fbpx
Uutiset

Äänestäminen jokaisen oikeus

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan toimitusjohtaja Pentti Vartiainen pitää huolen Evan pysymisestä otsikoissa. Talousmiehenä tunnettu Vartia pohtii Tieteessä Tapahtuu -lehdessä, olisiko eläkeläisiltä ja julkisen vallan palveluksessa olevilta syytä ottaa pois äänioikeus. Hän arvelee eläkeläisillä ja omaa asemaansa pönkittävillä virkamiehillä olevan erityistä intoa paisuttaa veroilla rahoitettavia menoja.
Avauksella Evan toimitusjohtaja halunnee käynnistää keskustelua yhteiskunnallisten uudistusten turvaamisesta. Tarkoitusperässä ei ole moitittavaa. Suomen edessä on ratkaisuja, joita ei voi toteuttaa vanhakantaisella, uudistuksia karsastavalla ajattelulla. Kehityksen turvaamista rasittavat liikaa, alalla kuin alalla, “näin on tehty ennenkin” – mallit. Maailma muuttuu ja Suomen on yksinkertaisesti muututtava sen mukana. Vain ajan merkkejä lukien voimme pitää kiinni pohjoismaisesta hyvinvoinnistamme.

Evan Vartian ajattelu ei kuitenkaan pohjaa mihinkään. Jo tästä syystä on ymmärrettävää, että hänen puheensa kiihdyttävät varsinkin eläkeläisiä. Vaikka hän ei tosiasiassa esitä, että yhdenkään kansalaisryhmän äänioikeutta tulisi rajoittaa, hän saa varmasti kimppuunsa valtion ja kuntien työntekijätkin.

Vartia on huolissaan tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisen äänestäjän keski-ikä on 49 vuotta: hän aivan oikein päättelee ikäihmisten äänestävän ja nuorten jättävän äänestämättä. Vartian mietteissä eläkeläiset ovat lähinnä omaa etua yhteiskunnan pitkän tähtäimen edun kustannuksella saalistavia vanhoillisia. Näkemyksen mukaan eläkeläisten puolesta verotusta sopii kiristää.

Eläkeikää lähestyvän kuusikymppisen Vartian ajattelu on pinnallista. Mihin perustuu väite, etteivät esimerkiksi opinto- ja asuntovelkaiset lapsiperheet haluaisi lisää yhteiskunnan tukea, vaikka verotusta pitäisi niiden maksamiseksi kiristää? Mikä saa Vartian arvelemaan nuorten suomalaisten olevan perillä siitä, millaista pitkän tähtäimen talous- ja veropolitiikkaa maassa on harjoitettava? Saattaa olla jopa niin, että eläkeläiset ovat nuoria paremmin perillä kansantalouden perusopeista.

Kovin kauaksi Vartian pohdinnoista ei jää ajatus, että kansan tahto on terveen talouskehityksen tiellä. Toki näinkin tilannetta voi tulkita, mutta kansanvaltaisessa yhteiskunnassa kansan tahdon toteuttaminen on kaiken lähtökohta. Äänestäjät saavat, mitä vaaleissa tilaavat. Demokratiassa ei eläkeläisiä eikä mitään muutakaan ryhmää voi eristää yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuoliseksi rupusakiksi.

Vartian virkamiehiin kohdistunut heittokin on yksipuolinen. Esimerkiksi kuntien ja kaupunkien johtavat virkamiehet ovat valmiimpia harjoittamaan tiukempaa talouspolitiikkaa kuin luottamushenkilöt. Ongelma ei ole äänioikeudessa vaan paremminkin siinä, että julkisen vallan palveluksessa olevat puolustavat liikaa valtuustoissa ja lautakunnissa omia ja työkavereittensa etuja.

Menot