Uutiset

70-luvun kauan soiva blues

Toisin kuin nyt kuvitellaan, 1970-luku ei ollut muodissa 70-luvulla. 70-luvulla muodissa oli tuleva 90-luku, jolloin kapitalismi olisi ajautunut kriisiin ja Suomi sosialismiin.

90-luvulla kapitalismi olikin kriisissä, ja 70-luku oli tulossa muotiin. Nyt se on muodissa. Historia on oikukas rakastaja: siltä saa, mitä kinuaa, mutta kinutessaan ei tajua, mitä tulee saamaan.

70-luvulla odotettiin sosialismia Suomeen yhtä hartaasti kuin 2000-luvulla Jasmin Mäntylää keikalle. Odottajien kannalta oli todennäköisesti onnellista, ettei kumpikaan toive toteutunut.

Niin kuin Jasmin Mäntylä myös sosialismi jäi saapumatta paikalle, koska se tuli kipeäksi. 70-luvulla tämä kohukaunotar – siis sosialismi – oli kuitenkin vielä hyvässä hapessa ja esiintyi tuhkatiheään silloisen bulevardilehdistön, lähinnä Tiedonantajan ja Kansan Uutisten, lööpeissä. ”Suomi kiistää romanssihuhut: Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto ja minä olemme vain hyviä ystäviä.”

Tiedonantaja muistetaan Suomen tarkimmin oikoluettuna lehtenä, koska sen painovirheetkin saattoivat vaikuttaa maamme ulkosuhteisiin. Nykyään kai Tiedonantajaakin tehdään tietokoneilla, joihin oikolukuohjelmat toimittaa maailman rikkain kapitalisti Bill Gates. Lehden painovirheistä tuskin kukaan viis veisaa, paitsi oikolukijat, joilla ei ole töitä. Historia on oikukas… jaa, tuon taisin jo mainitakin.

70-luvun jälkeen syntyneille tuon vuosikymmenen avainsanat ovat täyttä hepreaa. Jos esimerkiksi Jasmin Mäntylältä kysyttäisiin, mitä ”iltalypsyllä” silloin tarkoitettiin, hän varmaankin vastaisi juoneensa koko iltana vain kaksi lasia viiniä.

Vastaus olisi tietenkin väärä, iltalypsyllähän puheena oli maito eikä viini, jonka tuottajahinnoista Suomessa ei 70-luvulla paljon piitattu, koska ns. eurooppalainen alkoholikulttuuri ei tänne vielä ollut rantautunut. Iltalypsyllä neuvottelupöytään nostettiin sato eikä chateau, kuten nykyään.

Sikäli Jasmin kyllä olisi oikeilla jäljillä, että jo 70-luvulla läpi yön jatkuneiden tärkeiden neuvottelujen jälkeen jouduttiin toisinaan arvuuttelemaan, olivatko tehdyt ratkaisut yhtä kipeitä kuin ratkaisijat.

70-luvun sanotaan olleen pysähtyneisyyden aikaa. Maailman tyydyttävään hahmottamiseen riitti mustavalkoinen televisio, josta enimmän aikaa lähetettiin virityskuvaa. Internetin korvasi Internationaali, ”mobiiliviestintä” tarkoitti lähinnä liikkuvan Tunturi-mopon päältä annettuja käsimerkkejä.

Maailma on lähtenyt liikkeelle, pirstaloitunut ja muuttunut entistä epävarmemmaksi paikaksi. Ei tullut sosialismia eikä kohukaunotarta keikkapaikalle. Virityskuvaa ei enää ole.

Nostalgia on kadonneen perusturvallisuuden kaipuuta. Se meiltä on viety. 70-luvulla Kekkonen huolehti kaikista tärkeistä linjanvedoista, 2000-luvulla Kekkonen ei huolehdi edes omista ajolinjoistaan.

Päivän lehti

3.6.2020