Uintilupaus Niko Mäkelä oli reputtaa liikuntatunnit heikon uimataidon vuoksi – tänä päivänä hän on SE-mies
Riihimäen Uimaseuran Niko Mäkelä on nimi, joka on syytä laittaa mieleen.
20-vuotias uintilupaus laittoi viime viikonloppuna Oulussa järjestetyissä Pohjoismaiden mestaruusuinneissa kovia näyttöjä pöytään kunnostaan – ja voitti peräti viisi aikuisten PM-kultaa ja yhteensä kahdeksan PM-mitalia.
Parhaimpina saavutuksina voi pitää 50 metrin vapaauinnissa 22 sekunnin alitusta ja myös 50 metrin perhosuinnissa MM-kisojen aikarajan alitusta. Tiistaina alkavien Kiinan MM-kisojen kannalta alitus tuli kuitenkin liian myöhään.
Viime vuonna järjestettyjen lyhyen radan EM-kisoissa 50 metrin perhosuinnissa uitu aika 22,86 olisi riittänyt finaaleihin.
Mäkelä oli suorituksiinsa syystäkin tyytyväinen.
– Oli kyllä huikea reissu! Oulun kisoista on ollut aiemmin ristiriitaisia tunteita, aina kun siellä ei ole mennyt putkeen. Nyt ei ollut vaikeuksia, vaan oli mukavaa olla kisaamassa ja nauttia tekemisestä. Vaikka startteja oli paljon, hyvin jaksoi kuitenkin painaa, Mäkelä sanoo.
PM-menestys oli jatkumoa Mäkelän vahvalle kaudelle. Mäkelä pamautti Vaasassa marraskuussa 50 metrin selkäuinnissa Suomen ennätyksen uusiksi kirkastaen SE-lukemat aikaan 24,25. Edellinen 50 metrin selkäuinnin SE (24,44) oli Tero Rädyn uima vuodelta 2006.
– Se antaa paljon lisäbuustia, kun miettii että on tehnyt jotain mihin yksikään suomalainen ei ole ennen minua pystynyt. Se oli omanlaisensa etappi. Tuntuu, että nyt alkaa pikkuhiljaa tapahtua, vaikka koen olevani urallani yhä alkutaipaleella, Mäkelä toteaa.
Se, mistä Mäkelän uintiura sai alkunsa, onkin jo hieman erilainen tarina.
– Kolmannella luokalla en osannut uida lainkaan. Koulusta lähetettiin kotiin lappu, että lapsenne uimataito on riittämätön ja kehotettiin menemään uimakouluun. Se lähti sitten vähän käsistä, Mäkelä hymähtää.
– Se lappu on edelleen tallella vitriinissä. En tiedä kuinka monen ura on lähtenyt niin liikkeelle, että uintia oli pakko oppia, että pääsee koululiikunnasta läpi. Monella sisarukset uivat tai vanhemmat valmentavat.
Ura ei ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista.
Tammikuussa 2016 Mäkelällä repesi nivusista jänne kuntosalilla, mutta yhdeksään kuukauteen vamman vakavuutta ei ollut tiedossa.
– Voitin SM-kultaa perhosuinnissa, mutta jotain oli pielessä. Muistan käyneeni rahapalkintoja jaettavissa kisoissa, että pääsisin magneettikuvauksiin. Nuorten arvokisoja jäi väliin. Syyskuussa 2016 fysioterapeutti löysi nivusen alueelta poikkeaman, joka tuntui repeämältä. Oli luotettava heihin, että he tiesivät mitä he tekevät. Nykyään se ei enää vaivaa, mutta sitä hoidetaan edelleen niin kuin se vaivaisi, Mäkelä avaa.
Loukkaantuminen kuitenkin opetti nuorelle miehelle paljon hänestä itsestään. Luonnetta löytyy.
– Vaikka olen saavuttanut tiettyjä asioita, silti pitäisin kovimpana suorituksena sitä, että pystyin palaamaan syvältä suosta. Kahdeksaan kuukauteen en harjoitellut lähes lainkaan ja loukkaantuminen oli päällä noin vuoden ja kolme kuukautta. Silloin pudottiin alas, ruvettiin kiipeämään ja päästiin takaisin huipputasolle. Se kertoo päämäärätietoisuudesta ja henkisestä voimasta.
Tällä hetkellä Mäkelä pitää päälajinaan perhosuintia. Tähtäimessä on tulevaisuudessa MM- ja olympia-altaat.
– Etenkin viimeiset kaksi vuotta ovat olleet nousujohteisia. Kun keskiarvosuorittamista on onnistuttu hilaamaan ylöspäin roimasti, se antaa mahdollisuuden onnistua tulevaisuudessakin isoissa kisoissa. HäSa
