Urheilu

Analyysi: Realismi iski lujaa Suomen U17-tytöille

Lauantaiaamun pikkutunneilla varmistui lopullisesti Suomen kisaurakan päättyminen alkulohkoon jalkapallon U17-tyttöjen MM-kisoissa Uruguayssa. Suurin odotuksin historialliseen turnaukseen lähteneiden pikkuhelmareiden jääminen ulos pudotuspeleistä on lähes yhtä suuri pettymys kuin joukkueen pelilliset esitykset kentällä kahden ensimmäisen ottelun jälkeen.

Onko käymässä niin, että kun tyttöjen ja naisten jalkapalloilu on hurjassa nousussa ympäri maailman ja yhä suurempi osa maista panostaa siihen kunnolla, Suomi alkaa pudota kyydistä? Samansuuntainen kehitys on nähtävissä huolestuttavan vahvasti myös naisten maajoukkueen tuloksissa.

Otteluissa Uutta-Seelantia ja Ghanaa vastaan Suomi ei ole muutamaa jaksoa lukuun ottamatta näyttänyt vaaralliselta, maaleja tekevältä joukkueelta. Turnauksen avausottelussa nuoren joukkueen pasmat hajosivat Uuden-Seelannin nostettua prässiään usean pelaajan voimin.

Tämän jälkeen Suomen paljon korostettua pallonhallintaa nähtiin lähinnä maalivahdin ja toppareiden välillä. Pallonhallinta kääntyi lopulta Suomelle jopa 70-prosenttisesti vastustajan vetäydyttyä toisella jaksolla, mutta kaksi laukausta maalia kohti kertoo paljon pelin viemisen näennäisyydestä verrattuna todelliseen vaarallisuuteen.

Ghanaa vastaan Suomi törmäsi Uutta-Seelantia taktisesti huomattavasti heikompaan, mutta fyysisesti, jos mahdollista, vieläkin kovempaan joukkueeseen. Sinivalkoisilla oli useita paikkoja käyttää Ghanan levotonta puolustamista hyväkseen juoksemalla läpi avoimen keskikentän. Viimeiselle kolmannekselle mentiin, mutta siihen loppuivat eväät.

Kun vastustaja tuli lähelle ja iholle, henkilökohtainen osaaminen sekä fyysiset ominaisuudet näkyivät Suomen kannalta karulla tavalla. Syöttöharhoista, huonoista haltuunotoista sekä kaksinkamppailuhäviöistä syntyi omaan päähän juoksukilpailuja, joissa suomalainen katsoi liian useasti ghanalaisen selkää.

Menneet kaksi ottelua herättävät kysymyksen, onko Suomella etukäteen mietittynä vaihtoehtoja omaan pallolliseen pelaamiseen? Pallonhallinta on kunnianhimoinen tavoite ja iso askel laadukkaan jalkapallon pelaamiseen, mutta siinä piilee myös vaaroja. Jos vastustaja lukee taktiikkaa kuin avointa kirjaa, pallonhallinta muuttuu nopeasti täysin vaarattomaksi tavaksi pelata.

Varsinkin ottelussa Uutta-Seelantia vastaan oma taito pelata prässi auki ei riittänyt. Silloin olisi pitänyt reagoida, mutta jos vaihtoehtoja ei ole mietitty, niiden toteuttamista kesken pelin on vaikea toteuttaa.

Joka tapauksessa jo pääseminen EM-kisojen kautta MM-turnaukseen on hyvä saavutus, mitä ei saa unohtaa. Joukkueessa on pelaajia, jotka omaavat ison potentiaalin kehittymiseen ja hyvään uraan. EM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi valittu Anna Koivunen on ollut myös Uruguayssa jopa huikean hyvä, yhdestä isosta virheestä huolimatta.