Urheilu

Suomi-futiksella takana sysimusta viikko – "Käynyt selväksi, miten sadistisesti suomalainen jalkapalloyhteisö itselleen valehtelee"

Jalkapallojoukkueet, -pelaajat, -valmentajat, -katsojat ja -media tekee omaa arkityötään noin 12 kuukautta vuodessa. Enemmän tai vähemmän – intensiivisesti tai vähemmän intensiivisesti.

Tälle ajanjaksolle osuu aina jokin tietty määrä päiviä, joihin kaikki tavalla tai toisella tiivistyy. Se antaa osviittaa mitä on tehty ja miten hyvin.

Esimerkiksi Venäjän MM-kisat antoivat vahvan signaalin, mihin huippujalkapallo on mennyt maajoukkueiden osalta ja mitä välikuukausien aikana on tapahtunut.

 

Suomalaisen jalkapallon tilipäivä oli noin viikon jakso, missä neljä suomalaista joukkuetta osallistui kansainvälisiin otteluihin. Paljon mediassa esillä oleva Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkue on EM-kotikisoissa ehtinyt pelata jo kaksi peliä. Sen tapahtumia on käsitelty laajasti mediassa, mutta tuskin mikään tai kukaan niin paljon tai manipulatiivisesti kuin päävalmentaja Juha Malinen omien henkilökohtaisten some-kanaviensa kautta.

Jätetään tämä tapahtumasarja nyt sikseen ja tarkastellaan viime kauden parhaiten suoriutuneiden Veikkausliiga-joukkueiden edesottamuksia Euroopassa. HJK pitää jättää tästä katsannosta sivuun, koska ennakkoasetelmat heikkoa vastustajaa vastaan olivat ennakkoon niin selvät, että HJK teki sen, mitä sen piti tehdä Suomen suurimpana ja ammattimaisimpana seurana.

Mutta jos katsotaan kolmen muun Veikkausliiga-seuran edesottamuksia Eurooppa-liigan ensimmäisellä karsintakierroksella, numerot eivät kerro vain paljon.

Ne kertovat kaiken.

 

Kolme Veikkausliiga-joukkuetta – KuPS, Ilves ja FC Lahti – onnistui tekemään kuudessa euro-ottelussa yhteensä kaksi maalia. Puhumme siis 0,33 maalin keskiarvosta ottelua kohden.

Olemme vuosia olleet voimakkaan markkinaryntäyksen alla virallisten sekä epävirallisten kiihkoilijoiden taholta ja usein sanotaan, että Veikkausliiga on mainettaan parempi sarja. Ehkä se on näin, mikäli maine on olematon.

Mutta jos otetaan ammattiurheilun perusolemus edes haaleaksi taustaväriksi, sitten käy jälleen kerran liiankin selväksi se, miten paljon suomalainen jalkapalloyhteisö maniakaalisen sadistisesti itselleen valehtelee.

 

Massiivisen jalkapalloähkyn keskellä, kun kaikki Euroopan isoimmat sarjat ovat loppuneet, jalkapallon MM-kisat ovat ohi, taakse on jäänyt alle 17-vuotiaiden suomalaistyttöjen loistosuoritus, takana on ehkä liikaakin paljon jalkapalloa.

On selvää, että väsytään jalkapallon jatkuvasta rummuttamisesta, mutta silti jotenkin piilokuvaavaa on, miten vähän loppujen lopuksi suomalaisten joukkueiden euroedesottamuksia suomalaisessa mediassa ennen pelejä käsiteltiin. Väkisinkin jää tunne, että heti kun arvonnat oli suoritettu, media vaikeni miltei kokonaan näistä peleistä. Ehkä siksi, että jopa harhaisesti tulkitseva suomalainen jalkapallomedia tunnisti saman tien mahdottomuuden.

Ehkä on niin, että Kuopion Palloseuralta jatkonpääsyn odottaminen olisi turhan optimistinen lähtökohta Pohjoismaiden isointa seuraa vastaan. Kuten myös sen toivominen, että nappisuorituksella Ilveksen voitto bulgarialaisesta joukkueesta ei olisi täyttä utopiaa.

Sen sijaan ei voi pitää ylioptimistisena odotusarvona, että FC Lahden voimat voisivat riittää piskuisen ja tuulisen saaren, Islannin, amatöörijoukkuetta vastaan.

Toisin kävi – ja kävi aivan liian selvästi.

 

Mikä yhdistää kaikkien kolmen hävinneen Veikkausliiga-joukkueen ja myös U19-maajoukkueen tappioita?

Se, että kyseisillä vastuuvalmentajilla on käytössä nähtävästi enemmän kuin 24 tuntia vuorokaudessa, toisin kuin meillä tavallisilla kuolevaisilla.

Ilveksen Jarkko Wiss, FC Lahden Toni Korkeakunnas, KuPSin Jani Honkavaara ja Suomen U19-joukkueen Juha Malinen ovat käyttäneet Venäjän MM-kisojen aikana päiväkaupalla aikaa Ylen studiossa asiantuntijan tehtävissä, kun saman ajan olisi voinut käyttää täsmällisempään valmistautumiseen.

Tietysti se kertoo myös heidän työnantajiensa eli seurojen ja liiton impotenttisuudesta tai epäsuhteessa olevasta toimintakulttuurista ja niiden arvoista.

 

Arvokulttuurin ja toimintakulttuurin luojana medialla on erittäin merkittävä rooli.

Suomalaisella jalkapallomedialla on taipumus alkaa puhua isoilla väreillä europeleistä silloin, kun joku joukkueista ylisuorittaa tasoonsa nähden, kuten esimerkiksi viime kaudella VPS:n voittaessa Ljubljana Olimpijan.

Tässäkään asiassa media ei ole tehnyt todellista työtään. On liian helppo hypätä kovalla vauhdilla kohti värimaailmaa ajavaan junaan. Median tehtävä olisi ollut niiden 12 kuukauden aikana käsitellä kriittisesti europeleihin valmistautuvan joukkueen arkea.

Jos media tekisi oman tehtävänsä tässä asiassa, sitten yksittäisen viikon, johon kaikki tiivistyy, lopputulos voisi olla mainettaan parempi.

 

Kun joukkueet häviävät pelejä, epäammattimainen valmentaja voi tehdä perinteisen peliliikkeen ja heittää yksittäisen pelaajan bussin alle.

Todellisuudessa vastuussa ovat enemmän tai vähemmän kaikki ympärillä olevat. Jos annamme oikeille asioille arvoa ja vaadimme arvopohjaisia asioita, sitten on myös oikeus nauttia niiden arvojen luomasta lopputuloksesta.

Katsojien ja median on vaadittava koko vuoden aikana täydellistä paneutumista. Ympäröivä puristus on se, joka saa joukkueet suorittamaan parhaalla tasollaan.

Pohjat tehdyn työn laadun mittaavaan ajanjaksoon rakennetaan koko vuoden aikana.

Asiasanat

Tuoreimpia artikkeleita