Kiekko Urheilu

Sihvosen analyysi: Näin HPK:n peli oikenee – "Pelin tärkeimpiä totuuksia lyöty härskisti laimin"

Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen listaa viisi asiaa, jotka HPK:n on laitettava kuntoon kääntääkseen kurssinsa.
Petteri Sihvosella on selkeä näkemys mitä Matti Tiilikaisen on piirrettävä fläppitaululle HPK:n pelin oikenemiseen. Kuva: Pekka Rautiainen
Petteri Sihvosella on selkeä näkemys mitä Matti Tiilikaisen on piirrettävä fläppitaululle HPK:n pelin oikenemiseen. Kuva: Pekka Rautiainen

1. Hyökkäämisen ja puolustamisen rytmit

Yltyleensä HPK:n on parannettava sekä hyökkäämisen että puolustamisen rytmejään. Kerho hyökkää verrattain heikosti sekä tilaa voittaessaan (nopea kollektiivinen kipaisu pystysuuntaan) että tilaa tehdessään (kollektiivinen kiekkokontrolli). Pahimmillaan ja kovin usein ei toteudu kumpikaan: nopea kääntö jää puolitiehen tai pelivälineen hallinnalla ei onnistuta luomaan organisoitua asetelmaa hyökätä syötöin tai luisteluin ohi vastustajan yhden tai kahden pelaajan.

Hyökkäämisen rytmien puutteellisuus heikentää vuorostaan mahdollisuuksia puolustaa rytmikkäästi eli tilan pois ottaen tai pelin alle ja sisälle puolustusasemiin asettuen. Ja edelleen, vaikeudet puolustamisen rytmeissä kertautuvat hyökkäämisen rytmittämisessä. Tämä itse itseään monistava kierre näyttäytyy pelin virtauksen ei-toivottuna lopputulemana.

Syvennän hyökkäämisen ja puolustamisen rytmien tematiikkaa kohdissa 2-5.

2. Hyökkääminen puolustusalueelta

Kerhon nopea kääntöpelaaminen omalta puolustusalueelta ontuu. Syyt löytyvät kohdasta 5 eli puolustusalueen puolustamisesta.

Kiekkokontrollin pelaaminen omalta alueelta tai likeltä keskialuetta jää vajaaksi, koska A) hyökkäysten lähtöjä ei pysäytetä eri viivelähdöin, mikä johtaa kiekollisen liikkeestä syöttämiseen ja heikolla itseluottamuksella pelaavan viisikon ajoitusten jatkuvaan pettämiseen, tällöin vastustajan puolustuspelinopeus lyö Kerhon laudalta; B) jokin kiekkokontrollitoimenpide tuhotaan sitä seuraavalla puolipitkällä tai jopa pitkällä syötöllä laitaan, mistä peli voi jatkua säällisellä tavalla, koska pelimallissa ei ole toisteisuutta eikä edes suunnitelmaa (tai toteutusta), mitä kiekolliseksi tuleva pelaaja tekisi seuraavaksi yhteistyönä muiden kiekottomana hyökkäävien kanssa; C) hyökkääjät sijoittuvat kaiken aikaa liian kauas omista puolustajista, mikä johtaa pitkiin syöttöihin ja törmäämiseen vastustajan pohjapelaajiin eikä ole mahdollista pelata esimerkiksi ristipistoja saati kiihtyviä täysiä tai täydentyviä rintamahyökkäyksiä – mitkä ovat vuorostaan prässipelaamisen ehto.

 

Lue lisää: Monella herätyksen paikka – HPK:lla alkukaudella kahden kerroksen väkeä

 

3. Hyökkääminen hyökkäysalueella

Hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen on periaatteessa jonkinlaisessa kunnossa, mutta vain periaatteessa, otsikkotasolla. Malli pelata on pitkälti mallia Antti Pennanen.

Malli jää malliksi, koska pelaajat eivät joko pelaa kurinalaisesti tai he eivät tappiokierteen päällä ollessa luota systeemiin, että olisi: huomattavasti nopeammin vyöryteltävä, ja uudelleen vyöryteltävä, tai huomattavasti useammin siniviivasta toimitettava kiekko kohti vastustajan maalia, jossa olisi oltava huomattavasti toisteisempi maalinedustatoiminta etutolppapelaajan ja takatolppapelaajan ja äsken syöttäneen korkean maskin tekijän osalta ynnä samalla järjestelmällinen valmius painottoman puolen pakin ajaa omalta puoleltaan vastaan.

Tässä pelimallissa on kaksi tärkeää asiaa: epäitsekkyys ja pelinopeus. Yksittäisen pelaajan on uhrattava itsensä systeemille uudestaan ja uudestaan; ja pelinopeus syntyy ennen muuta nopeammasta ja nopeammasta kiekon liikuttelusta. Tässä mallissa tähdätään paitsi maalineduspelivoittoihin myös mahdollisuuteen – kun vastustajan viisikko on pakotettu riittävän usein kääntyilemään – syöttää maalisyöttö yli ns. keskilinjan. Etenkään viimeksi mainittuja ei ole turhan paljon näkynyt.

4. Kaksivaiheinen puolustaminen hyökkäys- ja keskialueella

Kun Kerhon hyökkäyspelaaminen omalta alueelta yli keskialueen ei ole rakenteellisesti kunnossa, on aivan turha yrittää toteuttaa päämäärää eli puolustaa eteenpäin prässäten. Kymmenet ja kymmenet prässit ovat myöhästyneet niin pahoin, etten ole analyytikkona vielä edes selvillä, onko tarkoitus puolustaa tyyliin: ykkönen antaa paineen yrittäen ohjata peliä kohti vastustajan maalin taustaa; kakkonen sulkee pelin puolen, pakki pelaa pelin puolelta kohtuullisen tiiviisti; kolmonen kyttää levityssyöttöä, painoton pakki on valmis pintsaamaan.

Uskon, että tuo on tavoite. Mutta. Kyse on puoleltani uskonasiasta, koska en ole asiaa omin silmin juuri nähnyt. Ja silti prässätään, myöhässä. Ja hävitään paitsi pelin virtaus, annetaan vastustajalle tasavoimaisia hyökkäyksiä – ynnä hävitään pelit.

Toinen mahdollisuus – ja siis puolustusvaihe – olisi pelata tiivis 0-5-trap, mikä on tarpeen vaatiessa usein voittavaa jääkiekkoa. Kaksivaiheisuus tarkoittaa sitä, että jos prässi myöhästyy, se perutaan ja pelataan trap. Tämä on jääkiekkoilun tärkeimpiä totuuksia, minkä Matti Tiilikaisen HPK on lyönyt laimin suorastaan härskillä tavalla.

Alleviivaan, että tämä puolustuspelaamisen haaste ja ongelma syntyy paitsi päävalmentajan uppiniskaisesta ohjeesta myös siitä, että hyökkäyspelaaminen on niin tavattoman heikkoa. Pelin jatkumo hyökkää-puolusta-hyökkää ei toimi.

5. Puolustusalueen puolustaminen

HPK lähti puolustamaan kauden alussa omalla alueella melkeinpä niin, että puolustajat ja alin hyökkääjät pelaavat yksi vastaan yksi omaa miestään, ja aluepuolustuslähtöisesti pelasivat vain kaksi ylempää hyökkääjää, useimmiten laitahyökkääjät.

Näin ei voi puolustaa modernissa jääkiekkoilussa, ei etenkään tässä uudessa olosuhteessa, jossa puolustettavan alueen kokoa on kasvatettu roimasti siniviivan siirrolla.

Eikä tilan hallinnan ongelma ole edes ainut tässä, vaikka ison tila puolustaminen näin johtaakin siihen, että vastustajan hyökkäyksistä muodostuu liian pitkiä. Hurja ongelma on siinä, että omia puolustettaviaan jahtaavat alakolmikon pelaajat joutuvat ns. kääntämään selän pelille eli he eivät näe kiekkoa sillä hetkellä, kun joku omista vihdoin riistää sen omalle joukkueelle. Hyökkää siitä sitten nopeasti, kun et edes tiedä, että riisto on tapahtunut.

Myös se on hankalaa, että vastustaja on luisteluttanut pitäjänsä milloin minnekin osaan aluetta. Ehkä Kerho tätä jo hieman säätikin pariin viimeiseen peliinsä, mutta kertaan: on pelattava yhdistettyä aluetta ja miestä, missä suljetaan porukalla keskusta, varmistus pelaa ja puolustavat pelaajat näkevät koko ajan pelivälineen ja voidaan salamana tuplata kohti vastustajan kiekollista pelaajaa.

 

Lisää: Kaikki Liiga-joukkueet Kiekkokiuas-podcastin lahjomattomassa puntarissa

Päivän lehti

31.10.2020

Fingerpori

comic