Urheilu

Veikkausliiga-luotsin sammakko maaliodotusarvoista yllätti – “Miksi dinosaurukset yrittävät vielä piipertää numeroita vastaan?”

Jalkapalloasiantuntija Gert Remmel yllättyi Ilveksen päävalmentajan Jarkko Wissin lausunnosta, jossa hän väheksyi maaliodotusarvoja.

Herätyskello soi tiistaina kello 6.15. Koska 43 euron viimeisin sähkölasku oli maksettu, kylpyhuoneessa oli valoa aamutoimia varten. Koska myös 57 euron kaasulasku oli kuitattu, mokkakahvipannun saattoi laittaa tulelle. Aamun tv-uutiset kertoivat Niki Laudan kuolleen 70-vuotiaana.

Illan tai yön aikana oli saapunut yhteensä 17 viestiä kuudesta eri numerosta ja olin vastaanottanut kolme sähköpostiviestiä. Aamukahvin jälkeen aloin kirjoittaa kolumnia. Sen piti olla valmis kello 13.00 mennessä.

Jalkapalloharjoitukset alkoivat kello 15.00 ja kentän pitää olla pelaajille valmiina 14.15. Se tarkoittaa, että valmentajien – joita on tänään kentällä neljä – pitää olla paikalla viimeistään kello 13.45. Auto pitää käynnistää kello 13.35 koska kotoa matka harjoituskeskukseen on 3,9 kilometriä ja matka-aikaa kuluu kuusi minuuttia.

Matka on mukavampaa ja hauskempaa yleensä polkupyörällä, mutta koska sääennusteen mukaan sateen todennäköisyys sille kellonajalle on 51 prosenttia, on valittava auto. Kulkuvälineen keskimääräinen polttoaineenkulutus virallisten tietojen mukaan on 5,7 litraa sataa kilometriä kohti.

Ennakkotietojen mukaan harjoituksissa on paikalla 21 kenttäpelaajaa ja kolme maalivahtia. Harjoitukset kestävät 100-105 minuuttia.

Nyt ehkä riittää jo. Tarkoitus on viestiä, että ilman numeroita elämä ja arki ei pyöri.

 

Ilman numeroita ei ole elämää eikä myöskään jalkapalloa. Ilman numeroita ei voi pelata jalkapalloa.

Maailman jalkapallossa muutamat dinosaurukset yrittävät vielä piipertää jotain numeroita vastaan, mutta muuten jalkapalloon on saapunut aggressiivinen numeroiden hyväksyntä. Hereillä olevat jalkapalloyhteisöt perustavat ainakin jonkun verran koko pelimallin rakentamisen numeroihin ja todennäköisyyksiin.

Suomen jalkapallon sisällössä ja keskustelussa käy lähes aina niin, että tullaan pitkälti jälkijunassa – mutta sentään tullaan joskus perille.

Tietysti on jäljellä vielä muutama eksklusiivisessa yksinäisyydessä elävä penttilinkolalainen tosiasioiden kieltäjä, mutta eteenpäin on pakostakin menty.

 

Koska Suomessa ollaan vieläkin numeroiden hyötykäytössä ja ymmärryksessä alkutekijöissä, luonnollisesti esiin tulee ajoittain ammattilaistenkin päästä ja suusta lapsuksia.

Viimeisin niistä kuultiin Tampereen Ilveksen päävalmentajan Jarkko Wissin suusta Helsingin Sanomien jutussa pari päivää sitten.

Jutussa luki seuraavasti:

Veikkausliigan otteluiden tilastodataa tuottava InStat laskee nykyään jokaisesta liigaottelusta joukkueiden maaliodotusarvot, jotka kertovat siitä, miten paljon maaleja joukkueen luomista maalipaikoista voisi odottaa syntyvän.

Maaliodotusarvoja lasketaan sen mukaan, millaisista tilanteista maalipaikat ovat syntyneet. Mitä kauempaa laukaus lähtee, sitä pienempi maaliodotusarvo tilanteella on.

”Jos meinaa murtautua, pitää olla valmis olemaan uhka myös rangaistusalueen takaa.”

Tämän tilaston perusteella Ilveksellä on aika lailla sen verran pisteitä kuin se on ansainnutkin.

Wiss sanoo, ettei usko lainkaan maaliodotusarvoihin.

”En näe siitä mitään hyötyä, jos joukkueeni maaliodotusarvo on jotain ja peli päättyy kuitenkin toisin. Mielestäni on käsittämätöntä, että se [tilasto] on nostettu nyt esiin.”

 

Päävalmentaja Wiss on saanut Ilveksen maksimoimaan potentiaalinsa parin vuoden ajan stabiilisti, joten tällainen lausuttu paradoksaalinen sammakko oli jopa yllättävä.

Maaliodotusarvo ei ole lupaus. Kuten ei ole sääennustekaan. Kuten ei ole talousennuste tai eliniänodote.

Hämeenlinnalaisten onneksi kaupungista löytyy ammattilaisia, jotka sopivalla ja dynaamisella tavalla ovat nöyriä tiettyjen tosiasioiden ja todennäköisyyksien edessä.

HPK voitti jääkiekon Suomen mestaruuden pitkälti pelaamalla todennäköisyyksien ja odotusarvojen kautta.