Urheilu Hämeenlinna

Vielä kerran, pojat! – FC Hämeenlinnan vanhat liigapelaajat palasivat Kaurialan viheriölle

FC Hämeenlinnan vanhan liigajoukkueen pelaajat laittoivat höntsäjoukkueen pystyyn huomatakseen, että kilpailuvietti ei ollut kadonnut mihinkään.
FC Hämeenlinnan vanhat pelimiehet vahvistuksineen vetivät vielä kerran vanhat peliasut komerosta ylleen. Kuva: Sara Aaltio
FC Hämeenlinnan vanhat pelimiehet vahvistuksineen vetivät vielä kerran vanhat peliasut komerosta ylleen. Kuva: Sara Aaltio

Kaurialan stadionin viheriöillä nähtiin tukku tuttuja miehiä ensimmäistä kertaa järjestetyssä Hämpton cupissa, johon otti osaa kaikkiaan 20 joukkuetta ja noin 300 pelaajaa.

Mukana olivat myös FC Hämeenlinnan jalkapalloliigan vanhoja pelaajia kuten mm. Esa Mattila, Jukka Suikki, Jarkko Ollikainen, Tomi Uusitorppa ja kumppanit, jotka vetivät vielä kerran vanhat liigapeliasut ylleen ja pelasivat tutuissa maisemissa joukkueessa, joka oli nimetty Gladiaattoreiksi.

– Jo tänne ajaessa alkoi muistot tulvia mieleen, portaista, katsomoista ja pukuhuoneesta. Emme ole nähneet toisiamme vuosikausiin, joten oli todella mukavaa nähdä kaikkia kavereita, Suikki myhäili.

Vanhojen huippupelaajien kilpailuviettikin löytyi naftaliinista otteluiden kovetessa.

– Ensimmäisissä peleissä vähän käveltiin, mutta kun tuli tiukempia pelejä ja alettiin pelata oikeasti, niin kyllä se kilpailuvietti sieltä ylös nousi. Kun aletaan pelata, ei aleta luovuttamaankaan, Suikki naurahti.

FC Hämeenlinnan liigajoukkueen kapteenina toiminut Esa Mattila oli Suikin tavoin yhtä hymyä “luokkakokouksen” yhteydessä.

– Upeaa oli taas pelata Kaurialassa, nurmi oli hyvässä kunnossa ja kaikki oli hienosti järjestelty täällä.

Gladiaattorien maalin suulla torjunut Jarkko Ollikainen toimi taustalla joukkueen puuhamiehenä ja joukkueen kasaajana. Ollikainen toivoo, että Hämpton cupin peleistä tulee vanhojen pelikaverusten keskuudessa vuosittainen traditio.

– Mattilan Essin kanssa kun kuulimme Hämpton cupista, ajattelimme että olisi mukava kerätä porukkaa kasaan. Mukana oli pelaajia 90-luvun lopulta ja 2000-luvun alusta – toisin sanoen kaikilla on jo parasta ennen päiväys mennyt, Ollikainen naurahti.

Mutta mistä syntyi joukkueen nimi Gladiaattorit. Ollikaisen mukaan idea lähti FC Hämeenlinnan vanhasta, melko kornista kampanjasta.

– 2000-luvun alussa oli sellainen hyvin lyhyeksi jäänyt markkinointitempaus gladiaattoriteemalla. Siitä sitten saatiin aika luontevasti nimi kasaan. Onneksi ei löytynyt muuta vanhaa markkinointimateriaalia!

Joukkue sai nimekkään vahvistuksen Konsta Hietasesta, joka pelasi urallaan vuosina 2005–13 Veikkausliigassa. Vaikka uran lopettamisesta on kulunut jo kuusi vuotta Hietanen näytti kentällä lähes pitelemättömältä ja voisi todennäköisesti vieläkin pelata melko korkealla tasolla.

Hietanen muistetaan myös mm. Tenavatähti-laulukilpailun voittajana ja Poika ja Ilves -elokuvan pääosanäyttelijänä.

– Pelimies hän on ja meistä eniten hänellä on peliminuutteja liigassa, Suikki suitsutti.

Komeita maaleja Hämpton cupissa paukutellut Hietanen joutui kuitenkin jättämään ratkaisupelit väliin.

– Konsta on Erno Rosenbergin bändikaveri ja koska hänellä on tänään yksityiskeikka Hämeenlinnassa, hän ehti pelaamaan pari peliä. Sitten hän laittoi puvun päälle ja lähti keikalle, Ollikainen sanoi.

Ratkaisuotteluissa joukkue jäi kaipaamaan Hietasta, sillä alkulohkossa tappioitta edenneen Gladiaattorien taival päättyi puolivälierissä 1–0 -tappiolla Jääkoirille.

Turnauksen voitti Seurayhteistyön Hedelmä, jonka kanssa Gladiaattorit pelasivat alkulohkossa 3–3 -tasurin Hietasen kiskaistessa kaksi maalia.

Vanhojakin liigavuosilta ehdittiin verestelemään värikkäistä – hieman sekavistakin – FC Hämeenlinnan vuosista.

– Värikäs on hyvä termi. Päivän päätteeksi kun otetaan muutama kalja ja laittamme saunan kuumaksi, emmeköhän siellä muistele sitten lisää, Jukka Suikki väritteli.

– Joukkueessa sekavuus ei näkynyt, vähän välillä naureskeltiin kaikenlaisille jutuille silloin aikoinaan, mutta emme antaneet sen häiritä. Emme voineet kaikille asioille mitään. Mutta kaikenlaisia tapahtumia mukaan kyllä mahtui, Esa Mattila jatkoi.

Vanhat muistot ovat pääsäntöisesti kuitenkin hyviä, sanoo Jarkko Ollikainen.

– Ja huonoillekin voi jo naureskella tässä vaiheessa. HäSa