puhuu lähes kaikki jääkiekkotoimijat liehitelläkseen kuulijan oletettua makua. Asiassa on tosin yksi ongelma: Kukaan ei määritä mitä se konkreettisesti tarkoittaa.
Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kohta se vihdoin taas alkaa, Liiga ja aktiivisen lätkän pelaaminen. Liigassa on 15 joukkuetta, joista jokainen niistä taitaa pelata sanojensa mukaan todella aktiivista peliä.

Niin kauan kuin muistan, suomalaiset jääkiekkovalmentajat ovat vannoneet aktiivisen pelitavan nimiin. Olisihan se toki sensaatio, jos joku särkisikin kaavan ja ilmoittaisi, että aiomme pelata passiivista lätkää.

Siitä seurojen piirissä on varmaa tietoa, että yleisö pitää aktiivisesta lätkästä. Aktiivinen pelaaminen on viihdyttävää katsottavaa, tietävät niin seurajohtajat kuin valmentajat kuin pelaajat.

Aktiivisen lätkän kanssa olemme päässeet tekemisiin myös me urheilutoimittajat. Ammattikuntamme on toistanut tuon aktiivisen lätkän mantran tuhansia kertoja sanomalehdissä, urheilulehdissä, netissä, televisiossa ja radiossa.

Meille on ammattikuntana päässyt käymään lapsus, sanoisin jopa ammattivirhe.

Kun valmentajat ovat esitelmöineet joukkueensa pyrkivän pelaamaan aktiivista lätkää – tai korista, futista, salibandya, pesistä, käsipalloa tai jääpalloa –, meiltä on unohtunut jatkokysymys koutsille: Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa teidän aktiivinen lätkänne, voitko antaa asiasta kolmesta viiteen konkreettista esimerkkiä koskien pelitapaanne?

Emmehän me voi päästää valmentajia, urheilujohtajia ja pelaajia läpi nollapuheensa kanssa ”aktiivisesta pelaamisesta”.

Jos olet ammatiltasi jääkiekkotoimittaja, tee pyhä lupaus tämän kolumnin luettuasi, älä enää koskaan jätä tuota jatkokysymystä tekemättä. Sen verran pitää olla ammattiylpeyttä. Asia sovittu?

Siirryn toiselle asteelle, tulkitsemaan.

Sen verran minulla on medianlukutaitoa, ja jääkiekkosanaston ymmärrystä, että että tohdin paljastaa seuraavaa:

Käsite aktiivinen jääkiekkoilu on kaapattu hieman samoin kuin Suomen lippu ja leijonariipus ovat kaapattu merkitsemään tietynlaista, rajattua Suomea ja suomalaisuutta.

Kun osa valmentajista, osa pelaajista ja osa urheilujohtajista, ja etenkin määrätty osa jääkiekkotoimittajia viljelee aktiivista peliä -käsitettä, se käytännössä näyttää tarkoittavan ja viittaavan ulottuvuuteen, jossa taktiikkataulut on sahattu, peli on luovutettu pelaajien haltuun, turha taktisuus kitketty pois – ja peli virtailee vapaasti kaukalon päästä päähän. Sattuu ja tapahtuu.

Edellä mainittu sakki muuten ihastui ikihyvikseen siitä, miten maailmancupissa 2016 pohjoisamerikkalaisten nuorten joukkue pelasi pidäkkeettä ja liki vailla pelikirjaa coast-to-coast, eli päästä päähän pyyhältäen. Se pelaamisen trendi otti hetken tuulta purjeisiin NHL:ssä, mutta on jo nyt kuopattu.

Mielestäni on härskiä, että tuo osa jääkiekkoväestä aliarvioi rajusti suomalaisten katsojien makua. Ei esimerkiksi Hämeenlinnassa HPK:n tai Tampereella Tapparan yleisö ihaile päätöntä koohottamista. Noiden seurojen kannattajat tuntuvat viihtyvän ennen muuta voittavan lätkän parissa.

Onhan sitä vikaa myös liki kaikissa valmentajissa. Sen verran pitäisi olla itsekunnioitusta, ettei käytä täydellisen inflaation kärsinyttä käsitettä aktiivinen lätkä, ellei itse määrittele sitä yksintein. Kun Jukka Jalonen sanoo, että pyrimme pelaamaan aktiivista lätkää, hänen joukkueensa pelaa täysin eri tavalla kuin vaikkapa Jouko Myrrän tai Raimo Helmisen joukkueet pelaavat – vaikka nekin pelaavat, kuulemma, aktiivista lätkää.

Tosin siitä on näyttöä, että Jalosen aktiivisen lätkän parissa viihtyy parhaimmillaan oikein hyvin kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista. No, Jalonen peluuttaakin paljon eri rytmejä ja kosolti myös keskialueen sumppua, trapia. Sen sijaan tuoreessa Urheilulehdessä Lukon tavoitetta pelata aktiivista lätkää esitelmöinyt urheilujohtaja Kalle Sahlstedt ei usko, että (raumalainen) yleisö viihtyisi, jos Lukko pelaisi trapia.

Mikähän raumalaisia sitten oikein vaivaa? Vai eikö Sahlstedt ole kartalla? Tai päävalmentaja Pekka Virta? Sekaannus on melkoinen. No ehkä Sahlstedt jo ovelasti puhuikin ohi Virran, tämän seuraajasta Marko Virtasesta. Ja, totta kai, toimittajalta jäi perinpohjaiset selventävät kysymykset tekemättä Sahlstedtille.

Lupaan yhden asian: Jos jatkossa joku koutsi mainitsee minun kuullen aktiivisen lätkän, se kana kynitään sitten viimeistä sulkaa myöten – hyvässä tai pahassa.

Päivän lehti

20.10.2020

Fingerpori

comic