Kiekko Urheilu

Sihvonen: HPK:n juniorijääkiekkoilu alennustilassa

Hämeen Sanomien jääkiekkoasiantuntija Petterin Sihvosen analyysin mukaan HPK:n juniorijääkiekkoilun taso on laskenut viime vuosina. Sihvonen pohtii, miksi näin pääsi käymään, ja mitä asialle tulisi jatkossa tehdä.
Petteri Sihvonen.

Kun puheenjohtaja Sari Raution vetämä HPK-juniorijääkiekko ry antoi keväällä 2015 lähdöt valmennuspäällikkö Timo Lehkoselle, oli odotettavissa, ja sen näki otsaluullakin, että seuran juniorijääkiekkotoiminnan taso tulee romahtamaan. Oli tiedossa, että Lehkosen savustaneissa tahoissa ja uusissa sisään tulleissa toimijoissa ei ollut kunnollista jääkiekkoammattilaisten osaamista ja otetta.

Esiinnyn tässä analyysissani sikäli omassa asiassani, että ehdin nähdä kesästä 2009 kevääseen 2016 HPK:n juniorivalmentajana kovin erilaisia ja eritasoisia vaiheita toiminnassa. Eli pitkälti johtopäätökseni ovat osallistuvan havainnoinnin tulosta. Nykyhetken analyysini pitimiksi olen seurannut juniorijoukkueiden saavuttamia tuloksia, ja lisäksi olen piipahtanut katsomassa pelejä D2-, D1-, C2-, C-, B- ja A-junioreilta.

 

Ennen seuratoiminnan alamäkeä HPK-juniorijääkiekko ry:n puheenjohtajana todella hyvää työtä vuosien ajan teki Antti Toivonen. Hänen jälkeensä pari merkittävää, hyvää kautta puheenjohtajan nuijaa heilutti Markku Salminen. Salmisen jälkeen on sitten menty rajua alamäkeä.

Sari Rautio pani pakan sekaisin, ja jos en väärin muista, Rautio oli itse niin ulkona asioista, että Timo Lehkosen potkujen jälkeen hän uhosi, ettei HPK:lle riitä enää, että se on Suomen paras seura junioreissa, vaan tarkoitus on olla maailman paras.

No, fakta on, että juuri nyt HPK ei mahdu Suomen 20 parhaan junioriseuran kärkeen, eli se siitä maailman parhaasta.

Raution jälkeen Satu Ternola toimi ikään kuin näön vuoksi puheenjohtajana. Siinä kohtaa seuraa oikeasti pyörittivät jätkät kuten hallituksen jääkiekkoilun sisältöasioista vastaava Pasi Arvonen ja hänen kaverinsa, uusi toiminnanjohtaja Marko Rahikainen.

Ternolan jälkeen oli hetken valoa tunnelin päässä, kun puikkoihin astui Jukka Laamanen ja Mika Toivolasta oli tulossa valmennuspäällikkö. Tosin, kun kokonaisuus on oikein sekaisin, niin kuin se nyt on, Laamaselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erota saman tien. Toivolaa kutsuivat isommat tehtävät liiga-HPK:n puolella.

Nykyisen puheenjohtaja Teisa Räsäsen aikana toiminnan taso on jatkanut laskuaan, mitään merkkejä virkistymisestä ei ole nähtävissä. Toki Räsänen mielellään tukee tuoretta valmennuspäällikkö Max Kenigiä, sattuneesta syystä.

Kenig on Räsäsen lastenlasten isä.

 

Kaiken seuratoiminnan alasajon suurimpina syypäinä pidän Arvosta ja Kenigiä. Heillä olisi pitänyt olla se jääkiekkoymmärrys, mitä tarvitaan. Vaan sitä heillä ei ole, heistä ole yhdessäkään siihen, mikä osaaminen Lehkosella oli. Saappaat ovat liian suuret.

HPK:n junioripuoli ei tuota enää laadukkaita pelaajia muuta kuin harvakseltaan. Melkeinpä jokainen joukkue kyntää omassa sarjassaan tappioiden tiellä. B-juniorit vielä pitävät kahdella rintamalla jotenkin pintansa, ja 2004-syntynyttä ikäluokkaa on valmennettu säällisellä tavalla; käytännössä kaikki muut ikäluokat ovat tuuliajolla.

Kun katson HPK:n juniorijoukkueiden pelaavan, en näe joukkueiden kesken minkäänlaista yhtenevää punaista pelaamisen lankaa. Se tarkoittaa suomeksi: HPK-juniorijääkiekko ry:llä ei ole seuraidentiteettiä.

Tällainen holtiton ja ailahteleva linjaton linja ei riitä enää vastaamaan siihen vaatimustasoon, minkä muut seurat eri tahoillaan asettavat HPK:lle Suomessa.

 

Edes jonkinlaisen tason pitämiseksi Hämeenlinnassa joudutaan olemaan kädet ristissä sen kanssa, että Hyvinkäältä, Riihimäeltä ja muilta lähipaikkakunnilta – ja kauempaakin – tulisi taitavia pelaajia paikkaamaan täkäläisten junioreiden jättämiä aukkoja eri ikäluokissa.

Oma surullinen lukunsa on sitten A-juniorit, eli U20-ikäluokka. Ilmeisesti oman kylän valmentajaputkikaan ei enää tuota niin hyviä valmentajia, että katseet oli käännettävä Turkuun ja Juuso Niemiseen.

Nieminen valmentaa, on aina valmentanut, hieman vain sinne päin Meidän peliä. Nyt ollaan todella kaukana siitä tasosta, mihin A-junioreissa aikoinaan valmennuksellisesti ovat yltäneet Antti Pennanen, Olli Salo ja Matti Tiilikainen.

Toki voi olla niin, että Niemisen tie ensi kaudeksi valmennuskurssikaverinsa Pennasen rinnalle liiga-HPK:hon verhottiin keikauksella A-junioreiden kautta.

Tältäkin osin tilanne on kestämätön. Millä tavoin Niemisen pestillä on tuettu hämeenlinnalaisen jääkiekkoilun asiaa? Ei mitenkään.

Entä miksi Salo ja Tiilikainen on ajettu täältä maailmalle? Salon osaamisella vastataan tällä hetkellä Ilveksen pelitavasta ja hän laittoi myös Nuorten Leijonien pelin kuntoon.

 

Teen selväksi perättäisin sanoin sen, etten usko tippaakaan, että Räsänen, Kenig ja Arvonen saisivat oikaistua juniorijääkiekkoilun kurssin Hämeenlinnassa. Heillä ei osaaminen siihen riitä, ja Kenig ja Arvonenhan olisivat korjaamassa vain omia useiden vuosien sotkujaan.

Näen, että tähän koko vyyhteen on nyt rivakasti tartuttava herrojen Matti Vihervuori ja Mika Toivola. Isoimman HPK-pomon eli Vihervuoren tulee johtaa prosessin muodollisen kulun pieteettiä; Toivolan on otettava sisällöt haltuun.

Toivola voi tutustua siihen, miten hänen Lukon virkaveljensä Kalle Sahlstedt aikoo olla kiinnostunut ja osallinen koko seuran joukkueputkesta eikä vain vaikkapa C-junioreista ylöspäin.

 

Tässä kohtaa HPK-juniorijääkiekko ry tarvitsee uudet, osaavammat tekijät ennen muuta valmennuspäällikön tehtävään ja sille vakanssille hallitukseen, missä vastataan jääkiekkoilun sisältöasioista. Kenigin, Arvosen ja Rahikaisen voimin umpisolmu ei aukea.