Kiekko Kolumnit Urheilu

Petteri Sihvonen huolissaan jääkiekon kyvystä hoitaa koronakriisiä: "Juniorisarjat voisi laittaa välittömästi tauolle"

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Pelätään pahinta ja toivotaan parasta.

Noinhan se on, mitä tulee käsillä olevaan koronaepidemian toiseen aaltoon. Eikä tietenkään riitä, että vain toivotaan parasta, on myös toimittava parhaan kykymme mukaan.

Oli kuin kylmää vettä niskaan, kun Jukureiden U20-joukkue altisti HPK:n ja KooKoon U20-pelaajia koronalle. Se pani miettimään asioita. Olematta turhan jälkiviisas: miksi suomalaisessa jääkiekkoilussa piti kiirehtiä alkamaan juniorisarjoja?

Kun urheilua avataan, sopisi se tehdä varoen sieltä päästä, missä resurssit ja toimet ovat parhaimmat.

Olen ylipäätään huolissani, miten suomalainen jääkiekkoilu selviää jo päällä ja edessä olevista haasteista, mitä tulee virukseen. Huoleni kumpuaa historiasta.

Lue myös: HPK:n koronatartuntamäärät pysyneet aisoissa, ei uusia tartuntoja – Toimitusjohtaja: Koko liigajoukkue testataan alkuviikosta

 

Lätkä on meillä laji, joka on ainakin viimeiset kolmisenkymmentä vuotta porskuttanut kaikin mahdollisin mittarein voitosta voittoon. Jos joitakin vastuksia on ollut, ne ovat olleet verrattain luokkaa olematon, ja joka tapauksessa ne on onnistuttu sivuuttaa olankohautuksella. Ei niitä edes oikein tule mieleen, no ehkä joitakin pikkuruisia kohuja kotikisojen lippujen hinnoista päähän kohdistuneisiin taklauksiin ja sitä mukaa lajin turvallisuuteen.

Mitä ikinä pikkuruisia haasteita laji onkin kohdannut, niistä on päästy sillä, että Kummola on murahtanut. Tai liitto tai SM-liiga on antanut minimaalisen lausunnon, joka on ollut aivan riittämätön, mutta se on saanut piisata.

Monia asioita on vain vaiettu kuoliaaksi kuten vaikkapa liiton sisällä muhinut räikeä seksuaalihäirintätapaus. Sentään jokin oma sisäinen tutkinta tehtiin, mutta se ei aiheuttanut kuulemma jatkotoimia.

 

Mutta tämä korona. Se pirulainen on pahimmillaan kuin jokin force majoure, suurempi voima, ja melkeinpä deus ex machina, epäuskottava juonenkäänne, joka tulee koettelemaan – sarkasmi sallittakoon – jopa niinkin ylhäistä väkeä kuin jääkiekkoväkeä. Niin SM-liigan kuin liiton porukka joutunevat kovaan paikkaan. Ensimmäistä kertaa 2000-luvulla.

Melkeinpä jo etukäteen pelkään, mitä sieltä tulee jatkossa SM-liigan puolelta toimitusjohtaja Riku Kallioniemen, kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelän ja puheenjohtaja Heikki Hiltusen suusta. Toisaalta, ei senkään niin väliä, mitä herrat laukovat, kunhan toimet taustalla olisivat kunnossa. En halua maalailla piruja seinille, mutta kovinkaan luottavaisin mielin en ole. Lajin parissa ei ole totuttu ratkomaan kriisejä.

SM-liiga saattaa ottaa toimialana kaikkien pahimmat urheilumme iskut koronan takia. Se johtuu siitä, että korkealta putoaa kovimmin. Ja jälki on oleva sitä pahempaa, mitä enemmän hutiloidaan.

 

Sitä olen täällä hengessäni pohtinut, koska tunnen olosuhteet jäähalleilla, millaisia viruslinkoja (sic!) ne mahtavatkaan olla, jos korona oikein alkaa jyllätä.

Ahtaat käytävät ja pukukopit, paljon väkeä, käsihygieniaa ja turvavälejä on vaikea pitää yllä ja niin edelleen. Eikä tämä ole niinkään SM-liigan ja ammattilaisjääkiekkoilun ongelma. Se on ennen muuta potentiaalinen junnulätkän haaste. Tästäkin sietäisi käydä julkista keskustelua, jossa Suomen Jääkiekkoliitto olisi aktiivinen ja aloitteellinen.

Nyt ei auta murahdella, ei viljellä munkkilatinaa, saati vaieta.

Mitä olen yhteiskunnan muita saroja seurannut, nuoret ihmiset ovat olleet paikoin melko piittaamattomia viime aikoina koronan suhteen. Ehdotankin, että jääkiekkoilussa avatut juniorisarjat laitettaisiin välittömästi tauolle. Niitä voisi sitten avata uudestaan joskus marraskuussa, jopa myöhemminkin.

Päivän lehti

22.9.2020

Fingerpori

comic