fbpx
Uutiset

Aboa valmistautuu talveen

28.1. Suomalaisten tutkimusasema Aboa, Etelämanner

Neljäs myrskypäivä peräkkäin.

Viikko alkoi kauniilla auringonpaisteella. Maanantaina lähdettiin aamusta konemestari Sipolan kanssa professori Leppärannan kenttäavustajiksi ja ajettiin kelkoilla Plogenin jääjärvelle.

Plogen on 25 kilometrin päässä sijaitseva, jäähän hautautuneen basalttivuoren huippu eli nunatak.

Täältä porattiin kauden viimeiset jäänäytteet. Asemalle ehdittiin takaisin puolilta päivin ja taivas meni silloin pilveen. Iltaa kohden tuuli alkoi nousta ja yltyi tiistain vastaisen yönä myrskyksi.

Siitä lähtien on tuuli ulvonut ja lumi lentänyt. Keskiviikkoyönä myrsky kehittyi oikein blizardiksi, sääaseman tuulimittari näytti kovimmissa puuskissa huikeat 45 metriä sekunnissa!

Tänään tuuli hellitti muutamaksi tunniksi, ja saimme haettua vettä ja tehtyä hieman lumitöitä. Kelkat ja reet kaivettiin kinoksista ja ajettiin varastohalliin.

Onneksi tutkimuskausi ehdittiin saada päätökseen. Tutkijoiden mukaan kaikki suunnitellut kenttätyöt ja havainnot on tehty.

Heidän osaltaan kausi lähestyy loppuaan, ja noutolento on sovittu tulevaksi 2.2.

Tänä vuonna tulee talvi poikkeuksellisen aikaisin Kuningatar Maudin maalle.

1.2. Aboa

Myrskyä kesti lauantai-iltaan asti. Tuhot ja menetykset jäivät onneksi melko pieniksi. Muutama irtonainen laatikko on kadoksissa.

Tänään saimme vieraita Brittien Halley-asemalta. Puolilta päivin laskeutui Aboan “lentokentälle” British Antarctic Surveyn kirkkaan oranssi Twin-Otter ja toi kuusi vierasta. Britit ovat suunnittelemassa uutta asemaa, Halley kuutosta, kun entinen alkaa olla tiensä päässä.

Ryhmään kuului BAS:n projektipäällikkö, kolme urakasta kilpailevaa urakoitsijaa, Halleyn asemapäällikkö ja pilotti. Pilotti oli Antony Tuson, meille tuttu neljän vuoden takaa, jolloin hän joutui huonon kelin vuoksi laskeutumaan Aboalle ja jäi tänne neljäksi päiväksi säätä pitämään.

Kierrätettiin koko vierasjoukko asemalla, ja minä esittelin teknisen puolen ja rakenneratkaisut.

Ihan mukava katkos puurtamisen keskelle.

3.2. Aboa

Tänään lähti retkikunnan pääjoukko kohti Suomea. Aboalle jäivät minun lisäkseni johtaja Mika, lääkäri Janne ja noutokoneella tullut sähkömies Petteri.

Aboan kiitorata on viitisenkymmentä metriä leveä ja kaksi kilometriä pitkä mustilla muovisäkeillä merkattu tasainen kohta jäätiköllä. Laskeutumiskynnykselle sytytetään lentokoneen lähestyessä oranssi merkkisavu, josta lentäjä näkee tuulen suunnan ja saa hieman kontrastia huikaisevan kirkkaan valkeuden keskelle.

Sovittuun aikaan kone tuli, lensi kerran yli kentän ja kaartoi laskuun. Se on tyypiltään ns. Basler: vanhaan DC-3: runkoon on vaihdettu turbiinimoottorit ja pyöriin asennettu sukset.

Ulkomuodoltaan kone on kuin ilmetty “Hanssin Jukka”, joka ennen oli Hämeenlinnan rantatorin laidalla.

7.2. Aboa

Ensimmäinen tämän kauden auringonlasku on nähty! Syksy on jo pitkällä Kuningatar Maudin Maalla.

Tänään saatiin viimeisin aikataulumuutos: lähtöä on aikaistettu kolmella päivällä.

Jäljellä on enää aseman alasajo, ja sitten voi meidänkin kotimatkamme alkaa. Kone hakee meidät Venäjän Novolazarevskaja-asemalle, josta lennetään Iljushin 76 rahtikoneella Kapkaupunkiin. Kapkaupungin helteessä toivutaan muutama päivä, ja sitten lennetään kotiin!

Pitkä ja rankka työrupeama alkaa olla takanapäin. Noin viikon kuluttua suljetaan tutkimusasema Aboa odottamaan marraskuussa saapuvaa seuraavaa retkikuntaa.

Hyvä täällä on työskennellä, mutta hyvä on aina kauden jälkeen kotiinkin lähteä.

Petri Heinonen

Kirjoittaja on hattulalainen Finnarp 2004 -retkikunnan asemalogistikko Etelämantereella. Hän on kirjoittanut matkaltaan päiväkirjaa Ajastimeen. Edelliset osat julkaistiin 11.12., 29.12. ja 18.1. Sarja päättyy.

Menot