fbpx
Urheilu

Sihvonen: HPK-kasvatti Heikki Liedeksen hurja maalivire Liigassa on yllätys, mutta ei sittenkään kovinkaan suuri

Mikään ei koskaan tule tyhjästä urheilussa. Kaikki perustuu aiemmin hankittuihin taitoihin, jotka sitten parhaimmassa tapauksessa myöhemmin putkahtavat esiin yhä kovemmilla tasoilla, kirjoittaa Petteri Sihvonen Heikki Liedeksestä.
Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Heikki Liedes, 18 pelatun pelin jälkeen SM-liigassa KooKoon paidassa: 10 tehtyä maalia!

Olen kysellyt itseltäni, onko Liedeksen maalimäärä minulle yllätys? Vastaan, että on – ja ei sittenkään ole. Oikeastaan tapaus Liedes todistaa eräästä seikasta, joka on jopa tyypillinen.

Fakta on, että vain taitavimmista ja sitkeimmistä ja sitä mukaa parhaista juniorijääkiekkoilijoista tulee ammattilaispelaajia. Sen jälkeen käy niin, että siellä ammattilaistasolla – parhaiden kohdatessa – porukka jakautuu uudestaan ja uudestaan absoluuttisesti taitavimpiin ja vähemmän taitaviin.

Jääkiekkoilun hieno puoli on siinä, että perustaitava pelaaja voi – jäätyään taitavimpiensa jalkoihin – ottaa itselleen erilaisia uusia roolipelaajan asemia. Niin toimi fiksu Heikki Liedes. Ensin KalPassa, sitten HPK:ssa ja samoin Lukossa.

Fakta kuitenkin on, että Heikki Liedes oli minun ykkösmaalipyssyni, kun valmensin HPK:n B-junioreita aikoinaan. Se ei ole ihan pieni titteli, kun tiedetään, että joukkueessa pelasi muitakin sittemmin hyvinkin nimekkäitä pelaajia.

Liedes oli upea hyökkääjä junioreissa. Hän kihautti ranteella suorasta hyökkäyksestä eri etäisyyksiltä, niin kuin nyt KooKoossakin. Hän oli kova maalintekijä ylivoimapelissä lähietäisyydeltä, usein Robert Leinon tarjoilusta. Liedes rouhi ja löysi myös irtokiekot ja lapioi ne tylysti häkkiin.

Hän oli myös älykäs pelaaja: ensimmäinen suomalainen jääkiekkoilija jääkiekkolumme historiassa, joka osasi laitahyökkääjänä hakea itsensä täydellisen oikeaan asemaan syöttökuviossa, jossa viimeinen syöttö tuli hänelle sinne vasempaan laitaansa niin kutsuttuna ristipistona.

Kerhon eri junnuissa Liedes teki SM-sarjatason peleissä kaikkiaan noin 65 maalia noin 132 pelissä. Eli samassa tahdissa kuin nyt syksyllä aikuisten peleissä SM-liigassa.

Opetus on: Mikään ei koskaan tule tyhjästä urheilussa.

Kaikki perustuu aiemmin hankittuihin taitoihin, jotka sitten parhaimmassa tapauksessa myöhemmin putkahtavat esiin yhä kovemmilla tasoilla.

Selvästi Suomen mestaruus Lukon paidassa Lukon kapteenina todella merkittävässä roolissa on ohjannut Liedeksen henkisesti tilaan, jossa hän on voinut vapautua ottamaan käyttöönsä vanhaa arsenaaliaan.

Ja onhan KooKoon pelitapakin a la Olli Salo Liedekselle tuttu. Se aika sama pelitapa, jota hän pelasi Hämeenlinnassa jo juniorina. Liedes osaa hyödyntää pelitapalätkää kiitos peliälynsä, joka sekin on harjaantunut toistojen kautta.

Menot