Kiekko Kolumnit Urheilu

Ruotsi voitettu kanta, seuraavaksi Leijonat käy Venäjän kimppuun – Sihvonen arvioi Suomen MM-yllätystä

Petteri Sihvosen mielestä Suomi pelasi fantastisen jääkiekon MM-puolivälierän, mutta Venäjä on paha kanto kaskessa.
Sakari Mannisen (toinen oikealta) jatkoaikamaali vapautti riemun Leijonissa ja toi Suomelle ansaitun välieräpaikan. Kuva: MARTIN DIVISEK
Sakari Mannisen (toinen oikealta) jatkoaikamaali vapautti riemun Leijonissa ja toi Suomelle ansaitun välieräpaikan. Kuva: MARTIN DIVISEK

Jukka Jalosen Leijonat pelasi koko Suomen maajoukkuehistoria yhden upeimmista peleistä Slovakian MM-kisoissa turnauksen puolivälieräottelussa Ruotsia vastaan. Leijonat lopetti tylysti Tre Kronorin turnauksen, jossa ruotsalaisilla oli kasassa todella vahva, NHL-pelaajista koostunut joukkue.

Tosin Ruotsi oli lyöty ensin jo taktiikkapöydällä. Heti pelin alusta kävi ilmi, että Rikard Grönborgin valmentama Ruotsi oli joutunut laatimaan erityisen pelisuunnitelman Suomea vastaan.

Suomen pelien vakoilutiedot olivat selvästi kertoneet päävalmentajalle, että Leijonat on kovassa joukkuepeli-iskussa. Niinpä Ruotsi lähti matsiin pelaamaan tarkkaa keskialueen sumppua ja pyrkimään, ikään kuin Leijonia matkien, vahvaan kiekkokontrolliin.

 

Asetelma oli selvä: Leijonat pelasi omaa lätkäänsä, ja Ruotsi lähti reagoimaan siihen. Se oli kuin olisi käskenyt nälkäisen Suomen joukkueen syömään. Leijonista paistoi ensi sekunnista lähtien vahva usko omaan tekemiseen. Aivan kuin pelaajat olisivat aistineet, ettei Tre Kronorin asiat olleet kunnossa.

Leijonat pelasi häikäisevällä tavalla läpi sekä tulostaululla että kaukalossa eri tavin vaihdelleen pelin. Jalosen pelitapa Total Hockey joutui kaikkien aikojen testiin selviten siitä erinomaisesti. Pelataan, mitä peli pyytää, kuuluu Jalosen keskeinen teesi. Ottelu Ruotsia vastaan pyysi kaikkea mahdollista, ja ylikin.

Hämmästyttävintä Leijonien pelaaminen oli toisessa erässä, jossa myös Ruotsi löi pitkiä puita uuniin. Peli virtaili vuolaasti kaukalon päästä toiseen, mutta siinä vauhtipelissäkin Suomi säilytti pelaamisen kaikki rytmit hyökätessä kera kiekkokontrollin pelinopeuden korkeimman luokan olosuhteessa. Tämä oli pelaamisen aste, joka Leijonien oli löydettävä, että Ruotsi kaatuisi.

Lopulta Sakari Mannisen upea jatkoaikamaali päästi Leijonien ylimmän riemun valloilleen ja samalla siunatulla sekunnilla ruotsalaisten turnaus oli ohi.

 

Leijonat on jo ylittänyt itsensä MM-turnauksessa, mutta päästäkseen välierästä Venäjän yli aina finaaliin saakka, olisi suomalaisten saatava vielä pykälä, kaksi irti yhteistyön jääkiekostaan. Mahdollisuuksien rajoissa se on, mutta ei se ole sittenkään kovinkaan helppoa, jos ollenkaan toteutettavissa.

Venäjä on juuri nyt vahvempi kuin ehkä vuosiin MM-tasolla. Pelaajien keskimääräinen taitotaso huikea. Kuvaavaa on, että jos ennen turnausta ainuttakaan Suomen pelaajaa olisi taitojensa puolesta yritetty sovittaa Venäjän joukkueeseen, tuskin yksikään olisi sinne kelvannut. Niin raju on pelaajamateriaaliero joukkueiden kesken.

Ja, kaiken kukkuraksi, Venäjä kehveli pelaa tällä kertaa todella vahvaa joukkuepeliä päävalmentaja Ilja Vorobievin johdolla.

Eli mikä neuvoksi, Leijonat? Venäjän pelaajien epäitsekäs kurinalaisuus saattaa hieman paradoksaalisella tavalla mahdollistaa sen, että välieräpelistä tulee taktiikka vastaan taktiikka -jääkiekko-ottelu, ikään kuin siirto siirrosta peli. Ja sehän sopii Leijonille.

Ennen muuta kyse on siitä, Leijonien tulee pystyä, ja miksei se pystyisi, pitämään ottelussa kosolti pelivälinettä itsellään. Se on paitsi hyökkäämistä myös ennen muuta puolustamista. Lisäksi Kevin Lankisen tulee onnistua täydellisesti maalinsuulla. Leijonien onneksi tuomarilinja on sellainen, ettei jäähyjä ole juurikaan luvassa. Erikoistilannepelikilvassa Leijonat ei mahtaisi Venäjälle mitään.

Pieni sauma tässä on, että sensaatiomaisen hyvin pelannut Leijonat yltäisi vielä uuteen sensaatioon, nyt Venäjän kustannuksella.