Uutiset

100 000 euron kaikuluotain huomaa kaikki Tornionjoen ja Tenojoen nousulohet – tärkeä tieto Itämeren ja Atlantin lohista

Konsta Isometsä ja Miitri Mönttinen kahlaavat märkäpuvut päällä Ruotsin puoleiselta rannalta Tornionjokeen. Tarkoitus on hieman korjata kaikuluotaimen asentoa.

100 000 euroa maksanut, teknologialtaan Yhdysvaltain sukellusvenelaivaston käyttämä luotainjärjestelmä, laskee lohia Kattilakoskella noin 100 kilometriä jokisuulta pohjoiseen. Samanlainen laite on 100 metrin päässä Suomen puolella.

– Lohikannan osalta tilanne Tornionjoella on varsin hyvä, jos nousukalojen määrässä päästään 60 000 loheen, sanoo Luonnonvarakeskuksen lohitutkija Ville Vähä.

Tätä juttua tehtäessä kesäkuun 26. päivä kaikuluotaimen ohi oli uinut 16 151 lohta. Lohennousu on vasta kiihtymässä. Parhaimpina 100 000 lohen nousuvuosina Kattilakosken kaikuluotaimen ohitti vuorokaudessa liki 10 000 lohta.

Itämeren lohen tärkein lisääntymisjoki

Tornionjoki on Itämeren lohen tärkein lisääntymisjoki. Kolmasosa Itämeren villilohesta on peräisin Tornionjoelta.

Tutkijat arvioivat lohikannan kestävyyden vaelluskykyisten lohenpoikasten eli smolttien määrän perusteella. Se on suurimmalta osin nousukalojen määrään perustuva laskennallinen luku. Smolttien määrää arvioidaan myös poikaspyynneillä.

– Lohikannan kestävyyden tasoksi on arvioitu 80 prosenttia maksimismolttituotannosta, mikä täyttyy noin 60 000 nousulohella, sanoo Ville Vähä.

Lohen määrä joessa on hyvin tutkijoiden tiedossa, mutta lohenpoikasten kohtalossa merellä olisi paljon tutkittavaa.

– Suurin epävarmuus lohikannalle tuleekin siitä, että suurin kuolleisuus tulee smolttien siirtyessä joesta mereen. Smolttien kuolleisuus on 90 prosenttia. Sen syitä ei tarkasti tunneta, sanoo Ville Vähä.

Tenojoen vesistössä 30 eri lohikantaa

Kun siirrytään Tenojoelle, tilanne on aivan toinen, paitsi että Tenojoen vesistön merkitys on Atlantin lohen kannalta yhtä tärkeä kuin Tornionjoki on Itämeren lohikannalle.

Atlantin lohi on geneettisesti erilaistunut niin moneen kantaan, että pelkästään Tenojoen vesistössä lisääntyy noin 30 perinnöllisesti erilaistunutta lohikantaa.

Se tuottaakin Tenon lohikannan kestävyyden keskeisen ongelman: kalastusta ei voi suunnata hyvässä kunnossa oleviin lohikantoihin, kun kaikki lohet nousevat osan kutuvaelluksestaan Tenon pääuomassa.

– Mitä ylemmäs Tenojoen vesistöä lohi nousee kutemaan, sitä kovemman kalastuspaineen kohteeksi se joutuu, sanoo lohitutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta.

Sen vuoksi Tenon ala- ja keskijuoksun sivujokiin kutemaan nousevat lohikannat ovat hyvässä tai kohtalaisessa kunnossa. Sen sijaan yläjuoksulla Karasjoen, Iesjoen ja Inarinjoen kannat ovat heikossa kunnossa.

Viime kesänä ensi kertaa voimassa olleella Tenon uudella kalastussäännöllä on tarkoitus vahvistaa yläjuoksun sivujokien lohikantoja. Tavoite on, että kalastusta säännellään alkukesästä niin, että yläjuoksulle pyrkivät lohet pääsisivät sinne lisääntymään.

– Sääntelyn vaikutukset lohikantoihin näkyvät vasta parin lohisukupolven jälkeen, vähimmilläänkin se vaatii 4–5 vuotta, sanoo Panu Orell.

Tenojoellakin on ensi kertaa pääuomassa kaikuluotain laskemassa nousukaloja. Luotain on Polmakissa, 55 kilometriä jokisuulta.

– Tenon vesistöön on noussut 30 000–120 000 lohta. Nyt näyttää siltä, että jäädään alarajan tuntumaan, sanoo Panu Orell.

Kaikuluontainseurannan tuloksia Tornionjoen, Tenojoen ja myös Simojoen osalta voi seurata tästä