Kiekko Kolumnit Urheilu

Sihvonen: Liigafinaaleissa nähdään Leijonien perintöprinssien taistelu paremmuudesta

Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen tuntee HPK:n ja Kärppien päävalmentajat Antti Pennasen ja Mikko Mannerin kuin omat taskunsa. Sihvonen on vuosien varrella sekä auttanut että kritisoinut kumpaakin valmentajana.
Kuva: Tomi Jokela/ All Over Press
Kuva: Tomi Jokela/ All Over Press

Jukka Jalonen tiesi mitä teki, kun hän valitsi apuvalmentajansa ja mahdolliset kruununprinssinsä Leijoniin. Antti Pennanen ja Mikko Manner ovat Liigan tämän hetken kaksi parasta valmentajaa – ja kumpikin siinä putkessa, josta hyvinkin leivotaan Leijonien seuraava päävalmentaja.

Olen joskus sanonut kurillani mutta totta tarkoittaen, että tunnen Jalosen pelikirjan paremmin kuin Jalonen itse sen tuntee. Sama pätee osaltani Manneriin ja Pennaseen, ainakin melkein. Kaksi viimeksi mainittua ovat tarjonneet minulle älyllisen pelitapahaasteen kehittämällä suomalaisen jääkiekkoilun identiteettiä Meidän peliä uusiin suuntiin.

Jääkiekkoihmisinä – paino sanalla ihmisinä – Pennanen ja Manner ovat melko samanlaisia. Sanoisin, että ihmisyyden kysymyksessä jälkimmäinen on aavistuksen edellä, mutta edellinen tulee kovaa kyytiä perässä, jopa jäljempänä mainitun ihmisjohtajuutta matkien. Vielä joitakin kuukausia sitten Pennasessa ei ollut mannermaista valmentamisen rentoutta juuri yhtään, mutta nyt sekin, voittojen myötä, on korjautumassa. Retoriikkakin on samanlainen: ”Pelaajilla on lupa tehdä virheitä”, kuten Manner alkoi viime sesongilla lätkäjulkisuudessa hokea.

 

Pidän Manneria reilumpana ja rehdimpänä lätkäjätkänä kuin Pennasta. Olen vuosien saatossa tullut Mannerin kanssa hieman paremmin juttuun, ehkä se johtuu pohjalaisuudestamme. Manneria viitisen vuotta nuorempaa Pennasta on vaivannut hieman sellainen nulikkamaisuus, mutta se tuntuu hälvenneen hänestä tässä viimeisten vuosien aikana.

Sekä Pennanen että Manner olivat aikoinaan ahkeria ja tunnollisia oppilaitani, kun suuntasin Urheilulehdessä pitkät ja syvälliset artikkelini lukijoiden sijaan suomalaisille jääkiekkovalmentajille. Sittemmin asetelma on kääntynyt, vuorostani olen saanut opiskella lätkää Mannerin ja Pennasen pelikirjoja analysoimalla.

Vaikka Mannerin oikea käsi ja aseenkantaja Kärpissä on veljeni Toni Sihvonen, en ole säästänyt kynääni oululaisten suhteen. Valistuneet lukijat muistavat, miten viime keväänä nuhtelin viimeiseen asti Manneria esikuntineen, kun Kärppien voittoisa runkosarjan pelitapa Kärpät-Kanada-lätkä ei enää toiminutkaan pudotuspeleissä. Lopulta Kärpät muutti pelitapaansa kohden Meidän peliä ja juhli mestaruutta.

 

Pennanen on saanut tuta vieläkin kovemman löylyn täällä Hämeenlinnassa. Olen pian kaksi kautta ohjelmallisesti kritisoinut Pennasta, kun pelissä on ollut vikaa; ja vastaavasti olen aina kehunut, kun päävalmentaja on laittanut joukkueensa pelin jengoilleen. Periaatteeni on: peli näyttää kaiken.

En ole unohtanut, ja toivottavasti ei lukijakaan, että kehujeni koko kevään kestänyt potpuri HPK:ta kohtaan alkoi juurikin siitä matsista, jossa Kärpät voitti Kerhon Rinkelinmäellä 5-1, peli pelattiin 24. tammikuuta kuluvaa vuotta. Siinä kohtaa kautta Kerhon saalis oli laiha, kolmetoista matsia tuotti vain 17 pistettä. Kyseisessä ottelussa tajusin, mitä Pennanen hakee, ja että se voi vielä onnistuakin.

Seuraavana päivänä Kerho löi enteellisesti Kärpät Raksilassa.

Lue myös: Jukka Jalonen valmistautuu Leijonien kanssa ilman
liigafinaaleissa luotsaavia apuvalmentajiaan – ”Se riski otettiin, koska halusimme parhaat miehet”

 

Edessä oleva Kärppien ja Kerhon finaalisarja on monella tapaa ennalta yksi kaikkien aikojen mielenkiintoisimpia. Ennakkosuosikki Kärpät saa vastaansa huikeasti osakettaan nostaneen haastaja Kerhon.

Papereissani lukee, että luvassa on jopa odottamattoman tasainen taisto Suomen mestaruudesta. Asetan sanani näin: Jääkiekkoromantikko Manner esikuntineen on taas antanut tasoitusta muille. Tilanne on sama kuin viime keväänä. Kärppien runkosarjalätkä – nyt Kultaisten leikkausten pelitapa – ei ole toiminut pätkääkään pudotuspelisarjoissa.

Vuosi sitten Manner taipui muuttamaan pelitapaansa jo puolivälieräsarjassa Ässiä vastaan, sarjan toisen matsin jälkeen. Nyt Manner uneksi ja unelmoi peräti HIFK-välieräsarjan viidenteen peliin asti.

Vasta siinä Kärpät veti viisikkonsa kasaan, ja alkoi viljellä kiekkokontrollia lyhytsyöttöpelillä. Sarjan katkaisuottelussa Kärpät oli tyly, ensimmäistä kertaa tällä kaudella Manner raaski lähettää joukkueensa puolustamaan jääkiekko-otteluun. HIFK:lla ei ollut pienintäkään saumaa pelissä.

 

Manner tietää, miten HPK:ta vastaan pitää pelata. Manner tuntee Kerhon pelitavan yhtä hyvin kuin Pennanen. Silti olen aivan varma, että Kärpät tulee pelaamaan jotain ihan muuta, mitä pitäisi pelata – koska Manner on parantumaton romantikko.

Kärpät tullee prässäämään aivan aivan turhaa etenkin kotipeleissään HPK:n pakkeja, ja sehän on kuin Kerhoa syömään käskisi. Käy kuten Jukka Rautakorven Tapparalle: HPK pääsee pelin virtauksen päälle tasa- ja alivoimaisilla hyökkäyksillään, jotka johtavat pitkiin vyörytteleviin hyökkäysalueen hyökkäyspeleihin, joilla Kerho nylkee vastustajansa nahan.

Toistan, Manner tietää tuon kaiken, mutta minkä uppiniskainen päävalmentaja itselleen voi. Vasta pari maukasta tappiota väärään paikkaan saa Mannerin heräämään unestaan. Niin siinä käy, tunnen miehen.

 

Pennanen vuorostaan tietää, miten Kärpät pyrkii pelaamaan hyökkäysalueellaan kolmiopelejä siniviivan kautta. On jännittävää nähdä, missä suhteessa Kerho painottaa puolustusalueella yhdistetyssä mies- ja aluevartioinnissaan miehen versus alueen puolustamista.

Kuva: Pekka Rautiainen
Petteri Sihvonen

Kärppien paineen alta lähdöt ja puolustusalueen puolustuspelistä hyökkäämisen Pennanen tietää myös, koska hän on selvästi ottanut siitä itsekin vaikutteita joukkueelleen. Enää Kerhon keskushyökkääjä ei juuri karkaile sentterin etuottoon.

Luvassa on oikea makupala. Mestarista en tiedä, mutta eeppistä finaalisarjaa tohtii ennustaa.