Arvostan Jukka Jalosta jääkiekkovalmentajana ylitse muiden Suomessa.
Jalosen Leijonat pelasi kuin kehittyneiden joukkuepallopelien oppikirjasta läpi Slovakian MM-kisojen oman lohkonsa alkusarjan. Seitsemän peliä, niistä viisi voittoa ja kaksi tappiota, toinen tappioista jatkoajalla USA:lle. Voitot Kanadasta, Slovakiasta, Tanskasta, Iso-Britanniasta ja Ranskasta; ja lopuksi tappio Saksalle.
Voitettiin tai hävittiin, se tapahtui aina ja poikkeuksitta omalla peli-identiteetillä. Jalosen Total Hockey’lla.
Edes Jalosen pian 20 vuotta kestänyt muut laudalta lyövä menestystaival suomalaisen huippujääkiekkoilun piirissä ei ole saanut uppiniskaisimpia ja peliä vähemmän ymmärtäviä tahoja oppimaan sille, mitä on suomalainen turnauspelaaminen parhaimmin. Siinä peliä edistetään oman pelitavan ehdoin omaa pelaamista turnauksen jokaisessa ottelussa. Siinä ei pelata sekuntiakaan esimerkiksi ”viihteen” ehdoin.
Nyt Leijonat on valmistettu optimaalisesti puolivälierään; tuli mitä tuli, sekin voitetaan tai hävitään omaan peli-identiteettiin turvaten. Näin toimien minkä tahansa tuloksen kanssa voi sitten elää ja tulla toimeen.
