Urheilu Hämeenlinna

Steelersille vihdoin piste, mutta "yhdeksän pisteen peli" päättyi tappioon

Teräsmiehet venyivät rankkareille jumbofinaalissa, mutta epätasaisuus vaivaa.
Pieti Alatalo (oik.) oli Steelersin parhaimmistoa SB Welhoja vastaan. Juoksukilpailussa vastassa oli Erno Sivula, joka myös onnistui maalinteossa. Kuva: Tomi Vesaharju
18-vuotias Pieti Alatalo (oik.) oli Steelersin parhaimmistoa SB Welhoja vastaan. Juoksukilpailussa vastassa oli Erno Sivula, joka myös onnistui maalinteossa. Kuva: Tomi Vesaharju

Steelers Hämeenlinnan miesten edustusjoukkue ei saalistanut ennen maaottelutaukoa pistettäkään Salibandyliigan avauskierroksen jälkeen. Steelersin osalta kolmeviikkoiseksi venyneen tauon jälkeen vihdoin lykästi.

Ei tosin välttämättä tarpeeksi. Salibandyliigan peränpitäjien taistossa Steelersin ja kuopiolaisen SB Welhojen välillä oli jo putoamistaistelun makua, ja savolaiset onnistuivat helpottamaan omaa tilannettaan hieman 8–7-rangaistuslaukausvoitolla.

Welhot nousi kauden toisella voitollaan kaksi pistettä Steelersin edelle.

– Yleensä puhutaan kuuden pisteen pelistä, mutta tämä oli kyllä yhdeksän pisteen peli. Olisimme tarvinneet ehdottomasti kolme pistettä pysyäksemme junassa, kun ÅIF on ottanut pisteitä KrP:ltä ja OLS:lta. Täytyy olla tyytyväinen, että saimme pisteen pitkästä aikaa, Steelersin päävalmentaja Petri Kemppainen huomioi.

 

Pisteelläkin oli Steelersille hopeareunus, vaikka Welhot olisi kaikilla mittareilla pitänyt pystyä kaatamaan. Teräsmiehet olivat kaksi minuuttia ennen kolmannen erän loppua tappiolla 4–7.

Steelers onnistui kuitenkin ottamaan selväntuntuisen eron kiinni alle minuutissa pelatessaan ilman maalivahtia. Mikko Ruuska huipensi hurmoksen ensimmäisellä liigamaalillaan ajassa 59.08.

Jatkopaikalla etenkin Niko Einiölle ja Julius Aaltoselle aukesi huippupaikkoja, mutta seitsemästä päästetystä maalista huolimatta ottelun ykköstähtenä urakoinut maalivahtiwelho Roni Tuononen vei pelin rankkareille.

Welhot vei rankkaritrillerin maalein 3–2 Aleksi Hiltusen lauottua viimeisessä parissa tolppaan ja Jesper Kauhasen ohitettua Pasi Järvisen.

– Jos johonkin olen tyytyväinen, niin tuohon kolmannen erän loppuun. Jäi tunne, ettemme päässeet missään vaiheessa kunnolla peliin kiinni. Kaveri (Welhot) osaa tosi hienosti jäädyttää pelin, Kemppainen arvioi.

 

Viimeistely pohditutti jälleen Steelers-päävalmentaja Kemppaista. Tuononen oli 63 minuuttia vakuuttava ja torjui yhteensä 25 kertaa Järvisen yhdeksää vastaan.

Etenkin toinen erä oli aivan Steelersin käsissä ja maalipaikkoja aukesi puolentusinaa. Erän laukaukset maalia kohti Steelers voitti 7–2, mutta maalit kirjattiin vieraille 0–2.

– Yritimme harjoitella maalintekoa tauolla. Nytkin meillä oli paikkoja, 2–1-hyökkäyksiä ja ylivoimaa. Muuten pelissämme ei ole hirveästi vikaa, mutta maaleja pitäisi tehdä. Onhan se seitsemän omiin varsinaisella myös liikaa, Kemppainen totesi.

– Ehkä se tauko näkyi siinä, että oli jarru päällä. On eri asia treenata kuin hypätä sitten pelitempoon. Flunssakin sotki vähän sitä kolmen viikon harjoitusjaksoa.

 

Steelers ei ollut kokonaan ykköskentän varassa, vaikka Nico Jonaesonin vitja tuottikin tilanteita ja pelasi eniten. Kotijoukkueen paras pistemies oli tehoin 2+1 kakkossentteri Pieti Alatalo. Einiö viimeisteli kaksi maalia ja Jonaeson sekä Markus Sipronen tehot 1+1.

Kemppainen jäi odottamaan johtavilta pelaajiltaan enemmän.

– Luotimme vähän, että ykkönen olisi ratkonut pelin meille, mutta hekään eivät ihan päässeet siihen moodiin. Kaikki pelaajat saavat kuitenkin plus-arvosanan. Ei tässä auta syytellä kuin itseäni.

Steelersiltä puuttuivat ottelusta flunssainen puolustaja Jarno Mäkinen ja nuorten maajoukkueturnauksessa takareittään loukannut Pyry Kauppinen.

Welhojen tehoduo oli Mika Rissanen (3+1) ja Aleksi Ahokas (1+3).

Steelers jatkaa kotiotteluitaan jo keskiviikkona suurseura TPS:ää vastaan, joka on viime kevään finaalipaikkansa jälkeen alisuorittanut ja on liigassa vasta kahdeksantena. HäSa

Kommentti: Mopoautolla moottoritielle

Steelersin pudotuspelipaikka oli liian radikaalin sukupolvenvaihdoksen jälkeen utopiaa, mutta nyt kysymys kuuluu, riittääkö A-junioripainotteinen joukkue koko liigaan.

Maaottelutaukoa edeltänyt totaalihävitys Tampereen moottoritietä hurjastelleen Classicin kyydissä oli irvokasta katseltavaa. Mopoautoikäinen Steelers on kuitenkin osoittanut, että se on samalla viivalla pelillisesti muiden traktorivauhtisten joukkueiden, kuten Welhojen kanssa.

Ero tulee siinä luonnollisimmassa rutiinin puutteen ilmenemismuodossa, voittamisessa ja häviämisessä. Steelers joutuu tavallaan harjoittelemaan nekin ottelut, jolloin pitäisi pelata tosissaan parhaalla tasollaan.

Joukkueen rakenteesta johtuva takamatka on pakottanut jopa Nico Jonaesonin olemaan parempi kuin liigan eliittiin kuuluva hyökkääjä onkaan. Kivirekeä ei ole helppo kiskoa, jos voitot eivät välillä öljyä rattaita.

Steelersin kaltaisen juniorilauman hiominen menestyväksi liigajoukkueeksi ei ole puolen vuoden, yleensä ei edes kahden vuoden projekti. Pelaajakehitysosaaminen on todellisessa testissä, kun Petri Kemppaisen kumppaneineen pitää tehdä nuorisosta parempia liigajoukkueen ehdoilla.

Liigasta ei auttaisi pudota, tai muuten urheilutoimenjohtaja Petri Tornin keväällä mainostama vetovoima hyvän liigatason pelaajien keskuudessa jää jatkossa visioksi.

Vahingot eivät ole jäämässä edustusjoukkueeseen. A-nuorten SM-sarjapaikkakin on vaarassa, kun Steelersin nuoret kyntävät omaakin sarjaansa voitotta parhaiden kahden kentällisen ollessa kiinnitettynä liigaan.