Uutiset

Ääniharava suomii "keskinkertaisuuden terrorismia"

Paavonkulmasta, Palokunnankatu 10:stä, on tullut terveydenhuoltoneuvos Lea Savolaisen elämän talo. Se on tallentanut tärkeitä paloja hänen elämästään.

Savolainen on paitsi syntynyt, myös työskennellyt siellä, lähtenyt sieltä eduskuntaan ja viime vuodet osallistunut aktiivisesti Hämeenlinnan Seudun Syöpäyhdistyksen toimintaan.

– Vanhemmat kolkuttelivat Toijalasta junalla tänne Höyhensaareen, joka toimi tässä samassa talossa, Savolainen hymyilee Syöpäyhdistyksen tiloissa.

Lea Savolainen on vahva nainen. Hän toipui huonoennusteisesta syövästä, ja vaikka tauti nyt uusiutui, tieto ei ole haurastuttanut häntä.

– Minun pitää osata olla kiitollinen taudittomista vuosista. Syöpä tuli nyt miedompana, ja tällä välin sairauteen on ehditty tuottaa lääkkeitä. Olen sanonut, etten päätä päivieni määrästä, vaan niiden sisällöstä, Savolainen sanoo tiukasti.

– Ja sitähän riittää.

Savolainen sanoo elävänsä kolmatta aikuisuuttaan, johon kuuluu muun muassa toiminta syöpäjärjestöissä. Hänellä on myös kädet täynnä töitä uusissa projekteissa. Niistä hän kuitenkin puhuu – ainakin toistaiseksi – niukemmin kuin rakkaimmasta urakastaan, saattokodista.

Hän luovutti viime keväänä seitsemän vuoden työnsä osaaviin käsiin.

– Saattokodissa on loistava johtaja, mahtava lääketieteellinen osaaminen ja alkaa olla myös asiaanvihkiytynyt henkilökunta. Lastentaudit on podettu ja raha-asiat ovat kunnossa, hän sanoo.

Rahasta puhuttaessa Savolaisessa herää monissa liemissä keitetty, poliittinen kettu.

– Tässä hankkeessa on keskeistä se, että sillä tuotiin alueelle miljoona euroa ulkopuolista rahaa, RAY:n rahaa, joka ei ole pois Hämeenlinnan veroeuroista. Poliitikon tehtävä on hankkia alueelle rahaa eikä keksiä asioita, jotka kustannetaan kaupungin varoista, Savolainen napauttaa.

Hän on kunnallispolitiikkaan palattuaan ollut monen myrskyn keskuksessa. Hän oli viime vaalien ääniharava – mutta joutui tyytymään rivivaltuutetun paikkaan. Muitakaan isoja luottamuspaikkoja ei herunut.

– Kun minut valittiin takaisin valtuustoon, olinkin äkkiä uhka kaikille. En kelvannut sosiaalidemokraattien eliitille, jonka piti valita itsensä, hän sanoo.

Joulukuussa hän erosi valtuustoryhmästään, koska katsoi ryhmän erottaneen hänet. Hän näkee nykyään kunnallispolitiikan ”keskinkertaisuuden terrorismina”.

– Ei nähdä enää metsää puilta. Laatu ei merkitse mitään. Totta kai kaupunkia pitää laajentaa ja Verkatehtaaseen rakentaa lasiseiniä, mutta se on kaikkein helpointa päätöksentekoa. Ei nähdä, miten maailma makaa ja miten asiat ovat ihmisten arjessa. Ensisijaisesti pitäisi turvata palvelut.