Uutiset

Abiturientit saavat työrauhan

Soitan professori Juhani Lokille kännykkänauhoitukseni vapunpäivältä vuodelta 2005. Toivon vahvistusta epäilylle: kulorastas!

Lokki kuuntelee vaiti, ei värähdä edes lurittelijan pitkien taukojen aikana.

– Oliko sumuinen päivä? hän kysyy äkkiä. Ilmeestä näkee, että vastaus on jo tiedossa.

– Laulurastas.

Hyvästi, noin viideskymmenes takakuistilta tehty lajibongaus.

– Ennemmin kuulostaa laulurastaalta. Kulorastaan laulu tulee aika lähelle mustarastaan laulua. Ja sumu tekee linnun isoksi.

Pieni episodi kuvannee hyvin Lokin tiedemiehen asennetta. Haastattelun aikana ilmenee moneen otteeseen, että hän perustaa näkemyksensä tosiasioihin ja välttää herkullisia yleistyksiä.

Opettavaista.

Huomenna Lokki, remontissa olevan Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja, aloittaa ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajana, oman toimensa ohessa.

Yo-tutkinto on ollut myllerryksessä ainakin vuodesta 1996, jolloin se päätettiin hajauttaa, eli kaikkia oppiaineita ei tarvitse enää kirjoittaa yhden koekauden aikana.

Ensi keväänä voi kirjoittaa ensimmäisen kerran terveystiedon, matematiikan koe muuttuu hieman ja äidinkielen koe enemmän. Niistä on päätetty jo aiemmin. Lokki on ollut niitäkin uudistuksia valmistelemassa.

Hän on siis oikea mies vastaamaan kymmeniä tuhansia nykyisiä ja tulevia abiturientteja ehkä askarruttavaan kysymykseen: Muuttuuko yo-tutkinto taas pian?

– Edeltäjäni Aatos Lahtisen kaudella on tosiaan kunnioitettava määrä uudistuksia tehty. Kolmivuotiskausi, jonka tulen istumaan, on aika paljon sitä, että saadaan nämä muutokset rutiineineen vakiintumaan. Ei ole odotettavissa vallankumousta.

Uudentyyppinen reaalikoe, jossa koko kokeen voi suorittaa yksittäisissä reaaliaineissa, kirjoitettiin ensimmäisen kerran viime keväänä. Lokin mukaan muutosta pelättiin turhaan.
Mitä pelättiin?

– En oikein tiedä, Lokki naurahtaa.

– Paljonhan puhuttiin siinä yhteydessä, että yo-tutkinnon tulee olla yleissivistävä. Mutta kukaan ei kuitenkaan oikein määritellyt mitä se yleissivistävä tarkoittaa.

No mitä se tarkoittaa?

– Näen sen niin, että on yleissivistävää perehtyä joihinkin asioihin kunnolla. Lukion pakollisten kurssien määriähän reaalin uudistus ei muuttanut. Eli sitä kautta yleissivistys yhä tulee ja täytyykin tulla.

Uudistuksen hyvänä puolena Lokki pitää, että näin kussakin oppiaineessa tulee todella testatuksi opiskelijan osaamisen taso.

– Ja olihan siinä erittäin kielipainotteinen vinoutuma, kun reaaliaineet olivat samassa kokeessa. Kun ajatellaan eri aineiden tuntimääriä, niin puolta niistä testattiin yhdessä ja samassa kokeessa, joka oli vieläpä valinnainen. Ei se ollut tarkoituksenmukaista.

Lokki ei näe mörköä siinä, että uusi reaali tuottaisi jo lukiossa ”putkitutkintolaisia”, jotka poimivat omat rusinansa pullasta ja kukaties valitsevat oman alansa liiankin aikaisin.

– Onhan tietysti se mahdollisuus olemassa. Mutta pitäähän kaikki pakolliset kurssit saada suoritettua myös muissa aineissa. Ja rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että myös aiemmin oli mahdollisuus keskittyä yhteen reaaliaineeseen.

Yo-tutkinnon ”rakennekokeilun vakinaistaminen”, jonka kansa oppi tuntemaan ”pakkoruotsin poistamisena”, vaati poliitikoilta vuosikausien ponnistelut. Savun (ja populistisen sumun) hälvettyä Lokki kuittaa:

– Uudistus on hiukan vähentänyt ruotsin kirjoittamista, muttei mitenkään olennaisesti. Ja tulee yhä muistaa, etteivät pakolliset ruotsin kielen kurssit muuttuneet tässä millään lailla.

Hän odottaa ensi keväänkin kirjoituksia levollisin mielin. Mitään ”teknistä” hässäkää ei uudesta äidinkielen kokeesta ainakaan ole tulossa, hän vakuuttaa.

Mutta miksi tämäkin uudistus tarvittiin? Miksi perinteisen esseen kirjoittamisen lisäksi tulee ns. tekstiosio, jossa testataan tekstin ymmärtämistä – sen syvimmässä merkityksessä?

– Nyky-yhteiskunnassa tekstin ymmärtäminen on niin tärkeä asia. Sitä ei oikein vanhanmallisella kokeella voitu testata.

– Taustalla on sekin, että opetussuunnitelmat on muutama vuosi sitten uudistettu. Sielläkin tekstin ymmärtäminen on nostettu entistä tärkeämpään rooliin.

Terveystiedon kokeesta Lokki odottaa vilkasta julkista keskustelua. Matematiikan kokeen muutosta hän, itsekin yliopistollisen perustutkintonsa matematiikasta suorittanut, pitää varsin pienenä.

– Sinne tulee pari muita vaativampaa tehtävää, jotka arvostellaan hieman korkeammalla pistemäärällä. On haluttu antaa lisämahdollisuuksia niille kokelaille, joilla on selvää harrastuneisuutta matikkaan.

Esimerkiksi Lukiolaisten liitto on alkanut pitää esillä vaatimuksia tietokoneiden ottamisesta käyttöön yo-koetilanteessa.

– Ei se tule vielä seuraavan kolmen vuoden aikana. Mutta varmasti tämän kauden aikana sitä joudutaan miettimään tavalla tai toisella.

Lokin realismi nousee taas pintaan. Hän ei ole ensi töikseen panemassa työryhmää pystyyn tämän takia, vaan epäilee, että paine tulee lautakunnan ulkopuolelta, jos on tullakseen.

– Tällä hetkellä ei kouluissa yksinkertaisesti ole teknisiä valmiuksia. Jokaisella oppilaalla tulisi silloin olla tietokone, samantasoinen kone.

Juhani Lokki ei provosoidu myöskään tämän tästä esitettävistä sivistyspoliittisista näkemyksistä, ettei koulutuksen tasa-arvo Suomessa toteudu niin hyvin kuin uskotellaan.

– Koulut ovat erilaisia. Eivät opettajatkaan ole toistensa klooneja. Varmasti tulee hajontaa siinä, millaista opetusta oppilas saa.

– Mutta tasa-arvo toteutuu arvostelussa. On tärkeää, että meillä toisin kuin muissa maissa yo-tutkinto on kouluista riippumattomasti arvosteltu. Esimerkiksi Ruotsissa se arvostellaan kouluissa ja silloin voidaan aina keskustella siitä, onko se täysin puolueetonta.

Lokki itse hankki aikoinaan valkolakkinsa eliittikouluna pidetystä Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta.

– Suurissa kaupungeissa on aika luonnollista, että paremmat opettajat ja oppilaat keskittyvät joihinkin kouluihin.

– Tärkeintä kuitenkin on, että kouluun pystytään luomaan työrauha. Jos siellä on semmoinen meininki, että täällä opiskellaan, niin silloin oppilaat pärjäävät yo-kirjoituksissa.
Mutta kun koulu joutuu toimimaan päivähoitolaitoksena, ollaan hakoteillä.

Niin yleissivistyksen kannattaja kuin onkin, sanoo Lokki varsin suoraan, että ylioppilaita tulee jo liikaa. Ja taas herätellään keskustelua ”nuorisokoulusta”, jossa ammattiopinnot ja lukioluvut hoidettaisiin samalla.

– Jos siihen mennään, on se tietenkin poliittinen päätös. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että näitä kaikkia pystyttäisiin kunnolla opettamaan rinnakkain. Tulee päivä aika pitkäksi.

– Tosiasia on, että tässä yhteiskunnassa tarvitaan paljon niitä, jotka käsillään osaavat jotain tehdä. Turhan suuri osa ikäluokasta kouluttautuu ylioppilaaksi asti.

– Tämä kuvastaa sitä, että yli 150-vuotiasta ylioppilastutkintoa pidetään edelleen jonkinlaisena itseisarvona. Suomalainen arvostaa oppineisuutta.

Maailmassa, jossa kaiken tuottavuutta on pakko mitata, puhutaan myös koulutusjärjestelmän tuloksesta. Ja toisaalta moititaan Suomeakin keskittymisestä huippuosaajien ja -yksiköiden tuottamiseen.

Lokki varoo sanomasta mitään ”lopullista” rinnanröyhistelyäkin synnyttäneestä suomalaislasten menestymisestä Pisa-oppimisvertailussa.

Miten nuo tutkimukset on todella tehty? Varmaankin tulokset tarkentuvat vielä…

Mutta onko suomalaisen koulun tuote – olkoon se sitten yleissivistys – kunnossa?

Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomi tuottaa OECD-maista neljänneksi eniten tieteellisiä julkaisuja. Toisaalta Science-lehden selvityksen mukaan joka kolmas suomalainen pitää pötynä, että nykyihminen polveutuu varhaisemmista eläinlajeista.

Vuodesta 1982 biologian yo-tehtäviä tarkastanut Lokki sanoo ”yleisen luontotietouden” kasvaneen. Mutta:

– Myös reaalikokeista paistaa läpi, että suomen kielen osaaminen on heikentynyt. Kieli on selkeästi paljon huolimattomampaa kuin aiemmin.

Lokki esittää asiansa niin humaanilla järkähtämättömyydellä, ettei hänestä pahallakaan tahdolla saa ylimielistä vaikutelmaa. Ei edes silloin kun hän naurahtaen sanoo – pyydettäessä – yrittävänsä peilata yleissivistystä ”itseään vasten”.

– Olen väitellyt biologian puolelta, perinnöllisyystieteestä. Mielestäni tohtorin tutkinto missä hyvänsä aineessa on hyvä yleissivistävä tutkinto. Kyllä se on tärkää, että on jonkin alan asiantuntija. Minusta se ei ole yleissivistystä, että kaikesta tietää vähän.

Katseemme hakeutuvat ikkunasta ulos, Snellmaninkadulla sohjoa kyntäviin kulkijoihin. Hetkeä aiemmin Lokki on valanut uskoa siihen, että kyllä huolestuttavasta ilmastonmuutoksestakin selvitään.

Tulkitsen: luonto muuttuu, faktat muuttuvat; mutta ei luonto lopu, eivätkä faktat. Ne on vain otettava huomioon myös poliittisessa päätöksenteossa.

– Niin, ja kai siihen yleissivistykseen kuuluu semmoinen avoin mieli, kiinnostus kaikenlaisiin asioihin, Lokki jatkaa.

Hän kiertää kohteliaasti kysymyksen, onko jokin oppiala, joka häntä ei juuri kiinosta.

– Enemmänkin kyse on siitä, ettei aika riitä kaikkeen. Kun on höyrähtänyt lintuihin, niin sitten on höyrähtänyt lintuihin, eikä se siitä parane! hän kiteyttää. Ja hymyilee taas silmänsä viisaille viiruille.

Ei tämän maailman rastaista ota tolkkua, jollei vähän höyrähdä.

Professori Juhani Lokki on toiminut Hämeenlinnaa kotipaikkanaan pitävän Sääksisäätiön puheenjohtajana 16 vuotta. Nyt säätiö saa jäädä.

– Ihan senkin takia, että ylioppilastutkintolautakunnan puheejohtajuus on sen verran iso asia. Olen muita vastuutehtäviä karsinut, aika ei vain riitä.

Säätiön ”ukkoutumisesta” on jonkin verran kannettu huolta.

– Kyllä uutta väkeä löytyy. Mikään homma ei saa kaatua yhteen tai kahteen mieheen. Toiminta saattaa muuttua eri näköiseksi, mutta minä olen väärä henkilö sanomaan mihin suuntaan sen pitäisi muuttua.

– Pääasia on sääksen suojelu. Tällä hetkellä lintu voi hyvin. Ehkä meillä on ollut pieni siivu siinä valistuksessa.

Mikä on Mirja-satelliittisääksen osuus pr-työssä?

– Se on aika iso. Se näkyy siinä että sääksistä puhutaan paljon. Sillä on iso merkitys yleisessä asennemuutoksessa luontoa kohtaan. Kyllä tämmösiä lippulaivoja tarvitaan, Lokki vakuuttaa.

Kesänsä Lokki on tottunut viettämään Hattulan Tyrvännön Anomaalla, josta hänen isänsä osti kesämökin 1950-luvulla. Siellä hän aikoo vastakin viettää ison osan ajastaan, jatkuvasti myös tieteellistä työtä tehden.