Kiekko Urheilu

Sihvonen: Vahva puolustuspeli, Tapparan jäähyalttius ja Heljangon haparointi HPK:n voiton avaimet

Petteri Sihvonen niputtaa HPK:n voiton anatomian viidennessä välieräkoitoksessa Tapparaa vastaan.
Christian Heljanko vaihdettiin avauserässä pois Tapparan maalista HPK:n ylivoimapommituksen seurauksena. KUVA: Mika Kanerva

Jääkiekkoilun hienous lajina on siinä, että peli voi saada hyvin monenlaisia kulkuja. Tästä Tapparan ja HPK:n viides välierämatsi oli oikea paraatiesimerkki.

Kerho otti sensaatiomaisella tavalla tuloksellisen komennon Hakametsässä kiskaisemalla putkeen peräti kolme ylivoimamaalia sen jälkeen, kun Tappara oli ensin mennyt 1–0-johtoon aivan matsin alussa. Siihen asti HPK oli oireillut useassa matsissa Tapparaa vastaan tehotonta ylivoimaansa.

Tuosta pelille omalaatuisen kulun antaneesta HPK:n ylivoimamaalien potpurista on tehtävä seuraavat huomiot. Kerho oli päässyt pelillisesti Tapparan ihon alle etenkin sarjan toisessa ja kolmannessa matsissa seurauksin, jotka alkoivat ilmetä Tapparalle epätyypillisenä jäähyalttiina pelaamisena.

Hermostuneesti ja tavallista aggressiivisemmin pelaamaan ajautuneet tamperelaiset ottivat typeriä jäähyjä jo Rinkelinmäellä, ja sama ralli jatkui Hakametsässä.

 

Entä ne HPK:n kolme ylivoimamaalia? Niissä ei ollut mitään sinänsä ihmeellistä ylivoimakuvion edistymistä, mutta niissä oli sitäkin enemmän taitavia ja rentoja suorituksia, mikä kumpuaa siitä kaikkinaisesta itseluottamuksen tilasta, mihin Kerho on kollektiivina itsensä upeasti pelannut. Toki HPK on tullut sinuiksi Tapparan todella passiivisen alivoimaneliön kanssa, mutta sekään ei ole selittävä tekijä.

Iso selittävä tekijä sen sijaan on se fakta, ettei Christian Heljanko ole likikään Emil Larmin veroinen maalivahti.

Suomessa on vain kaksi jääkiekkoihmistä, jotka pitävät Heljankoa kelvollisena maalivahtina liigatasolle, he ovat: Jukka Rautakorpi ja maalivahtivalmentaja Petri Tuononen. Jokaisessa HPK:n ylivoimamaalissa jäi Heljangolle jossiteltavaa.

Heljangon kesken ottelun korvannut kokenut Niklas Bäckström oli mies paikallaan, vaikka häntä ei kunnolla päästy Kerhon puolelta testaamaan.

Sen testin paikka lienee maanantaina Rinkelinmäellä.

 

Pelin kulku normalisoitui vasta, kun Tappara kavensi – niin ikään ylivoimalla – toisessa erässä maalilukemiin 3–2. Siitä alettiin mitata Kerhon kykyä pelata johtoasemassa. Asetelma ei ollut sikäli helppo ollenkaan, että HPK:n ei ollut tarvis eikä mahdollista siihen mennessä pelata normaalia lätkäänsä tasakentällisin.

Kolmannessa erässä HPK ei saanut hyökkäyspeliään juurikaan käyntiin. Joitakin vyörytteleviä kulmapelejä sentään nähtiin. Pitää muistaa, että Tappara oli läpi ottelun ollut hyvä ja hallitseva tasakentällisin. Sen pelisuunnitelmassa palattiin koko sarjan ensimmäisen pelin kuvaan eli kiekkokontrollilätkään.

Lopulta HPK selvisi kuin selvisikin. Upeasti taistelemalla ja puolustusalueen puolustuspelisapluunaansa turvaten mies- ja aluepuolustuksen yhdistelmällä. Eikä sovi unohtaa Emil Larmin huikeaa panosta maalinsuulla.

Asiasanat