Uutiset

365 000 päivää ja rapiat päälle

-En minä ajatellut ikäasioita nuorena, päivä kerrallaan tässä on menty. Olen elänyt sopivaa elämää ja syönyt ihmisten ruokaa: silakkaa, leipää, piimää ja perunaa, kertoo huhtikuussa 101 vuotta täyttänyt Oiva Wahlström.

Ihmisten elinikä länsimaissa on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti jo yli 300 vuotta. Heinäkuun alussa maassamme asui 656 vähintään satavuotiasta ja heistä peräti 13 Hämeenlinnassa

-Hämeenlinnan vanhin asukas on 104-vuotias nainen, kertoo palvelupäällikkö Kristiina Andersson väestörekisterikeskukselta.


Pojasta polvi paranee

Syitä ihmisten eliniän pitenemiseen on monia, mutta yksi asia on varma.

-Koska kehitys on jatkunut tähän suuntaan jo satoja vuosia, on selvää, että syynä ei ole nykyaikainen lääketiede, kertoo gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistolta.

Sen sijaan elinolojen, ravinnon, sekä hygienian paraneminen lisäävät ihmisten elinvuosia tasaisesti.

-Emme enää juo sitä vettä, johon ulostamme tai asu samassa huoneessa eläinten kanssa. Lisäksi syömämme ruoka on puhtaampaa. Myöhemmin sitten vaikuttavat esimerkiksi rokotukset, sekä verenpaineen ja kolesterolin hoitaminen.

Vaikutusta on oman elinaikamme olojen lisäksi myös sillä, mitä tapahtuu ennen syntymäämme.

– Odottavat äidit ovat paremmassa kunnossa. Sikiön sydämeen kehittyy suuremmat verisuonet ja lapsilla on alun alkaenkin paremmat elämän eväät, Jylhä sanoo.


Kaipuu kotikonnuille on kova

Humppilassa vuonna 1910 syntynyt Oiva Wahlström on pitkän linjan maanviljelijä.

-Heti kansakoulun jälkeen 14-vuotiaana aloitin renkipojan hommat ja parikymppisenä lähdin uittamaan tukkeja ympäri Suomea, Wahlström muistelee.

Hän tapasi vaimonsa samoihin aikoihin.

-Ostin vaimoni isän tilan Iittalasta. Meillä oli peltoa ja metsää yhteensä 40 hehtaaria. Oli lypsykarjaa, sikoja, kissoja ja täitä, muttei lapsia pellavapäitä, Wahlström veistelee.

40 aviovuoden jälkeen mies jäi leskeksi, mutta kertoo pilke silmäkulmassa asustelleensa sittemmin viiden eri emännän kanssa. Kolme vuotta sitten hän myi tilansa ja muutti Lomakoti Ilonpisaraan, koska hänen huonoon kuntoon menneet polvensa estivät maatilalla työskentelyn.

Vaikka Wahlström onkin saanut Ilonpisarasta ystäviä, on hänellä silti kaipuu jo pois myydylle tilalle.

-Kyllä minä mieluiten maalla asuisin. Eläimiä en tosin enää jaksaisi hoitaa, hän huokaisee.


Positiivisuudella pääsee pitkälle

Tutkimukset osoittavat, että pitkäikäisten vanhempien lapset elävät todennäköisesti pidempään, mutta perimä selittää elinikiemme eroista korkeintaan kolmasosan.

-Isovanhempani elivät molemmat lähes satavuotiaiksi, Wahlström muistelee.

Myös erilaisista todennäköisyyksistä voi päätellä jotain.

-Tupakka, viina, lihavuus, epäterveelliset elinolot sekä sosiaaliluokka vaikuttavat elinaikaan, Jylhä luettelee.

Vaikka toisin voisi kuvitella, näkyvät sosiaaliluokkien väliset erot selvästi myös Suomessa.

-Me ajattelemme, että meillä on tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto, mutta sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat maassamme suuret jo lapsien kohdalla. Vielä 80-vuotiaallakin ylemmän sosiaaliluokan ihmisellä on enemmän elinvuosia edessään kuin alemman. Lisäksi erot ovat enemmän kasvamassa kuin vähenemässä.

Jylhän mukaan yli 90-vuotiaat ovat ammateiltaan ja mieltymyksiltään kaikenlaisia ja useimmat heistä ovat kärsineet erilaisista sairauksista.

-Lukuisia 90-vuotiaita haastateltuani minulle on jäänyt sellainen tuntuma, että heitä yhdistää hyvä elämänasenne. Ei niin, että kaikki on kivaa ja koko ajan ollaan hyvällä päällä, vaan niin että he eivät jää vatvomaan kohtaamiaan vaikeuksia. Emme voi kuitenkaan tietää, elävätkö he pitkään juuri asenteensa takia, vai onko niin, että elämänasennekin muuttuu myönteiseksi kun elää vanhaksi, Jylhä pohtii.

Kun ilonpisaran toiminnanjohtaja Raija-Leena Löövi kysyy Oiva Wahlströmiltä, mikä on jäänyt hänen mieleensä erityisen hyvänä elämän varrelta, on miehen vastaus lyhyt ja ytimekäs.

-Eihän tässä oo pahhoo ollukkaa.

(HäSa)