fbpx
Uutiset

Äärivasemmisto tukahduttaa itsensä

Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen äkillinen poistuminen politiikasta oli hänen henkilökohtainen ratkaisunsa. Avarakatseinen, moderni politiikanteko ja äärivasemmistolaisuus eivät sovi yhteen.

Siimes jää suomalaisen politiikan historiaan henkilönä, joka pystyi rakentavaan yhteistyöhön ideologisista rajoista välittämättä. Siksi hän joutuikin oman puoleensa äärilaidan hampaisiin.

Vähemmistö jyräsi puheenjohtajan. Siimeksen ei olisi ollut mikään pakko lähteä, vaikka ristiriidat muun muassa kriisinhallintalain käsittelyn yhteydessä kärjistyivät Vasemmistoliitossa. Hänellä oli takanaan eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen tuki. Pettyneitä vasemmistoliittolaisia onkin runsaasti.

Siimes ei halunnut (enää) olla auttamassa entisten taistolaisten valintaa eduskuntaan. Erityisesti Siimes oli tympääntynyt kansanedustaja Jaakko Laaksoon.

Näkökulma äärivasemmalta on auttamattoman kapea. Siitä ei näe edes oman puolueen etua. Toiminnallaan äärivasemmisto tukahduttaa itsensä.

Vasemmistoliiton ylimääräinen puoluekokous valitsee toukokuussa uuden puheenjohtajan. Siihen asti puoluetta luotsaa ensimmäinen varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne, politiikan seuraajille tuntematon suuruus.

Siimeksen johdolla puolueella olisivat olleet jonkinlaiset mahdollisuudet säilyttää asemansa, mutta hänen seuraajalleen tehtävä on lähes mahdoton.

Siimeksen vahvin seuraajaehdokas on kansanedustaja Martti Korhonen, jota on ehdottanut puheenjohtajaksi – Jaakko Laakso. Siinä on Korhoselle rasitetta kerrakseen. Hän tuskin itsekään haluaa lähteä johtamaan Vasemmistoliittoa Laakson viitoittamalle tuhon tielle.

Äärivasemmiston riidoissa ei sinänsä ole mitään uutta. Eri suuntaukset ovat ennenkin otelleet verissä päin. Jaksaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, ettei ikivanhoista kaunoista ole vieläkään päästy.

SKDL:n ja SKP:n pohjalle vuonna 1990 perustettu Vasemmistoliitto kokosi siipiensä suojaan niin sosialistit kuin kommunistitkin, jotka jakaantuivat valmiiksi “taistolaisiin” ja “enemmistöläisiin”.

Vasemmistoliiton perustajajäsen, SAK:ssa johtajana toimiva Matti Viialainen, on saanut aiemmin Siimeksen paheksunnan päälleen ehdotettuaan Vasemmistoliiton ja SDP:n yhdistämistä. Nyt Siimes työntää ilmeisen tahtomattaan puolueita yhteen ja Viialaistakin on syytä kuunnella.

Eronsa jälkeen Siimes piti palaverin SDP:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman kanssa. Siimeksen mukaan “kosintaa” demareihin ei tullut, mutta sen aika ehtii vielä tulla.

Vasemmistoliitossa Siimestä kaipaamaan jääville riittää tilaa muissa puolueissa, eikä edes pelkästään SDP:ssä tai vihreissä. Moderneissa yleispuolueissa pitää olla tilaa erilaisille ajatussuunnille.

Vasemmistolle ja myös porvarilliselle Suomelle olisi pelkästään hyväksi, jos entiset taistolaiset ryhmittyisivät omaksi puolueekseen, joka sitten voisi rauhassa hävitä olemattomiin.

Menot