fbpx
Urheilu Hämeenlinna

Petra Olli elää uran jälkeen rentoa arkielämää – "Kisamolskille en kyllä enää haikaile"

Uransa viime viikolla julkaistuun kirjaan paketoinut Petra Olli ei enää haikaile painimolskille.
Petra Olli on painiuransa jälkeenkin yhä tiiviisti mukana lajin toiminnassa valmentajan roolissa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Petra Olli on painiuransa jälkeenkin yhä tiiviisti mukana lajin toiminnassa valmentajan roolissa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Suomalaisen naisten painin pioneerin Petra Ollin lopettaminen 25-vuotiaana vajaat kaksi vuotta sitten yllätti monet. Uran jälkeisestä elämästään Olli on nauttinut.

– Onhan elämä tietysti erilaista, kun se ei ole enää niin aikataulutettua. Korona on tietysti ollut vähän haittana normaaliin elämään. Kisamolskille en kyllä enää haikaile, joten lopettaminen oli ihan oikea päätös. Aika yksinkertaista, normaalia ja rentoa arkea.

Olli paketoi painijan uransa lopullisesti viime viikolla ilmestyneessä, toimittaja Mikko Kekäläisen kirjoittamassa, kirjassa Petra Olli – Painija. Kirjan syntyprosessi oli ensikertalaiselle mielenkiintoinen.

– Se oli pitkä prosessi kaiken kaikkiaan. Kävimme Mikon kanssa asioita läpi ja siinä sai vähän niin kuin vertaistukea, kun sain käsitellä urani mahdollisimman nopeasti läpi ja kaikki asiat olivat vielä aika tuoreessa muistissa. Prosessi oli positiivinen, saimme vietyä sen loppuun asti ja kirjoitettua viimeisen pisteen omalle uralleni. Se on nyt takanapäin, ja saan mennä elämässäni eteenpäin, Olli kertoo.

Ollin mukaan kirja on rehellinen kuvaus hänen urastaan.

– Olen tietysti väärä henkilö sanomaan, onko se hyvä vai huono – mahdollisimman avoin tarina kuitenkin ja olen yrittänyt kertoa kaikki urheilu-uraan liittyvät asiat. Halusin Mikon kirjoittamaan siksi, ettei kirjasta tule liikaa painianalyysia, jossa mennään vain kisoista toiseen, vaan kansanomaisempi ja kaunokirjallisempi. Siinä Mikko onnistui mielestäni todella hyvin, päähenkilö kehuu.

Kirjan teko oli myös ajoittain raskas matka muistoihin.

– Oli mukava aloittaa projekti, kun aluksi puhuttiin nuoruuden ja lapsuuden hauskoista asioista, mutta kun mentiin uraa eteenpäin, käytiin välillä aika syvälläkin. Niitä oli raskasta mennä uudestaan ja uudestaan läpi, sillä ei niitä yhdellä kertaa tunnissa käsitelty. Ei siinä kyyneliltäkään vältytty, Olli myöntää.

Painin parissa Ollin aika kuluu yhä. Hänellä on Kuortaneella nimeään kantava junioritiimi, jonka toimintaan entinen mestari osallistuu useamman kerran viikossa.

– Kymmenen tytön Petra Junior Team treenaa ja opiskelee Kuortaneella. Olen heidän mukanaan kolme–neljä kertaa viikossa plus aika usein viikonloppuisin leireillä. Silloin olen oikeastaan melkein koko ajan paikalla. Pyrin olemaan molskilla mattotreeneissä, koska siihen minulla aika paljon annettavaa.

Mitä se sitten vaatii, että Kuortaanelta nousee maailmalle uusia petraolleja?

– Mitään pikavoittoja ei ole olemassa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, kovaa työtä ja urheilijana elämistä ylipäätään. Nuorten pitää ymmärtää, kuinka paljon huippu-urheilu vaatii ihan kärkitasolla. Kokonaisvaltaisena huippu-urheilijana eläminen on tärkeää ja sitä siellä myös lukioiässä opitaan.

Olli on yhä tiiviisti suomalaisen painin ytimessä. Hänestä lajin tulevaisuus on ihan hyvä.

– Meillä oli nyt kuitenkin kaksi urheilijaa olympialaisissa ja hekin ovat nuorehkoja kavereita, jotka ovat varmasti seuraavissakin olympialaisissa kovia sanoja. Naispainijat ovat täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Heiltä odottaisin läpimurtoa EM-tasolle. Meillä oli nyt yksi urheilija kesällä arvokisoissa viides omassa ikäluokassaan eli lähellä mitalia, mutta ei ihan vielä. Toivotaan, että joku murtautuisi sinne. Naispainissa olemme kuitenkin vielä aikuisissa kaukana huipusta, valmentajatutkintonsa kesällä valmiiksi saanut Olli arvioi.

Painissa valmennusroolissa hän haluaa olla tulevaisuudessakin mukana, mutta myös muunlaiset tehtävät kiinnostavat

– Jos nuoria pystyisin auttamaan jatkossakin. En tiedä, mutta ehkä voisin olla mukana myös painin markkinoimisessa. Uskon, että minua voisi käyttää siinäkin hyödyksi. Urheilun parissa haluan kuitenkin olla ja jatkaa. Rooli voi aina välillä vaihdella, ei minulla ole mitään yksittäistä tiettyä päämäärää, jota kohden menen, Olli sanoo. HÄSA

Menot