Kiekko Urheilu

Sihvosen analyysi: Nuorten Leijonien heikoin lenkki on päävalmentaja Raimo Helminen

Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen arvioi, että merkit Nuorten Leijonien pelaamisessa eivät ole häävit.
Raimo Helminen luotsaa Nuoret Leijonat tapaninpäivänä alkavaan alle 20-vuotiaiden MM-turnaukseen. Kuva: Pekka Sipola/AOP
Raimo Helminen luotsaa Nuoret Leijonat tapaninpäivänä alkavaan alle 20-vuotiaiden MM-turnaukseen. Kuva: Pekka Sipola/AOP

Tapaan sanoa, että jääkiekko on pelikirjapeli. Sen saattoi jälleen todentaa silmin nähden katsomalla Nuorten Leijonien kenraaliharjoitusta Kanadaan vastaan Tshekin nuorten MM-kisojen harjoitusottelussa.

Toistan, jääkiekko on pelikirjapeli. Se tarkoittaa monta asiaa, mutta tätä Raimo Helmisen valmentamaa nuorten maajoukkuetta koskien se kielii ennen muuta siitä, ettei päävalmentajan pelikirja ja sitä mukaa joukkueen käyttämä pelitapa anna pelaajille mahdollisuutta kahteen asiaan.

Ensinnäkään, ei synny saumatonta yhteistyön jääkiekkoa. Ja toisekseen, pelaajat eivät saa kaikkia yksilöllisiä taitojaan esiin tämän pelillisen raamin vallitessa.

 

Pelikirjan merkitystä alleviivasi myös kahdet edelliset nuorten MM-kisat. Vuodenvaihteessa 2017–18 silloisen päävalmentaja Jussi Ahokkaan pelikirja ei ollut kunnossa; vuodenvaihteessa 2018-2019 pelikirja oli kunnossa, ikimuistoisin tuloksin. Suomi juhli maailmanmestaruutta.

Jos Ahokkaan ensin mainitulla kaudella oli kamala katsoa, miten huippupakki kuten Miro Heiskanen kuskaili kiekkoa vailla järjen hiventä, nyt Helmisen sapluunassa näytetään pelaavan vielä siitäkin astetta typerämmin, kun hyökkääjät yrittävät kuljettaa nopeissa hyökkäyksissä – jotka hidastuvat hidastumistaan – omalta alueelta yli keskialueen!

Rautalangasta: modernia jääkiekkoa ei voi pelata niin, että yksilöt kuljettelevat kiekkoa määräänsä enempää. Vertailun vuoksi on sanottava, että kanadalaiset laittoivat pelivälineen liikkeelle varsin nopeasti.

 

Raimo Helminen toimi muinoin Ilveksen päävalmentajana ja Nuorten Leijonien päävalmentajana. Silloin Helmisen pelikirja ei tarjonnut pelaajille saumaa pelata yhteistyön jääkiekkoa eikä niin muodoin auttanut yksilöä. Jännityksellä on odotettu, onko Helminen oppinut mitään, kun hän on toiminut niin Jukka Jalosen kuin Lauri Marjamäen apuvalmentajana.

Merkit eivät ole valitettavasti nyt kovin häävit. Kanada pelasi – taktisestikin – parempaa kiekkokontrollia kuin Helmisen Nuoret Leijonat. Suomalaisen jääkiekkoilun pilarissa Meidän pelissä on tarkoitus rytmittää hyökkäyksiä. Jostain syystä Helminen valmentajana lyö laimin tätäkin periaatetta.

Nuoret Leijonat pelaavat kuin silmänlumeeksi Meidän peliä. Eikä Helminen tokikaan ole ensimmäinen Meidän pelin välimallin koutsi, on niitä muitakin. Sen verran Nuoret Leijonat kiskovat sentään siteeksi Meidän peliä, ettei Helmistä tarvitse sentään moittia Meidän pelin valevalmentajaksi.

 

Modernia jääkiekkoa ei voi pelata niin, että yksilöt kuljettelevat kiekkoa määräänsä enempää.

 

Jos päävalmentaja esikuntineen onkin nyt koko porukan heikko lenkki, näyttäisi, että pitkän Leijonapolun pelanneet ja hyvin liigavalmentajien alaisuudessa toimineet pelaajat pelaavat – valmentajistaan viis veisaten – omasta selkärangastaan säällisiä pelitilanneratkaisuja.

On syytä nimittäin muistuttaa siitäkin, että on pelaajilta kohtuullisen hyvä suoritus pelata Kanadaa – Kanadaa! – vastaan tuloksellisesti tällainen 4-2 tappiopeli, vaikka pelitapa ei antanut riittävästi tukea. Nuoret Leijonat oli hurjassa mankelissa pelin kaksi ensimmäistä erää. 2-1-kavennusmaalin jälkeen Suomi sai uskoa ja fiilistä tekemiseen ja pelasti sillä jotenkuten kasvonsa.

 

Koko turnauksen suhteen Nuorilla Leijonilla on kova valttikortti hihassaan: Kärppien maalivahti Justus Annunen. Annunen on sen tason veskari, että hänen johdollaan voidaan marssia kuinka pitkälle tahansa, kunhan myös valmentajien puolelta tulee tukea niin kutsutun turnausvalmentamisen muodossa. Se tarkoittaisi pelaamisen jatkuvaa parantamista ottelu ottelulta.

Hyökkäysvitjoista selkeästi parhaiten suoriutui Rädyn veljesten, Aatun ja Akun, porukka yhdessä Sampo Rannan kanssa. Myös Joonas Oden pelasi lupaavasti.

Pakeista en saa kehutuksi oikein ketään. Tosin se ei ole poikien vika. Nykyaikaisessa lätkässä heikosti organisoitu pelitapa tekee ennen muuta puolustajista epävarmoja ja haavoittuvia.

Kanada–Suomi 4–2 (0–0, 2–0, 2–2)

Suomen maalit: Kristian Tanus ja Patrik Puistola.

Päivän lehti

29.1.2020