Salibandyhallien varastot ja pukuhuoneet ovat tuttuja paikkoja Saila ja Jarmo Aalloselle.
Urheilu Hämeenlinna

Salibandy vei mukanaan lapset ja koko perheen

Saila ja Jarmo Aallonen ovat olleet monessa mukana RuRusta Trackersin kautta Steelersiin.

Saila ja Jarmo Aallonen ovat olleet vuosien ajan tuttu näky salibandyhalleilla Hämeenlinnassa ja muuallakin Suomessa.

Kun Hämeenlinnan Steelersin seuraväeltä kysyttiin, kuka voisi olla sopiva taustahenkilö haastatteluun, Aallosen pariskunta nousi heti useammaltakin taholta esille.

– Lasten kauttahan aikanaan tultiin mukaan. Minun ensi kosketus tähän lajiin oli kuskina neljälle omalle junnulle hallilta toiselle, ne olivat rankkoja vuosia, muistelee Saila, joka itse on harrastanut miekkailua äidin suvun perintönä sekä suunnistusta.

– Itse olin yksilölajien harrastaja, mutta salibandya on mukava seurata ja olla mukana monissa eri tehtävissä. Kahvioon on leivottu, toimitsijoina on oltu, huollettu ja tehty ties mitä, kaikkea on mahtunut vuosien varrella mukaan.

– Ja näillä seuduilla ei ole hallia, jonka kellojärjestelmiä Saila ei tuntisi, Jarmo huikkaa väliin.

 

Pariskunta tapasi jo kouluaikana Lahdessa ja Tuuloksen kautta perhe muutti vuonna 1995 Hämeenlinnaan. Tuttuja ei juurikaan ollut, vaikka mummula sijaitsi täällä.

– Ei enää muista, etsittiinkö lapsille harrastusta vai etsivätkö he itse. Jalkapalloakin kokeilivat, mutta salibandy vei lapset ja sen myötä koko perheen. RuRun ja Trackersin kautta ollaan tultu Steelersiin, Aalloset naurahtavat.

Kaksikosta Jarmo ajautui ensin seuratoimintaan.

– Istuin Punaportin katsomossa aina seuraamassa treenejä ja puolen vuoden jälkeen Jarhon Vesa kysyi, tulisinko kentän puolelle ja niin minusta tuli apuvalmentaja. Vesan kanssa on tehty paljon yhteistyötä. Minä olen ollut sellainen kolmoskentän pallopoika, Jarmo veistelee.

– Parhaina vuosina olin useammassakin joukkueessa mukana. Siinä koottiin kaukaloita, hoidettiin pallot ja liivit ja monenlaista. Ja toimitsijahommia tehtiin myös Hämeenlinnan ulkopuolelle, kun avunpyyntöjä tuli. Jokunen vuosi tuli annettua myös maalivahtivalmennusta.

 

Jarmo Aallonen on tullut tunnetuksi myös kuuluttajana.

– Tuo ura alkoi kymmenisen vuotta sitten naisten peleissä Jukolassa ja laajeni sitten miesten peleihin. Halukkaita ei ollut ja jonkun piti sekin hoitaa. Liigassa homma ei ole niin helppoa. Pelissä on oma rytminsä, mutta väleihin pitäisi saada monenlaista, muun muassa mainoksia tietty määrä.

Saila Aallosen suurin savotta on puolestaan ollut rahastonhoitajana, jota kautta hän tuli seuratoimintaan mukaan.

– Lähdin sitä kokeilemaan, kun aiemmissa järjestötehtävissäni (MLL) en ollut sitä hommaa tehnyt. Ajankäytön puolesta se oli työssäkäyvälle perheelliselle hyvä, kun tilihommia ja sähköposteja pystyy hoitamaan melkein milloin vain. Jossain vaiheessa minulla oli yhtä aikaa neljän tai viiden joukkueen rahastonhoitajan tehtävät.

– Ja Steelersin hallituksessa olin useamman vuoden. Se oli rankkaa puurtamista, hallituksen jäsenille lankeaa hommat ja kokoukset venyivät. Joukkueita tuli lisää, mutta hienoa oli, kun kaikki olivat samaa seuraa edustusta myöten.

 

Hämeenlinnalaisen salibandyn vaiheet ovat tuttuja Aallosille.

– Ongelmana on ollut, että päävastuussa ovat olleet salibandyn harrastajat itse ja lajin ulkopuolisia ammattilaisia ei ole juuri saatu mukaan. Ja tänä päivänä raha on tiukassa ja samalla kun kaikki kallistuu, niin kaikki pelaa omalla kukkarolla. Ja toisaalta mikään ei saisi maksaa. Paljon kuraa tulee myös niskaan, Aalloset pyörittelevät.

– Toivotaan, että seura pärjää jatkossakin ja jatkuvuutta löytyy. Enemmän tarvitaan väkeä, monenlaista hommaa löytyy ja tekemällä oppii eli mukaan vaan. Tyttösäbä on noussut kuluneen kymmenen vuoden aikana ja se on hienoa. Mutta siinäkin on tarvittu paljon taustaväkeä, jotta hommat ovat pyörineet.

Kun keskustelu siirtyy parhaisiin muistoihin, vannoutuneilta laji-ihmisiltä nousevat mieliin hienot pelihetket.

– Trackersin ajoilta Iittala-halli ja 700 katsojaa paikalla. Ja liiganousu Loviisassa. Ja sitten tietenkin ottelusarja Steelersin ja LaSBin välillä, sehän oli aivan oma lukunsa. Melkoinen hurlum hei meininki ja silti ei mitään rähinöitä tai järjestyshäiriöitä, Aalloset iloitsevat.

– Ja viime kauden A-poikien kausi ja kasvutarina sekä SM-hopea, se oli hienoa. Osa pojista oli kahdeksanvuotiaita kun tavattiin, nyt aikuisia miehiä ja edelleen moikataan. Ja onhan noita muistoja, monia halleja on nähty ja tuhansia kilometrejä ajettu. Mutta päivääkään ei vaihtaisi pois. HäSa

Aalloset

naimisiin 1992

neljä lasta

Hämeenlinnaan 1995…

Saila

syntynyt 1968 Janakkalassa

perhepäivähoitaja

monivuotinen Steelersin hallituksen jäsen

usean joukkueen rahastonhoitajana

ja monessa muussakin mukana

Jarmo

syntynyt 1967 Lahdessa

peltitohtori Autoklinikalla

ollut Steelersissä valmennustehtävissä

tunnetaan kuuluttajana

ollut monissa muissakin tehtävissä

Tuoreimpia artikkeleita