Uutiset

Aah, onpa raikasta!

Reippaat vesisateet ja kääntyneet tuulet puhdistivat ilman. Pian emme muistakaan viikkoja kestäneiden Venäjän metsäpalojen paksuja savumattoja.

Sairaalat ja Suomen valtio eivät kuitenkaan unohda. Kansanterveyslaitos laskeskeli naapurin metsäpalojen maksavan meille kymmeniä miljoonia euroja. Kustannukset koostuvat savulle herkistyneiden ihmisten poissaoloista, lääkäri- ja lääkekuluista.

Aikamoinen lasku, vaikka terveyttä onkin paha lähteä hinnoittelemaan.

Ylen Aamu-tv (16.8.) kertoi Luoteis-Venäjällä riehuneen parhaimmillaan 400 metsäpaloa yli 2 000 hehtaarin laajuudella. Vaikka alue ei pinta-alaltaan ole kummoinen, seuraukset haistoivat kaikki.

Suomalaisen puhtaan ilman merkityksen huomaa vasta, kun jotain tapahtuu. Alkuviikon harmaudessa ei tiennyt, millä mantereella herää. Pelkkä kuuma kesä oli jo Suomelle epätyypillinen. Kun aamulla parvekkeen oven avatessa sisään tulvahti vielä palaneen katku, palasin mielessäni Afrikkaan.

Tansaniassa pimeää seurasivat aina samat aromit. Roskat poltettiin öisin.

Ahdistavimpiin savuihin olen kuitenkin joutunut Katmandun miljoonakaupungissa. Nepalilaisen liikennepoliisin univormussa on yksi tärkeä varuste, hengityssuojain.

Ei tarvinnut seistä kun hetki liikenneruuhkassa, niin ymmärsi miksi.

Ilma ei meinaa vuorten keskellä laaksossa sijaitsevassa Katmandussa vaihtua. Suuret lämpötilaerot synnyttävät ilman kerrostumista ja saastesumua. Nepal painiikin poliittisten ongelmien lisäksi ympäristön saastumisen parissa.

Ei ihme, että nepalilaisen miehen odotettu elinikä on 51 vuotta.

Sisäasiainministeriö päätti alkuviikosta avustaa Ruotsia metsäpalojen sammuttamisessa. Lähinnä kyse oli kaluston ja sen ammattitaitoisen miehistön lainasta.

Juuri tällaista yhteistyötä ympäristöasioissa tarvitaankin. Savu- ja hiukkaspäästöt kun eivät rajoitu ilmaan piirrettyihin rajoihin.

Ei sen puoleen, Suomessakin on roihunnut kesän kuivuudessa riittävästi. Kiitos tehokkaiden palokuntien ja vapaapalokuntalaisten, yleensä on menetetty vain muutama hehtaari.

Suomen vapaapalokuntajärjestelmä onkin ainutlaatuinen. VPK:en reservissä on yli 23 000 koulutettua sammutusmiestä.

Vietin juhannuksen Isojärven kansallispuistossa Kuhmoisissa. Sää oli silloinkin kuiva, ja metsäpalovaroitus voimassa suuressa osassa Suomea.

En tiedä, oliko kyse tietämättömyydestä vai piittaamattomuudesta, mutta tuli paloi kaikilla nuotiopaikoilla. Takapuolen alle niitattu metsäpalovaroitus ei paljon painanut.

Todellisuudessa tikkuja ei olisi saanut raapia kuin kahdessa muuratussa keittokatoksessa. Ovatko kaupungistuneet suomalaiset unohtamassa jokamiehen oikeuksien mukanaan tuoman vastuun vai eikö kiinnosta?

Itse asiassa Suomen pelastuslakikin velvoittaa tulipalon havainneen toimimaan. Jos itse ei uskalla ryhtyä sammutuspuuhiin, on ainakin hälytettävä apua. Muistakaa se, vaikkette vpk-laiseksi ryhtyisikään.

salla.virta@hameensanomat.fi