Kiekko Urheilu

Sihvonen: Kuplaolosuhteet paljastavat urheilun omalakisuuden – ja se ajatus saa kavahtamaan

Usein muistutetaan, ettei urheilu ole erillinen saareke muusta yhteiskunnasta – urheilukuplien myötä tämä saareke on kuitenkin totta, pohtii Petteri Sihvonen.
Koripallon NBA sulki heinäkuussa 22 joukkuetta Orlandon Disney Worldissa ”kuplaan”, jossa yhteydet ulkopuoliseen maailman minimoidaan. Kuva: EPA
Koripallon NBA sulki heinäkuussa 22 joukkuetta Orlandon Disney Worldissa ”kuplaan”, jossa yhteydet ulkopuoliseen maailman minimoidaan. Kuva: EPA

Etenkin pohjoisamerikkalaiset johtavat joukkuepallopelisarjat ovat perustaneet urheilukuplia, jossa huippu-urheilua järjestetään koronapandemian runteleman yhteiskunnan melkeinpä ulkopuolella. Myös Euroopassa urheilua on viety kupliin tai ainakin eristysjärjestelyihin, joista yhteydet ulkomaailmaan ovat jossain määrin poikki.

Ensi alkuun suhtauduin kupliin varovaisen myönteisesti, koska se oli ainoa vaihtoehto saada urheilut käyntiin koronan ikeen alta. Eri lajeja oli ja on saatava takaisin tulille paristakin syystä.

Taloudellinen vaikutin kerrannaisvaikutuksineen oli ja on ilmiselvä. Toisaalta ihmisten kaipuu – vaikka sitten vain television välityksellä – urheilun äärelle on ollut vahva. Pyörivät urheilusarjat ovat paitsi psykologinen myös konkreettinen merkki siitä, että liki normaali elämä jatkuu, toivoa on.

Vasta kolmen lapsen isän, Boston Bruinsin maalivahti Tuukka Raskin poistuminen NHL-kuplasta kesken kaiken perhesyihin vedoten alkoi voimisteluttaa ajatteluani sillä keinon, ettei koko asetelma olekaan aivan raitis. Kävi myös niin, että ehkä ymmärsin huippu-urheilun erityislaatuisuutta taas hieman paremmin.

 

En pakottamatta äkkiä keksi huippu-urheilun lisäksi toista elämänalaa, jossa sovitusti ja suunnitellusti ihmisiä voitaisiin eristää tekemään työtään keskenään irti muusta maailmasta, irti perheistään, irti melkeinpä kaikesta muusta. Koko ajatus saa kavahtamaan, semminkin, kun kyse ei ole millään muotoa ihmisille ja yhteisöille elintärkeästä asiasta.

Ja sittenkin, olenhan itsekin eri yhteyksissä korostanut havaintoihini ja omaan kokemukseeni perustaen, että huippu-urheilun maailma on melko omalakinen maailma suhteessa muuhun maailmaan. Nyt sain tuta oman väitteeni osittaisen todenperäisyyden hieman karmivalla tavalla: kunhan urheilua järjestävällä taholla, kuten NHL, NBA ja NFL on riittävästi rahaa ja taloudellisia kytköksiä, tuollainen tekomaailma voidaan kuin voidaankin perustaa.

Kun otan silmieni tutkaimiin lapsesta aikuiseen urheilijapolun, joka osoittautuu jälkikäteen tarkastellen huippu-urheilijapoluksi, saan jopa helposti muodostetuksi ajatuksen jatkumosta ja janasta, jonka toisessa ääripäässä on: urheilukupla.

 

Askelet aina vaiheesta seuraavaan – lapsiurheilusta nuorten urheiluun, siitä aikuisten amatööriurheiluun, josta lopulta ammattiurheilijaksi ja absoluuttiseksi huippu-urheilijaksi aina jopa urheilukuplan jäseneksi – ovat sittenkin sillä tavalla lyhyitä, että ne ovat otettavissa, jos sisu, lahjat ja tuuri ovat myöden.

Tuo kaikki tarkoittaa, kun asiaa puretaan toiseen suuntaan urheilukuplasta poispäin, että jokainen askel sijaitsee, tavallaan, kuplassa tai ainakin sen esivaiheessa.

Edellä luonnostelemaltani urheilupolulta ei ole pitkä luiskahdus sivupolulle, jossa urheilija on kaikkensa, jopa henkensä peliin laittava gladiaattori. Aivan kuin huippu-urheilija olisi omasta elämänsä erityispolusta muulle yhteisölle velkaa sen, että äärimmäisen tilanteen tullen hänen ja kaltaistensa on katkaistava muut yhteytensä ja viihdytettävä meitä.

Yhtälö on kuin lukittu jonkun ehättäessä lausumaan lopulliset taikasanat: Saavathan ne siitä valtavan määrän rahaa, turha valittaa.

Päivän lehti

23.9.2020

Fingerpori

comic