Kolumnit Uutiset

Ääriliikkeisiin sovelletaan jesuiittamoraalia

Hyväksi miellettyjen päämäärien nimissä tapahtuvaa eettisten ja laillisten normien joustavaa tulkintaa kutsutaan jesuiittamoraaliksi, jossa tarkoitus pyhittää rumimmatkin keinot. 

Elokuvassa sen turmiollisuutta etenkin hallintokulttuurille on käsitelty laajasti. Yhdysvaltojen turvallisuuselinten jesuiittamoraalia kritisoinut Sicario oli viime vuoden parhaita elokuvia.

Teema puskee mieleen uusnatsistisen Vastarintaliikkeen ja ylipäänsä ääriliikkeiden kieltämistä koskevassa keskustelussa. Niiden ankara rankaiseminen olisi jo nyt mahdollista. Sen takaa laki järjestyneestä rikollisuudesta, jota on käytetty lähinnä rötösteleviin moottoripyöräjengeihin, mutta laki on suunnattu nimenomaan poliittisiin viharikoksiin. 

Laki, joka edellyttää kovennettuja rangaistuksia kaikissa järjestyneissä rikoksissa, pitää koventavana seikkana, jos rikos tehdään ”rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta”.

Äärioikeisto on viime vuosina pahoinpidellyt Jimi Karttusen ohella monia vastustajiaan ja ylpeillyt nettisivujaan myöten kurinpalautuksillaan. Kolme vuotta sitten Vastarintaliike puukotti kolmea äärioikeiston arvostelijaa seminaarissa Jyväskylässä. Järjestöä johdetaan Ruotsista, jossa useita jäseniä istuu vankilassa.

Miksi valmista lakia ei sovelleta Vastarintaliikkeeseen? Viranomaiset tuntuvat pelkäävän, että tiukat otteet vahvistaisivat ääriliikkeiden maalailemaa mielikuvaa merkittävästä yhteiskunnallisesta muutosvoimasta. Niille ei haluta antaa marttyyreja. 

Hyvä tarkoitus on yhteiskuntarauhan suuri kuva. Sen nimissä oikeuslaitos ohittaa lain, koska pelkää ääriliikkeiden tilanteen vain pahenevan. Samalla se vaarantaa Karttusen kaltaiset yksittäiset rohkeat kansalaiset.

Yletön huomio saattaisi toki imeä ääriliikkeisiin lisää elämälleen sisältöä etsiviä nilviäisiä. Linja on silti väärä. 

Jos virkavalta noudattaa lakeja tarkoitushakuisten ja poliittisen kontrollin ulottumattomiin jäävien laskelmiensa varassa, siirrymme demokraattisesta oikeusvaltiosta byrokraattiseen totalitarismiin. Sellaisessa lait menettävät merkityksensä, ja todellinen valta siirtyy poliittisilta päättäjiltä toimeenpanevalle portaalle. 

Poliittiselle väkivallalle löytyy jo hyvä laki. Ideologisesti neutraalina se istuu mihin tahansa ääriliikkeeseen, julistakoot höyrypäät natsismia, ekofasismia, kommunismia tai vaikka rumien kansalaisten orjuuttamista. Ensimmäiseksi kannattaisi selvittää, miksi oikeuslaitos ei edes yritä soveltaa lakia kohteeseen, jota varten se on keskeisesti säädetty.

 

Kirjoittaja on toimittaja, Tampere.