Kiekko Urheilu

Petteri Sihvonen suitsuttaa HPK:n yllätysnimeä – ”Loistava hankinta”

Hämeen Sanomien jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen kuvaa prosessia, jossa HPK uusii mestaruuskauden jälkeisiä kasvojaan. Näyttäisi siltä, että Kerho on löytämässä loistavan neloskentän, ja pakiston kärkinimiin on nousemassa TPS:stä hankittu Elmeri Eronen.
HPK:n puolustajavahvistus Elmeri Eronen on vakuuttanut jääkiekkoanalyytikon. Kuva: Tomi Vesaharju
HPK:n puolustajavahvistus Elmeri Eronen on vakuuttanut jääkiekkoanalyytikon. Kuva: Tomi Vesaharju

Pidän valtavasti tavasta, jolla 1995 syntynyt Elmeri Eronen pelaa Pallokerhon takalinjoilla. Hän on loistava hankinta urheilujohtaja Mika Toivolalta. Ominaisuuksiensa puolesta olisi vaikea kuvitella sopivampaa vapailla markkinoilla ollutta suomalaista puolustajaa pelaamaan Antti Pennasen erittäin vaativaa pelikirjaa.

Seurasin tarkasti Erosen otteita TPS:ssä jo neljä kautta sitten, jolloin hän aloitti Liigassa miesten pelit. Eronen on isänsä poika, luistimen liuku on yhtä kissamainen ja samantyylinen kuin Kimmo Erosella, TPS-pakkeja hänkin aikoinaan.

 

Harva on profeetta omalla maallaan

Odotin Elmeri Eroselta vahvempaa läpimurtoa TPS-vuosien aikana suomalaisten liigapuolustajien aivan eturiviin. Hieman se jäi piippuun.

Nyt näyttäisi, että siirto HPK:hon inspiroi 24-vuotiasta oikea käsi alhaalla pelaavaa pakkia. Ympäristö on tuore, ja ennen muuta pelitapakin on uusi.

Lopulta TPS on ajautunut pelaamaan suhteellisen kaavamaista tai peliä pakottavaa lätkää Kalle Kaskisen johdolla. Eronen on nyt enemmän omassa elementissään, kun pelaamisen ohjeet ovat vain suuntaan antavat, ja loppu on pelaajan luovuuden valtakuntaa katsoa, minkä rytmin, syöttösuunnan tai etenemistavan yksilö valitsee.

Eronen osaa syöttää hyvin, hän liikkuu ketterästi kiekon kanssa ja edistää peliä, kun on sen paikka.

Erityisavut pitänevät Erosen kiinni taistossa kakkosylivoiman viivapelaajan pestistä. Myös hyökkäysalueella hänen taitonsa pääsevät oikeusiin. Kurkkaukset ovat oikea-aikaisia ja potkulautatekniikkakin sujuu kuin hyökkääjiltä konsanaan.

 

Lisää: Kiekkokiuas-podcast: Ilveksen urheilujohtaja teki Liigassa pikapotkuennätyksen

 

Pätevä nelosvitja löytymässä

Kun HPK luo mestaruusnahkaansa käsillä olevan uuden sesongin puitteissa, eräs tärkeä osa prosessia on löytää pitävä ja hyvä neloskenttä. Parin viimeistä matsia – kotipelit Lukkoa ja JYPiä vastaan – kielivät sellaista, että hyvä porukka siihen tehtävää olisi muodostumassa. Olkoonkin, että päävalmentaja Pennasen sapluunaan kuuluu vaihdella kokoonpanoja ehtimiseen.

Miro Ruokonen, Mikko Lahtela ja Kristjan Kombe pelasivat huikeat pelit raumalaisia ja jyväskyläläisiä vastaan eikä esitys jäänyt Mikkelinkään pelissä vajaaksi.

Lahtelaa luotettavampaa keskushyökkääjää ei koko Liigassa juuri ole. Hänellä ei käytännössä ole egoa lainkaan käsitteen itsekkäässä mielessä. Lahtela antaa aina kaikkensa joukkueella ja viisikolleen. Hänellä on kyky pelata taitojensa ylärajoilla juuri niin kuin valmentaja ja pelitapa pyytää.

Lahtela pelaa vaihdosta toiseen ikään kuin muita neljää pelaajaa tukien ja jopa heidän virheitään paikkaillen.

 

Ei selviytymistä

JYPiä vastaan Lahtelan nelosvitja pelasi usein Jarkko Immosen ykkösnyrkkiä vastaan etenkin siinä kohtaa, kun alla oli HPK:n ylivoima ja JYP oli käyttänyt alivoimalla omia erikoismiehiään.

Ei puhettakaan, että Lahtelat olisivat pelanneet puolustavaa selviytymistaistelua Immosia vastaan, vaan tämän tästä vahva kulmapelipelaaja ja erinomainen kiekon suojaaja Kombe synnytti pitkän hyökkäyksen jyväskyläläisten puolustusalueelle yhdessä hyvä yleispelaaja Ruokosen kanssa.

Roolitettua nelosvitjaa on jonkin verran hyljeksitty ideana modernin lätkän aikakaudella, mutta Kerhon tapauksessa sellainen voidaan hyvästä syystä kasata Lahtelan ympärille.