Urheilu

Salibandyn MM-sankarista Kanta-Hämeen vuoden urheilija – Ville Lastikka toivoo lajinsa ammattimaistumista

Kanta-Hämeen vuoden urheilija on vasta matkalla kohti omaa suuruuttaan.
Ville Lastikka kertoo, että hän joutui laittamaan itseään enemmän likoon kaksinkamppailuissa maajoukkueessa kuin Steelersin otteluissa. Kuva: Riku Hasari

Liki sensaatiomainen viikko Prahassa joulukuun alussa nosti 22-vuotiaan Ville Lastikan muidenkin kuin hämeenlinnalaisten ja salibandyväen tietoisuuteen. Lastikan ketju käytännössä ratkaisi neljä MM-ottelua kuudesta, mukaan lukien finaalin Ruotsia vastaan, eikä loppilaislähtöinen ollut siinä mikään statisti.

Luonnollisesti Lastikan pörssiarvo kohosi niin, että hyökkääjä noteerattiin jo ”rapakon takana”. Pelaajan itsensä mukaan kiinnostus ei ole vielä konkretisoitunut.

– Yhteydenottoja (Ruotsista) ei ole vielä varsinaisesti tullut, mutta kai niitä vielä kauden loppupuolella tulee, Lastikka asettelee.

Uuden aallon tähtipelaajasta saattaa olla tulossa julkkis ja tuhansien juniorien esikuva aikana, jolloin salibandyä pidetään jonain muuna kuin jääkiekon pikkuveljenä. Suomessa rekisteröityneitä pelaajia on jo 69 000. MM-kisoissakin oli yhteensä 181 000 katsojaa lajin neljänneksi suurimmassa maassa.

– Omista junioriajoista on vasta vähän aikaa, ja itsekin olen fanittanut monia pelaajia, mutta itseään on vaikea nähdä tähtenä. Jos juniorit haluavat nimmareita tai jutella, niin totta kai haluan antaa hyvää mieltä ja itsestäni fiksun kuvan, Lastikka naurahtaa.

 

Tehot 5+5 MM-kisoissa tehneen Lastikan briljanssi ei riittänyt vakuuttamaan tähdistöä valinnutta kansainvälistä mediaa. Steelers-hyökkääjä näytti kuitenkin esimerkkiä uudesta marssijärjestyksestä viimeistään loppuottelun päätöserässä, kun hän kurvaili ruotsalaisilta karkuun pallon kanssa suojellen Suomen johtoasemaa.

Suoritukset vakuuttivat myös Hämeen Sanomien urheilutoimituksen, joka päätyi valitsemaan Lastikan 47:nneksi Kanta-Hämeen vuoden urheilijaksi. Taustalla vaikutti myös Lastikan vuosi seurajoukkueessa.

Steelersin miehet eivät ole mitaleita voittaneet, mutta Lastikka oli joukkueen tähtipelaaja Salibandyliigassa jo viime kaudella. Silloin hänen 34 maaliaan riittivät liigan maalipörssin kolmanteen sijaan, vaikka Steelers joutui karsintaan. Sama meno on jatkunut syksyllä, jolloin tulitukea on tullut myös sentteri Nico Jonaesonilta.

 

Eräänlaisen vedenjakajapäätöksen Lastikka joutui tekemään viime kesänä. Hän sai käytännössä itse valita suomalaisista seuroista, kenen paidassa pelaa kauden 2018–19, mutta päätyi tuttuun ja turvalliseen Steelersiin – osin Hämeenlinnassa opiskelun takia, vaikka opiskelu toteutuukin salibandyn ehdoilla.

Tämän kauden jälkeen Lastikka on tilanteessa, jossa ovia on auki enemmän. Riittääkö Hämeenlinna enää?

– En varsinaisesti ajatellut mittauttaa arvoani, kun tein sopimuksen. Salibandyn ulkopuolellakin on paljon pelipaikkaan vaikuttavia asioita. Kiva on ollut nähdä, että vähän pienemmästäkin seurasta nousee maajoukkueeseen, eli päätös jäädä ei ollut väärä, Lastikka toteaa.

– Nyt kun ei vielä pelata ammatiksi, minulla ei ole itsellenikään vastausta, mihin lähtisin vai jäisinkö. Näkisin, että seuraava askel kohti maailman huippua olisi ammattimaistuminen jollain tavalla.

Salibandy on kasvaneesta suosiostaan huolimatta laji, jossa ammattilaismahdollisuudet ovat harvassa. Suomenkin pääsarja on puoliammattilaisliiga. Jonkinlaisen elannon lajista saa vain Ruotsissa ja Sveitsissä.

– Totta kai haluan päästä seuraaviinkin MM-kisoihin (Helsingissä 2020) ja menestyä siellä. Haluaisin pelata ammatikseni, kun se alkaa olla salibandyssä pikkuhiljaa mahdollista. Saa nähdä, milloin laji nousee sille tasolle, vai nouseeko ollenkaan, Lastikka pohtii.

 

Salibandyliigan runkosarjaa on Steelersillä jäljellä 10 kierrosta, ja niukasti viimeisellä pudotuspelisijalla oleva joukkue tarvitsee tähtensä panosta ainakin seuraavat kolme kuukautta.

– Yritetään napsia pisteitä vähän kovemmiltakin joukkueilta. Sitä kautta pystyisimme pysymään viivan yläpuolella. Meille olisi tärkeä saada maalimäärät omissa pieniksi. Emme ole parhaimmillamme maalintekokilpailussa, joten meidän pitää puolustaa tiiviisti ja tehdä paikoista maalit. Onneakin se vaatii, Lastikka laatii kevätkauden teesejä.

– Nyt on viikon tauko, joten rauhoitetaan tämä joulunaika. HäSa

Ville Lastikka

Syntynyt 19.4.1996 Lopella, 22-vuotias.

Asuu Hämeenlinnassa.

Opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta.

Pelaa Salibandyliigaa Steelersissä toista kauttaan, sopimus katkolla keväällä.

17 A-maaottelua, kaikki vuonna 2018.

Lopen Floorball Teamin kasvatti, pelannut Steelersissä kaudesta 2013–14 lähtien lukuun ottamatta kautta 2016–17, jonka pelasi Sveitsin Wiler-Ersigenissä.

Saavutukset vuonna 2018

Miesten maailmanmestaruus Suomen paidassa joulukuussa Prahassa.

Teki MM-turnauksessa Suomen joukkueen toiseksi parhaat pisteet 5+5=10 kuudessa ottelussa.

Nousi Suomen tärkeimpiin pelaajiin monipuolisella hyökkäyspelillään. Oli mm. ruotsalaisen Innebandymagazinetin mukaan jopa turnauksen paras pelaaja, vaikka jäi ilman virallista palkintoa.

Steelersin paras pistemies kaudella 2017–18 tehoin 34+14=48.

Steelersin paras maalintekijä syyskaudella 2018. Salibandyliigan pistepörssissä ketjukaveri Nico Jonaesonin jälkeen seitsemäntenä pistein 23+8=31 (16 ottelua).

Kanta-Hämeen vuoden urheilijat vuodesta 1972 lähtien

1970

1972 Jouko Lindberg, nyrkkeily, Valkeakoski, 1973 Riitta Ollikka, pujottelu, Hämeenlinna, 1974 Maire Lindholm, jousiammunta, Janakkala, 1975 Simo Halonen, ampumahiihto, Riihimäki, 1976 Jukka Kuvaja, yhdistetty hiihto, Lammi, 1977 Simo Halonen, 1978 Markku Virtanen, paini, Janakkala, 1979 Timo Salonen, ralliautoilu, Hämeenlinna.

1980

1980 Pekka Korpi, raviurheilu, Forssa, 1981 Esko Tiitola, ampumahiihto, Hattula, 1982 Kari Myllymäki, pyöräily, Hämeenlinna, 1983 Ari Huumonen, yleisurheilu, Hämeenlinna, 1984 Jouko Grip, vammaisurheilu, Pälkäne, 1985 Timo Salonen, 1986 Timo Salonen, 1987 Pauli Kiuru, triathlon, Valkeakoski, 1988 Asko Peltoniemi, yleisurheilu, Valkeakoski, 1989 Pauli Kiuru.

1990

1990 Pauli Kiuru, 1991 Teppo Kivelä, jääkiekko, Hämeenlinna, 1992 Jarkko Varvio, jääkiekko, Hämeenlinna, 1993 Liisa Anttila, suunnistus, Luopioinen, 1994 Kari Tiainen, enduro, Riihimäki, 1995 Marko Palo, jääkiekko, Kalvola, 1996 Heli Rantanen, yleisurheilu, Lammi, 1997 Jouko Ahola, voimailu, Hämeenlinna, 1998 Sari Laine, karate, Hämeenlinna, 1999 Lauri Lassila, kumparelasku, Hattula.

2000

2000 Janne Virtanen, voimailu, Janakkala, 2001 Antti Miettinen, jääkiekko, Hämeenlinna, 2002 Marko Tuulola, jääkiekko, Hämeenlinna, 2003 Petri Pohjamo, enduro, Hattula, 2004 Minna Mäkelä, keilailu, Hämeenlinna, 2005 HPK, jääkiekko, Hämeenlinna, 2006 Jukka Jalonen, jääkiekko, Riihimäki, 2007 Mika Ahola, enduro, Hämeenlinna, 2008 Mika Savolainen, salibandy, Hämeenlinna, 2009 Mika Ahola.

2010

2010 Niko Kapanen, jääkiekko, Hämeenlinna, 2011 Jukka Jalonen, 2012 Juuso Väisänen, kilpa-aerobic, Hyvinkää (Hämeenlinnan Voimisteluseura), 2013 Teemu Tamminen, käsipallo, Riihimäki, 2014 Juuso Hietanen, jääkiekko, Hämeenlinna, 2015 Juuso Väisänen, 2016 Hanna Rantala, voimanosto, Hämeenlinna, 2017 Laura Mononen, maastohiihto, Espoo (Hämeenlinnan Hiihtoseura), 2018 Ville Lastikka, salibandy, Hämeenlinna.