Urheilu Hämeenlinna

Wimbledon-voittajat kohtasivat Aulangon kuumassa tennisfinaalissa – Kiertokiulu Otto Virtasen matkaan

Otto Virtanen sai arvokasta massatuntumaa Aulangolta ennen Tshekin ATP Challenger -kisoja.
Otto Virtanen esiintynee jatkossa Aulangon Finnish Tourin aikaan isommissa ammattilaiskisoissa. Kuva: Tomi Vesaharju
Otto Virtanen esiintynee jatkossa Aulangon Finnish Tourin aikaan isommissa ammattilaiskisoissa. Kuva: Tomi Vesaharju

Kaksi vuotta sitten Otto Virtanen voitti poikien nelinpelimestaruuden Wimbledonissa. Sunnuntaina helsinkiläinen sai käsiinsä 24 vuotta pidempään jaossa olleen palkinnon, kun hän pokkasi Aulangon tennisturnauksen vuodesta 1958 jaetun kiertopalkinnon, Aulanko-cup.

19-vuotias huippulupaus arvosti pienen kiulun voittamista, vaikka tämän legendaarisuus ei vielä ole kerännyt Wimbledonin tapaan läheisiä puistoja täyteen lipun jonottajia.

– Finnish Tourin kisaksi tämä oli kovatasoinen. Turnaus lähenteli loppuvaiheessa jo (ITF) Futures-tasoa, kun mukana oli Challengereitä pelanneita pelaajia. Voittajaksi jää vain yksi, niin on aina hienoa olla se yksi, kun finaalissakin on kaksi hyvää pelaajaa, Aulangolla debytoinut Virtanen totesi.

Kenneth Raisma tuttu jo ennen Wimbledonia

Virtanen ei noussut vahingossa Aulangon Finnish Tour -osakilpailun 2 000 euron pääpotin voittajaksi, vaikka saikin finaalipaikan pelaamatta palloakaan maailmanlistalla 71:senä käyneen Jürgen Zoppin kanssa. Kakkossijoitettu Zopp loukkasi nilkkansa lauantain puolivälierässä, eikä se kestänyt pelaamista sunnuntaina.

Finaalivastustaja on myös nostellut pokaalia Wimbledonissa. Virolainen Kenneth Raisma voitti samaisen poikien nelinpelin kaksi vuotta ennen Virtasta ja Turkin Yanki Ereliä. Parina hänellä oli vuonna 2016 kreikkalainen nykytähti Stefanos Tsitsipas.

– Olen tuntenut Kennethin ihan pikkupojasta asti. Asuin pienenä kaksi vuotta Virossa, jolloin treenasimme samalla klubilla, Virtanen kertoo.

22-vuotias Raisma pelasi loppuottelussa päivän kolmatta otteluaan. Kaksi ensimmäistä eivät tosin olleet kokonaisia.

Ensin hän pelasi viisi peliä pudottaakseen kolmossijoitetun Harri Heliövaaran lauantaina kesken jääneessä puolivälierässä. Sitten hän tarvitsi seitsemän peliä pehmittääkseen polvivaivaisen ykkössijoitetun Patrik Niklas-Salmisen luovuttamaan tilanteessa 6–0, 1–0.

Tuomarointi meni tunteisiin

Loppuottelussa kahden tasavahvan pelaajan välillä Virtasen voimakkaat kämmenlyönnit, vahva liike ja henkinen kantti toivat voiton suomalaiselle erin 6–3, 1–6, 6–2.

Avauserässä kahdeksannen pelin murto riitti voittoon, mutta toinen lähti lapasesta kuin turhautuneen Virtasen maila. Nelossijoitettu nimittäin kiitti Wilsoniaan lahjoittamalla työkalunsa naapurikentän viereiselle pensasaidalle. Viitossijoitetun Raisman varmuus katosi jälleen kolmannessa, kun Virtanen alkoi jauhaa myös syötöllään nopeita pelejä.

– Toinen erä meni omaan piikkiini, kun keskittyminen karkasi. Olisin voinut hoitaa matsin hienomminkin, mutta kahteen hyvään erään ja voittoon pitää olla tyytyväinen, Virtanen kertasi.

– Olosuhteet olivat tänäänkin hankalat, mutta paremmat kuin eilen. Onneksi aurinko paistoi, niin pallo liikkuu ja ralleista tulee mukavampia. Tuuli on oma haasteensa, mutta siihen tottuu, kun se tulee samasta suunnasta. Varmasti vastustajallakin oli vaikeaa sen kanssa. Tenniksessä erot eivät ole isoja, joten kai voittaja pelaa järkevämmin.

Virolaisen mielestä turnauksen aiemmista otteluista puuttunut tuomarikin oli lähinnä haitaksi, minkä hän teki selväksi jo ottelun toisessa pelissä ilmoittamalla tälle englanniksi ”voit poistua, pärjäämme paremmin ilman”. Raisma ei sulattanut myöskään tuomarin valintaa pallonjäljestä viimeisen syöttövuoronsa aikana ja syötti protestiksi alakautta Virtasen voittoon.

Seuraavaksi Ostravaan

Virtanen nousi Finnish Tourin pistetilanteessa kärkipaikalle ohi Suomen mestari Patrick Kaukovallan, joka ei pelannut Aulangolla. Turnausvoitto oli hänelle kesän toinen heinäkuisen Hangon massakisan jatkeeksi.

Nuori ammattilainen ei kuitenkaan ole puolustamassa piikkipaikkaansa kahden viikon päästä Jyväskylässä, sillä hän kilpailee samalla viikolla ATP Challenger -kilpailussa Tshekissä. Tasoa tuskin puuttuu, sillä vastaavassa turnauksessa Prahassa pelasi tällä viikolla muun muassa Stanislas Wawrinka.

Kyseiseen Ostravan turnaukseen Virtasella on villi kortti. Seuraavalle viikolle maailmanrankingin 728. toivoo saavansa karsintapaikan Prostejovista.

– Tänä kesänä ei ole ollut yhtään liikaa otteluita, joten tämä turnaus loi hyvät lähtökohdat, kun tuli neljä hyvää matsia nimenomaan massalla. Kaikki pelaajat kilpailevat vähän siitä tällä hetkellä, että kuka on päässyt pelaamaan eniten. Jopa ATP Tourilla pelaaja voi olla pulassa, jos pelannut vain vähän ja huonoissa olosuhteissa, Virtanen huomioi.

Virtasen mukaan ensi viikolla lähtee Jarkko Niemistäkin valmentanut 1980-luvun tähtipelaaja Joakim Nyström. Hänen päävalmentajansa on kuitenkin isä Pasi Virtanen, suomenmestari 1980-luvulta.

Perheensä kuopuksesta tehtiin tennisässää tavallaan pienestä pitäen.

– Minulla on kolme sisarusta, jotka kaikki pelasivat tennistä, veli (Panu) edelleen. Talo oli täynnä tennismailoja ja palloja. Totta kai siitä innostui heti, kun näki sisarusten pelaavan. Hakkasin kolme–neljävuotiaana palloa kotona seinää vasten. Kotoa se luonnollisesti lähti vähän totisempaan pelaamiseen, ja nyt sitten pelataan työkseen, Virtanen kertoi.

Ensi vuonna Cincinnatissa

Virtanen tuskin puolustaa voittoaan, kun Finnish Tour palaa Hämeenlinnaan vuoden kuluttua. Samaan aikaan Virtasen unelmana olisi pelata Emil Ruusuvuoren tavoin Cincinnatin (toim. huom. tänä vuonna New Yorkissa) masters-turnauksessa vähintään karsintaa.

– Välissä on paljon kisoja. Unelma olisi päästä toki niin nopeasti (ATP) Tourille, mutta olen tyytyväinen, jos vuodessa ollaan pois pikkukisoista edes Challenger-tasolla, Virtanen toppuuttelee.

– Näin matalalta lähtiessä pitää mennä puolen vuoden ajan melkein joka viikko mallikkaasti, jotta pääsee Challengereihin. Joka viikko ei edes kannata pelata, siitä tulee loppupeleissä vain huonompaa jälkeä. HäSa

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic