Urheilu

Peter Kotilainen oli salibandysankareiden tehomies – lue Kotilaisten urheilijaveljesten koskettava tarina

Suomi on salibandyn uusi maailmanmestari Ruotsin kaaduttua loppuottelussa Prahassa lukemin 6–3. Suomen tehomies oli kaksi maalia tehnyt ja yhden syöttänyt Peter Kotilainen. Kotilaisten salibandyveljesten nuoruutta varjostivat isän alkoholismi ja lähipiirissä tapahtuneet kuolemantapaukset. Tuttu ja turvallinen salibandyseura on ollut heille kuin toinen perhe. Lännen Media teki Kotilaisten elämäntarinasta jutun huhtikuussa 2018.
Vaikeudet ovat hitsanneet Kotilaisen veljekset tiukasti yhteen – tosin keskinäinen vinoilukin on ajoittain kovaa. Happeen Peter (vas.), Panu ja Paul Kotilainen taistelevat tänään salibandyn Suomen mestaruudesta kaukalossa ja toiminnanjohtaja Pasi Kotilainen jännittää kauden huipennusta katsomossa.

Salibandyssa menestyneiden Peter, Pasi, Paul ja Panu Kotilaisen elämäntarinan kuunteleminen on vähän kuin amerikkalaista nyrkkeilyelokuvaa katsoisi. Asetelma on klassinen: varjoisilta kujilta vaikeuksien kautta voittoon.

Kotilaisten veljesten tarina on myös esimerkki siitä, mistä urheilussa hienoimmillaan on kysymys. Seurayhteisö on kuin toinen perhe. Se kasvattaa, välittää, eikä käännä selkäänsä.

 

Jyväskyläläiseen Kotilaisen perheeseen syntyi kuusi lasta: Pasi, Piia, Petri, Paul, Panu ja Peter. Isä teki keikkahommia maalarina, äiti on koulutukseltaan ompelija. Kotilaiset asuivat kaupungin vuokra-asunnossa Kangaslammin kerrostalolähiössä.

Elämä ei ollut helppoa. Sitä leimasivat isän alkoholismi ja taloudellinen niukkuus. Kuolemantapauksetkin koettelivat perhettä.

Kehitysvammaisena syntynyt Petri menehtyi 3-vuotiaana vuonna 1988.

– Hän oli ilmeisesti saanut yöllä aivoinfarktin ja löytyi aamulla sängystä kuolleena. Nukuin samassa huoneessa, perheen esikoinen Pasi Kotilainen muistelee.

Isä kuoli vuonna 2003 alkoholistien asuttaman talon tulipalossa. Vanhemmat olivat tuolloin jo eronneet.

– Isän kuolema ei ollut yllätys. Sillä elämäntyylillä oli vain ajan kysymys, kun jotain tapahtuu, Paul Kotilainen muotoilee.

Kolmaskin kuolemantapaus Kotilaisten perheyhteisöä kohtasi, mutta palataan siihen myöhemmin.

Koulunkäynti ei Kotilaisen veljeksille maistunut, mutta onneksi oli urheilu.

– Kotona pahinta oli arvaamattomuus. Ikinä ei tiennyt, missä kunnossa isä seuraavaksi tulee kotiin ja mitä sitten tapahtuu.

– Pelikenttä oli minulle pakopaikka. Siellä ei tarvinnut ajatella ikäviä asioita, Peter Kotilainen kuvailee.

 

Kaikkien neljän veljeksen päälajiksi valikoitui salibandy. Sen parissa he osoittivat lahjakkuutta ja ahkeruutta. Kotilaiset viettivät pihapeleissä ja pelikentillä kaiket päivät.

– Eiköhän minulla se kuuluisa kymmenen tuhatta tuntia tullut täyteen jo aika nuorena, Peter arvelee.

Niin sanotulla kymmenen tuhannen tunnin säännöllä tarkoitetaan sitä, että urheilussa, musiikissa ja vaikkapa tieteen tekemisessä tarvitaan lahjakkuuden lisäksi määrätietoista harjoittelua kymmenen tuhatta tuntia ennen kuin ollaan valmiita huipputasolle.

Veljekset nousivat yksi kerrallaan Jyväskylän Happeen edustusjoukkueeseen, jo teini-ikäisinä. Pasi debytoi liigassa 15-vuotiaana, Paul sekä Peter 16-vuotiaina ja Panu 17-vuotiaana.

Nykyään puhutaan paljon junioriurheilun korkeista harrastusmaksuista. On selvää, että Kotilaisen veljesten pelit olisivat loppuneet lyhyeen, jos jyväskyläläisestä salibandyperheestä ei olisi löytynyt sydämen viisautta.

– Vasta jälkikäteen olen tajunnut, että pelaaminen on maksanutkin jotain. Ei äiti niitä pystynyt maksamaan. Juniorijoukkueidemme taustalla on ollut kuitenkin ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet tilanteemme. En ihan tarkkaan tiedä, miten meidän osuutemme maksuista on kuitattu.

– Vaikka emme pystyneet hoitamaan maksuja ja meillä kaikilla oli junnuaikoina omat sekoilumme, niin ikinä meitä ei hylätty, Paul sanoo.

Hän haluaa nimeltä mainiten kiittää junioriaikaisen joukkueensa taustalla häärännyttä Esa Purasta. Panu Kotilainen puolestaan toteaa, että ilman junioriaikaisen valmentajansa Sauli Tuomisen isällistä otetta hänen pelaamisensa olisi loppunut ennen aikojaan.

– Minulla oli 6–7 kilometrin matka harjoituksiin, eikä äidillä ollut ajokorttia. Sauli haki vuosikaudet minut aina kotoa treeneihin.

 

Kaikista Kotilaisen veljeksistä tuli huippupelaajia. Pasi ja Panu ovat Suomen mestareita ja edustaneet Suomea A-maajoukkuetasolla. Paul on tehnyt pitkän uran hyvänä liigapelaajana.

Pisimmälle on päässyt kuopus Peter. Hän on sille päälle sattuessaan yksi maailman parhaista salibandypelaajista. Vuoden 2016 MM-kisoissa Peter voitti maailmanmestaruuden, turnauksen pistepörssin ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kolikon toinen puoli on otteiden ailahtelevuus ja kurittomuus. Pelikieltojakin on tullut.

– Olen ailahteleva sekä kentällä että siviilissä. Välillä vaivun synkkyyteen. Kai se liittyy lapsuuden kokemuksiin. Tulevaisuuden haave on, että saisin elämääni tasaisuutta.

 

Pasi Kotilaisen elämä pysähtyi tiistaina 23. syyskuuta vuonna 2008. Hänen Tuulia-vaimonsa oli yksi Kauhajoen kouluampujan yhdestätoista uhrista.

Pasista tuli 2-vuotiaan poikansa Elmerin yksinhuoltaja.

– Tuulia oli vienyt aamulla Elmerin perhepäivähoitoon. Pian sen jälkeen hän kuoli.

– Pystyin hakemaan pojan hoidosta vasta torstaina. Kaksi päivää keräsin itseäni appivanhempien luona Alajärvellä. Se oli elämäni kovin paikka, kun piti kertoa Elmerille, ettei äiti tule enää kotiin.

Siihen päättyi myös Pasin pelaajaura. Hänen piti pelata Seinäjoella SPV:n riveissä, mutta tragedian jälkeen hän muutti takaisin Jyväskylään.

Happee toimi tässäkin kiirastulessa Kotilaisten turvasatamana. Seura pestasi pian Pasin liigajoukkueensa apuvalmentajaksi.

– Jälkikäteen ajatellen en ollut missään nimessä henkisesti valmis valmennustehtäviin. Tuttuun yhteisöön palaaminen ja urheilun parissa jatkaminen antoivat kuitenkin muuta ajateltavaa, ei tarvinnut rypeä pelkässä surussa.

Myöhemmin Happeesta löytyi myös uusi vaimo, naisten liigajoukkueessa pelannut Johanna. Nyt parilla on kaksi yhteistä lasta.

– Salibandy ja Happee seurana ovat antaneet minulle ihan käsittämättömän paljon. Sain palata 15-vuoden uran huipulla, ja sen jälkeen on löytynyt valmennus- ja seurajohtajan tehtäviä. Kun itse pelasin Espoossa ja Seinäjoella, niin Happee piti huolta pikkuveljistäni. Toki äiti oli se, joka viime kädessä piti homman kasassa.

– Jos ei tätä yhteisöä olisi, niin en tiedä mitä minusta olisi tullut. Ehkä rikollinen, Pasi hymähtää ja on kenties puoliksi tosissaan.

 

Peter Kotilainen

Ikä: 23.

Ammatti: Työtön. Opiskellut oppisopimuksella lastenhoitajaksi.

Perhe: Poikamies.

Ura: Pelannut liigaa vuodesta 2010 lähtien, 144 ottelua, 303 (160+143) tehopistettä. Edustanut yhtä Classic-kautta lukuun ottamatta aina Happeeta. 31 A-maaottelua. Voitti 2016 maailmanmestaruuden ja MM-kisojen pistepörssin sekä valittiin MM-turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

 

 

 

Pasi Kotilainen

Ikä: 39.

Ammatti: Pyörittää vaimonsa kanssa kehitysvammaisten perhekotia. Happeen toiminnanjohtaja.

Perhe: Vaimo ja kolme poikaa.

Ura: Pelasi liigassa vuosina 1993–2008 seuroinaan Happee, Espoo Oilers ja SPV. 305 ottelua, 280 (164+116) tehopistettä. Kaksi SM-kultaa. 18 A-maaottelua.

 

Panu Kotilainen

Ikä: 26.

Ammatti: Opiskelija.

Perhe: Avovaimo ja yksi lapsi.

Ura: Pelannut liigaa Happeessa vuodesta 2008 lähtien. 185 ottelua, 145 (75+70) tehopistettä. Yksi SM-kulta. 2 A-maaottelua.

Paul Kotilainen

Ikä: 30.

Ammatti: Varastomies.

Perhe: Avovaimo ja yksi lapsi.

Ura: Pelannut liigassa vuodesta 2004 lähtien 309 ottelua ja tehnyt 254 (111+143) tehopistettä. Edustanut Happeen lisäksi KooVeeta ja Classicia.