Urheilu

Tapio Suomisen elämä kansien väliin – "Nyt näyttää siltä, että se on selvitymistarina"

Urheilujournalismin grand old maneihin lukeutuva Tapio Suominen sukeltaa uutuuskirjassaan uransa huippuhetkiin ja elämänsä synkkiin vaiheisiin, jotka veivät pahimmillaan itsemurhan partaalle.
Tunnettu urheilutoimittaja Tapio Suominen kertoo kirjassaan elämänsä nousuista ja laskuista. Kuva: Pekka Rautiainen
Tunnettu urheilutoimittaja Tapio Suominen kertoo kirjassaan elämänsä nousuista ja laskuista. Kuva: Pekka Rautiainen

Tapio Suomisen ja Lasse Lindqvistin tekemä torstaina julkaistava Suomisen elämäkerta Urheiluhullu (Otava) jakautuu tavallaan kahtia.

Kirjassa esiintyy tunnettu urheilutoimittaja, koko kansan ”Tapsa”, mutta myös kameroiden ulkopuolelta kuvataan siviili-Suomista, joka myöhemmin sairastuu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja ajautuu kohuotsikoihin. Suominen avaa myös mielenterveysongelmaisen elämää ”kokemusasiantuntijana”, kuten hän itse asiaa kuvaa, vaikka korostaa että lääkäri hän ei ole.

– Osa kiinnostuneista saattaa ostaa kirjan, koska on kiinnostunut urheilusta ja sen ympäröivistä tarinoista sekä ehkä myös urheilutoimittajan työstä. Toisaalta toinen yleisö voi olla kiinnostunut mielenterveydellisistä teemoista, Hattulassa asuva Suominen luonnehtii.

– Mitään vastakkainasettelua ei tietenkään ole ja kolmas vaihtoehto tietysti on, että lukija on kiinnostunut molemmista asioista.

Ahdistavaa ja haastavaa mutta palkitsevaa

Suominen kuvaa sukellustaan oman elämän moninaisen kokonaiskuvan piirtämiseen kokemuksena kolmella teemalla.

Kirjan tekeminen oli haastavaa, ahdistavaa, mutta myös palkitsevaa.

– Haastava kirja oli kireän aikataulunsa vuoksi. Teimme Lindqvistin kanssa kirjan kahdeksassa kuukaudessa ja tapasimme 30 kertaa sen aikana. Ahdistavaa tekeminen oli, koska halusin olla rehellinen ja se edellytti palaamista kipeimpiin hetkiin, Suominen, 55, sanoo.

Se edellytti palaamista mm. rattijuopumuskäryyn ja mm. Ylen vartijan kanssa painimiseen, joka johti myöhemmin Suomisen potkuihin. Suominen tuomittiin myöhemmin sakkoihin alentuneesti syyntakeisena.

– Palkitsevaa se oli siksi, että olen nyt enemmän sinut tapahtuneiden kanssa ja tasapainossa ihmisenä. Kokemus oli terapeuttinen, koska piti pysyä tietyssä rytmissä ja oli määrätietoinen tavoite kulkea maalia kohti.

 

Tapio Suominen kertoi kuulumisiaan Hämeen Sanomille kesällä: Myrskyn jälkeen on poutasää – Tapio Suominen voi taas sanoa, että hänelle kuuluu hyvää

 

Kommelluksia kulisseista

Kirjassa kerrotaan myös erilaisia kommelluksia suoran lähetyksen maailman takaa, joita Suomisen 30-vuotinen työura on pitänyt sisällään.

– Oli tärkeää, että mukana olisi ripaus huumoriakin, ettei koko ajan uitaisi syvissä vesissä. Vaikka ura päättyi Ylellä miten päättyi, antipatioita ei ole – päinvastoin. En koe, että minua olisi vääränlaista, Yle antoi myös paljon siimaa. Lopputulema oli lopulta vääjäämätön, Suominen kommentoi.

Eräänlaiseksi tukihenkilöksi ja kirjan eräänlaiseksi sankariksi kirjassa muodostuu Suomisen ex-vaimo Birgit, joka pysyy ex-miehensä tukena kaikkein vaikeimmillakin hetkillä.

– Hän on poikkeuksellinen ihminen siinä suhteessa, että hän on oikeasti laittanut itseään likoon. Hän joutui käymään epätoivonkin partaalla. Vaikka kuinka olisi halua, kaikessa ei vain kykene auttamaan, Suominen sanoo.

– Mania on salakavala tila, joka saa tekemään järjettömiä asioita, joita jälkeenpäin miettii, että mitä helvettiä olen tehnyt. Mutta samalla miehistä tai naisista parhainkin voi joutua sen viemäksi.

Kirjavaa palautetta

Suominen on ollut julkisuudessa sairaudestaan avoin, mikä on johtanut kirjavaan palautteeseen. Enemmän on kiitelty Suomisen tarjoamasta vertaistuesta, mutta myös toisenlaisia soraääniä on kuulunut.

– On sanottu, että helppoahan on huudella ja mennä sairauden taakse. En minä kuitenkaan ole asioita sivuuttanut tai pakene sairauteni taakse, kirjaprosessin myötä tilanne on vain jäsentynyt kun kokonaiskuvaa on tarkasteltu tarkkaan, Suominen toteaa.

– Ymmärrän oikein hyvin, että autoa ei saa missään nimessä ajaa kännissä tai että painiminen vartijan kanssa ei ole hyväksyttävää.

Äänikirja tulossa Suomisen äänellä

Urheiluhullu-kirjasta on luvassa lähiviikkoina myös äänikirja. Sen lukee ääneen kukapa muukaan kuin selostajalegenda Suominen itse.

Mentorin hän sai yllättävästä suunnasta ennen äänitysstudioon astumista.

– Vaikka olen koko elämäni puhunut työkseni, se oli haastava kokemus. Äänitysstudion pihalla törmäsin kuitenkin Heikki Kinnuseen, joka oli lukemassa Tuomas Kyrön uusinta kirjaa. Heikki piti avuliaasti ja vilpittömästi kymmenen minuutin briiffin, jossa hän kertoi miten tämä homma oikein toimii.

Tilanne on nyt hyvä

Suominen sanoo tällä hetkellä voivansa hyvin.

– En pelkää sairauttani, en juuri tällä hetkellä. Minua ei pelota, että nousisin maniaan eikä minua pelota romahdus masennukseen, kirjassakin kirjoitetaan.

Tilanne on nyt hyvä, mutta välillä hän myöntää ajautuneensa pahimmillaan pelkääjän paikalle kyydissä, jossa mieli vei miestä – eikä mies mieltä.

Suominen toivoo, että kirja nähtäisiin synkistä ja murheellisista sävyistään huolimatta uskon ja toivon kirjana.

– Se on tarinani ja nyt näyttää siltä, että se on selviytymistarina. Suhtaudun tilanteeseeni varovaisen toiveikkaasti. HäSa