Urheilu

"Oudon pelaajan" tie vei beach volleyn kautta Lentiskerhon hakkuriksi – Oluoma Okaro odottaa hirmutehoja

Lentopallokerhon uusin hakkurikokeilu Oluoma Okaro on kunnianhimoinen ja nopea sopeutumaan.
Oluoma Okaro ehti seurata myös Suvi Kokkosen pallottelua Lentopallokerhon naisten liigajoukkueen harjoituksissa. Joukkueen kausi alkaa sunnuntaina Rovaniemellä WoVoa vastaan. Kuva: Pekka Rautiainen
Oluoma Okaro ehti seurata myös Suvi Kokkosen pallottelua Lentopallokerhon naisten liigajoukkueen harjoituksissa. Joukkueen kausi alkaa sunnuntaina Rovaniemellä WoVoa vastaan. Kuva: Pekka Rautiainen

Ulkomaalaishakkurien hankinnat ovat olleet Hämeenlinnan Lentopallokerholle todellista arpapeliä tulosten suhteen. Hämeenlinnan tämänkin kesän ensimmäinen hakkurihaku Gabrielle Simpson sai lähteä jo lääkärintarkastuksen jälkeen.

Simpsonin seuraajassa on lupauksia paremmasta. Niin ikään yhdysvaltalainen Oluoma Okaro on sopeutunut nopeasti joukkueeseen ja antanut kättä pallolle, kuten hänet joukkueeseen halunnut päävalmentaja Matteo Pentassuglia on halunnut.

Viimeisessä harjoitusottelussa LP-Vampulaa vastaan viime lauantaina Okaro iski kolmeen erään 27 pistettä. Tehokkuusluku (efficiency, (pisteet–virheet)/hyökkäysyritykset) oli 52 prosenttia. Tässä lentopallohyökkääjien tärkeimpänä pidetyssä tilastossa hakkurille hyvänä pidetään 35 prosenttia.

Okaro haluaa jatkaa Hämeenlinnan osalta sunnuntaina alkavassa Mestaruusliigassa siitä, mihin harjoituskaudella jäi.

– Minulla on ihan selvät numeeriset tavoitteet. Haluan pelata 50 prosentin teholla ja joukkueena, että voitamme mestaruuden, lempinimellä Oly kulkeva Okaro linjaa.

– Olisi hienoa saavuttaa seuralle paikka Mestarien liigaan, vaikken itse jatkaisikaan täällä. Haluan edetä nopeasti urallani ja päästä aina parempaan joukkueeseen. Tämä on hyvä paikka aloittaa.

Okaron tie Hämeenlinnan hakkuriksi ei ole tavanomainen, mutta tavallaan hyvin kalifornialainen. Lakewoodista Los Angelesin suurkaupunkialueelta kotoisin oleva Okaro aloitti yliopistotaipaleensa vuonna 2014 San Franciscon yliopistossa.

Hän otti sisälentopallon oheen beach volleyn, mikä on Kalifornian yliopistoissa melko yleistä.

– Yliopisto oli pieni ja yksityinen, ja beach volley -ohjelma oli uusi, joten kaikki, jotka halusivat lentopallojoukkueeseen, pantiin pelaamaan myös biitsiä. Ajattelin aluksi, etten todellakaan halua pelata sitä, mutta opin siitä todella paljon, Okaro kertoo.

– Peliymmärrykseni ja itsehillintäni parani beach volleyn ansiosta, koska siinä on vain kaksi pelaajaa kentällä. Fyysisesti se paransi hyppyäni, nopeuttani ja ketteryyttäni, 325 sentin lyöntikorkeuteen 185 sentin varrellaan yltävä Okaro sanoo viitaten myös hiekan pehmeyteen.

Kahden vuoden jälkeen hän vaihtoi koulua Arizonan osavaltionyliopistoon päästäkseen parempaan joukkueeseen. Beach volley jäi silti rinnalle, vaikka Arizona Statessa oli omat ohjelmansa näihin lajeihin.

– San Francisco ei ollut hyvä tavoitteideni kannalta. Siellä pääsi hyvin alkuun, mutta tiesin, että isommassa koulussa ja konferenssissa saa tehtyä isomman vaikutuksen. Huomasin San Franciscossa beach volleyn hyödyt, joten anelin pääsyä Arizona Staten täyteen beach volley -joukkueeseen, selvittää nyt pelkästään sisälentopalloon keskittyvä Okaro.

Matkan varrella vaihtui myös pelipaikka keskitorjujasta hakkuriksi.

– Minun haluttiin olevan isompi uhka yliopistossa. Voisin pelata mitä tahansa pelipaikkaa, jossa ei tarvitse vastaanottaa. En ole ikinä osannut nostaa, Okaro paljastaa.

Hämeenlinnassa 23-vuotias Okaro aloittaa ammattilaisuransa. Alla on pelejä myös Yhdysvaltojen B-maajoukkueessa, joka voitti Pohjois-Amerikan liiton NORCECA Champions Cupin (eri turnaus kuin maanosan mestaruuskisat) elokuussa.

Suomeen tulemiseen liittyi samoja ennakkoluuloja kuin lähes kaikilla eteläisistä Yhdysvalloista tulevilla pelaajilla.

– Ilmastonvaihdos iski nopeasti. Täällä tulee äkkiä kylmä. Yhden harjoituspelin jälkeen kysyin Katjalta (passari Kylmäaho) kyytiä, mutta hän sanoi menevänsä pyörällä. Ihmettelin, että miten hän voi pyöräillä näin kylmässä, ja Katja sanoi, ettei tämä ole kylmää nähnytkään, Okaro nauraa.

Okaro kertoo kuitenkin tottuneensa nopeasti, vaikka hän on joukkueen toistaiseksi ainoa ulkomaalaispelaaja.

– Joukkuetoverit ovat todella avuliaita ja valmennus osaava. Olen kuitenkin todella itsenäinen, vaikka olenkin ekstrovertti. En ole koskaan tuntenut koti-ikävää, Okaro sanoo.

– Se, ettei ole esimerkiksi toista amerikkalaista, ei ole vaikuttanut niin kuin luulin. Sulkeudun mielelläni toviksi kuoreeni harjoitusten jälkeen lukemaan kirjaa tai pohtimaan harjoitusta.

Peliinkään kiinnipääseminen ei ollut ongelma Okarolle, joka ajattelee lentopallosta hyvin analyyttisesti.

– Tiedän, että olen aika outo pelaaja, mutta sanoin Katjalle ensimmäisissä harjoituksissa ”tämä ei ole sinun vikasi, mutta voisitko passata vähän nopeampaa ja vähän korkeammalle”. Yleensä hyökkääjät eivät halua niin nopeaa passia. Katja sai siitä nopeasti kiinni. Isommat pisteet ovat vasta tulossa, Okaro lupaa.

– Olisi helppoa olla luottamatta johonkin erilaiseen toimintatapaan, mutta täällä pelataan aika samalla tavalla, mihin olen tottunut. Kyseenalaistan kyllä asioita, mutten siksi, että epäilisin, vaan siksi, että ne ovat uusia minulle. HäSa