Kolumnit Uutiset

Aasit siltojen rakentajina

Jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu ja kristillisdemokraattien ryhmänjohtaja Juhani Starczewski meni viikolla päästämään sellaisen sammakon suustaan, että morjens.

Ilmeisesti ihan ilman silmänkään räpäystä Starczewski veti yhtäläisyysmerkit eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman puolison kuoleman ja Heinäluoman homomyönteisyyden välille.

Keskisuomalaisen verkkosivuilla Starczewski antoi ymmärtää, että vaimon sairastuminen saattoi johtua ”Jumalan vihasta”, koska ”Herra ei jätä rankaisematta, eikä salli itseään pilkata”. Syynä oli se, että Heinäluoma tuli kesällä myötäilleeksi arkkipiispa Kari Mäkistä tämän pyydettyä anteeksi homojen kohtelua.

Puhemies on menettänyt puolisonsa. Ei tullut sitten valtuutetulle muuta sanottavaa mieleen?

Tulkinta on sanalla sanoen käsittämätön. Eikä asiaa auta mitenkään se, että Starczewski on vieläpä päättäjä. Onnea vain, jyväskyläläiset, ei voi muuta sanoa.

Starczewski osoittaa jälleen kerran miten kätevä ja vahingollinen väline Raamattu väärissä käsissä on. Sillä on hyvä kumauttaa päähän niitä, joiden arvopohja ei satu sopimaan omiin raameihin. Miten perikristillistä.

Kristillisdemokraattinen puolue ei kuitenkaan katsonut hyvällä Starczewskin kirjoittelua. Puoluejohdon mielestä raja ylittyi roiskuen ja mies sai puolueesta potkut.

Starczewski ei kuitenkaan ollut ainoa päättäjä, joka piirteli loppuviikosta yhtäläisyysmerkkejä.

Jollain tavalla kansa on varmasti jo tottunut siihen, että kun perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen avaa sanaisen arkkunsa, kannattaa olla kuulolla.

Pettymystä Hakkarainen ei tuottanut nytkään, kun mies ryhtyi kommentoimaan Oulun kirvessurmia. Niiden takana kerrottiin olevan somalialaistaustainen mies.

”Onko tämä sitä Antti Rinteen ja muiden demarien työperäistä maahanmuuttoa, jossa kantaväestöä tapetaan ja tilalle otetaan tällaisia henkilöitä, jotka elävät sosiaaliturvalla ja työllistävät julkista puolta mm. poliisia? Niillä, jotka näitä hyysävät täytyy olla sahajauhoa päässä ja sen vastaanottokyky on ainoastaan neste, tiedän kokemuksesta”, Hakkarainen kommentoi julkisessa Facebook-päivityksessään.

Kyllähän se tiedetään, että maailmaan huutoa mahtuu. Kansanedustaja Hakkaraista mukaillen, maailma on täynnä hörhöjä.

Jotenkin erityisen irvokkailta nämä suomalaiset huudahdukset tuntuvat aikana, jona Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa on vakavasti jouduttu miettimään sananvapauden rajoja ja merkitystä.

Meille mielipiteenvapaudesta on tullut ilmeisesti sellainen selviö, ettei Starczewskin ja Hakkaraisen kaltaisten tarvitse vaivata päätään edes sellaisella pikkuseikalla kuin käytöstavat.

Se, jos mikä on äärimmäisen surullista.

Harkitsemattomalla ja muita loukkaavalla huutelulla ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Se pitäisi keski-ikäisten päättäjienkin ymmärtää.