Uutiset

AC, elämän moniottelija

Arno Carlstedtin ansioluettelo on käsivarren mittainen. Suomalaisen elokuvan suuren hiljaisen ikä ei enää salli hurjimpien haaveiden toteuttamista, mutta onhan niitä tullut jo toteutetuksikin. Kauppias, rockfestivaalien järjestäjä, T.J.Särkän jokapaikanhöylä ja elokuvatuottaja ei voi välillä kuin virnistää värikkäälle elämälleen.

Yhä DVD- julkaisua odottavan Käpy selän alla- elokuvan ja Motörhead- yhtyeen Suomeen tuomisen ohessa, matkalla Helsingin kautta Oulusta Hämeenlinnaan, Arno Carlstedt ehti tehdä kaikenlaista.

Vuonna 1991 Arno Carlstedt osti Remu Aaltoselta Hurriganesin vanhan keikkabussin japoseerasi Remun vaatteissa Hämeen Sanomissa.

Arno Carlstedt syntyi tuomiorovastin poikana Oulussa 1927. Isän kuoltua ruotsinkielinen äiti muutti ainokaisen poikansa ja tämän kolme sisarta lähemmäksi sukuaan Helsinkiin. Asumaan Töölööseen, kouluun Kallioon. Melkoinen muutos.

Jatkosodan aikana koulu sai jäädä ja 15-vuotias Arno sai kaverinsa Tapsan yllytyksestä sekä isänsä opiskelutoverin Aarno Anttonin vauhdittamana pestin Valtiollisen poliisin leipiin. Supon edeltäjä tunnettiin myös vähemmän imartelevasti Ohranana.
Nuori sankari teki Valpolle varjostuskeikkoja, oppi tuntemaan ulkonäöltä ulkomaiset vakoojat sekä pääsi nauttimaan valtion pitkästä ja kapeasta leivästä.

-Sillä hetkellä Ohrana katsottiin hyväksi työnantajaksi. Eihän me oikeastaan tiedetty mitä me tehtiin, iso kuva jäi hyvinkin hämäräksi. Ei ollut autoja käytössä, mentiin raitiovaunulla tai, nuoria ja nopeita kun oltiin, juostiin varjostettavien perässä.

Nuorukaiselle Ohrana oli enemmän puhdas seikkailu kuin poliittisen vakaumuksen sanelema uravalinta. Jälkikäteen Arno olisi mieluusti vaihtanut Valpon vuodet armeijaan ja valkolakkiin. Mutta jotakin konkreettista jäi sieltäkin käteen: Yleisten töiden ministeriö myönsi 16- vuotiaalle kollille ajokortin, vaikka ajokoekin päättyi Stockmannin eteen ilmahälytykseen.

Kirjakauppiaasta Särkän seuralaiseksi

Suomalaisen elokuvan suuret hiljaiset: Arno, 78, ja Jussi, 39.

Lyhyehkön kirjakauppiasuransa aikana Arno Carlstedt oli tutustunut suomalaisiin elokuvamiehiin. Aarne Tarkas, Osmo Harkimo ja erityisesti Matti Kassila olivat Waldenin kirjakaupan vakioasiakkaita. Mies tempaistiin mukaan Junior-Filmi Oy:n toimintaan, sopivasti ennen kuin firma julkaisi Erik Blombergin kansainvälisestikin arvostetun Valkoinen peura- elokuvan (1952). Filmille palkintoja jaettiin niin Cannesin kuin Karlovy Varyn festivaaleilta sekä Amerikan tuliaisina Golden Globe- pytty.

Parin JF- kuvan jälkeen Osmo ”Hjalliksen isä” Harkimo hankki miehille työpaikat Suomen Filmiteollisuudesta, jossa Arno siirrettiin itsensä maisteri Toivo Särkän jokapaikanhöyläksi. Nimenomaan T.J. Särkkä antoi Arno Carlstedtille lempinimen AC, jolla miehen edelleen tuntevat niin suomifilmin legendat kuin hämeenlinnalaiset karvapääsoittajatkin.

AC:n virallinen titteli oli mainospäällikkö, mutta käytännössä hän teki kaikkea mahdollista. Parhaimmillaan yli 150 henkeä työllistäneessä yhtiössä AC hoiti mainosten lisäksi elokuvateatterien käytännön asioita, seurasi elokuvatrailerien valmistumista ja oli maisteri Särkän seuramiehenä toimistossa.

Yhteisruokailua tai kotiaudienssia johtajan luokse odottavat näyttelijät istuskelivat usein AC:n toimistossa. Siinä tulivat tutuiksi elokuvantekijät Edvin Laineesta Tauno Paloon.

-Täytyy keksiä Taunolle joku elokuva, että hän voi maksaa takaisin vanhoja velkojaan, saattoi Särkkä todeta tähden vierailun jälkeen.

AC kuvailee maisteri Särkkää vaikeaksi, mutta ehdottomasti hienoksi ja suoraksi mieheksi, joka ”oli sitä miltä näytti, riistäjä, mutta reilusti sitä”.

Särkän massiivisessa varjossa AC viihtyi 11 vuotta seuraten 160-170 kotimaisen elokuvan valmistumista.

Käpy mahtui viiteen viikkoon
Arno Carlstedt tulee haastatteluun puhuttuaan ohjaaja Matti Kassilan kanssatunnin puhelimessa. Kassila esiintyy AC-tarinassa monessa roolissa.

Tasan vuorokausi SF- kautensa päättymisen jälkeen nimenomaan Kassila vei ystävänsä Mauno Mäkelän Fennada- filmiin töihin. Fennadan Aleksanterinkadun toimistossa Arno Carlstedt ohjasi mainosspotteja televisioon ja oli Kassilan apulaistuottajana neljässä ensimmäisessä Komisario Palmu- elokuvassa.

AC:n mainostöistä Sidostesukka- mainoksesta (1963) pyöri vielä syksyllä 2005 uusi väriversio televisiossa. Vaikka mainosten tekeminen ei inspiroinut, jatkoi AC niiden tekemistä uudessa FJ- Filmi osakeyhtiössä, jonka toimitusjohtajakin oli.

FJ- filmin tärkein kokoillan elokuva oli Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966), runsaasti palkittu filmi, joka yli 700000 katsojallaan on edelleen Suomen 12. katsotuin. AC:n alkuperäinen idea Käpy- hittiin oli yksinkertainen.

-Otetaan kaksi nuorta tyttöä ja kaksi nuorta poikaa ja mennään puolukkakankaalle. Tehdään niistä elokuva.

Kangasniemellä kuvatun leffan virallinen käsikirjoitus laajeni peräti viiteen liuskaan.

-Mikko oli suorastaan nerokas, kun kuvattiin ilman käsikirjoitusta.

Yhteistyö hyväksi ystäväksi tulleen Mikko Niskasen kanssa jatkui Lapualaismorsiamella (1967). Tähän aikakauteen mahtuvat myös suomalaisen elokuvan uuden aallon perusteokset Kuuma kissa, Punahilkka, Asvalttilampaat ja Laulu tulipunaisesta kukasta. AC oli myös perustamassa Risto Jarvan ja Spede Pasasen kanssa Finnkinoa, edelleen maan johtavaa elokuvajakeluyritystä, jonka ensimmäinen toimitusjohtajakin oli.

Nuoret tuottajat Arno Carlstedt ja Jörn Donner 1968.

Osittain Käpy selän alla- elokuvan suuresta menestyksestä johtuen JF-Filmin tiimi hajosi kahtia.

Kyösti Varesvuo ja Hansu Haataja perustivat edelleen erittäin aktiivisen Crea- filmin, AC lähti Ruotsista Suomeen rantautuneen Jörn Donnerin matkaan. Edelleen tuottajan ominaisuudessa AC teki Donnerin kanssa 60-70- lukujen taitteessa esimerkiksi sellaisia töitä kuin Mustaa valkoisella, 69 -Sixtynine, Naisenkuvia ja Anna, jotka vastikään saivat ensiesityksensä televisiossa. Perkele -kuvia Suomesta oli AC:lle liikaa, hän pyysi Donneria ottamaan nimensä pois ”paskan” elokuvan krediiteistä. AC: viimeiseksi elokuvaksi jäi Matti Kassilan ohjaama Haluan rakastaa, Peter (1972).

Hämeenlinna tarvitsi levykaupan
Elokuvabisneksestä Arno Carlstedt sai muistojen lisäksi mukaan mielitiettynsä, mm. järjestäjänä ja valokuvaajana toimineen Raija Mathysin. Melkein 40 vuoden yhteiselosta nauttinut pariskunta oli mukana vielä Jörn Donnerin hotelliafääreissä Hyvinkäällä sekä pyörittämässä ravintolaa Teneriffalla. Raijan vanhemmat ja sisaret asuivat Hämeenlinnassa ja kaupungista tuli duon uusi kotipaikka.

Säveltäjä Jarmo Sermilä vinkkasi, että Hämeenlinnasta puuttuu hyvä levykauppa. Eipä puuttunut enää 1973, kun Raija ja AC noutivat ensimmäiset 850 levyään Helsingistä ja aloittivat niiden myymisen. Levy & Kasetti oli Raijan omistuksessa 14 vuotta. Myöhemmin tutuiksi tulivat Sheriffi-, Tuuppari- ja Videoykkönen- liikkeet.

Raijan hoitaessa kauppoja piti AC:n keksiä muuta tekemistä. Yhdessä Antti Einiön kanssa he ideoivat Giants Of Rock- festivaalin, joka oli auttamattomasti aikaansa edellä. Vaikka kävijämäärät parhaimmillaan nousivat jopa 8500:aan, oli hevirock vasta nousemassa nykyiseen valta-asemaansa. Giants järisytti ja järkytti Ahveniston moottoriradalla vuosina 1986-1991.

-Hämeenlinnan kaupungin niuhottavasta ”avusta” konserttien järjestelyissä voisi kirjoittaa kirjan, puuskahtaa AC, Herrasmies, joka ei yleensä edes teräaseella uhaten suostu sanomaan pahaa sanaa vanhoista kumppaneistaan. Ja pyytää erikseen anteeksi aina, kun häneltä lipsahtaa kirosana.

Ensin bussi, sitten Remu
Vuonna 1991 AC oli ostamassa käytettyä keikkabussia Helsingistä. Autosta tehtiin kaupat ja kaupanpäälisinä tuli Remu. Hurriganes- legenda innostui auton ostajasta siinä määrin, että sopimus kahdentoista keikan myymisestä syntyi samalta istumalta. Tämä keikkarupeama, jossa Remua alunperin säesti hämeenlinnalainen Mama Grande- yhtye, venyi loppujen lopuksi yhdeksän vuotta kestäneeksi yhteistyöksi. AC:n manageroimana Remu Aaltonen nousi uudelleen aktiiviseksi tekijäksi suomalaisessa rockmaailmassa.

Remu-aikaan kuului myös legendaarisen, sittemmin kertaalleen palaneen Porvoon kivilinnan ostaminen. Remu halusi pois Malmilta ja lähetti AC:n katsomaan taloa Porvooseen. Puutalo oli kamalassa kunnossa, mutta samassa pihassa oli näyttävä, historiallisesti merkittävä kivitalo, joka pisti AC:n silmään. Remun ”Ukoksi” nimeämä manageri luovi talokaupat ja Ukon yhteistyökumppani Juha Topinoja rahtasi muuttoautolla johtaja Aaltosen tavaroita 32 kertaa Malmi- Porvoo-välillä.

-Rankkaa aikaa, kuvailee AC yhteistyötä Remun kanssa, mutta muistelee lämpimästi kuinka ajeli Porvooseen viemään rumpugurulle lihapiirakoita, koska muuta ei artisti suostunut syömään.

Vielä kerran, pojat?

Kuva lehtijutusta Elokuvatuottajan ihana elämä (1972). AC (vas), Raija Mathys ja Tea Ista.

Jossakin muussa aviisissa selvitettäköön AC:n aika Joel Hallikaisen paitamyyjänä, ystävyys Teuvo Tulion kanssa ja Matti Kassilan sekä Jörn Donnerin kanssa vireillä ollut, aina käsikirjoitusvaiheeseen ehtinyt Tuntematon sotilas- versio.

Arno Carlstedtilla on ollut jonkin verran ongelmia terveytensä kanssa. Ranskalaissyntyisen lääkärin mukaan tunnetusti isosydämisen AC: n pumpusta löytyi ”tuhat litraa verta”. Käsittämättömän tarkasti suomalaisen viihteen suuri hiljainen taustatekijä kuitenkin vastailee kysymyksiin.

Onko jotakin vielä tekemättä?

-Kun minä olen niin saatanan -anteeksi- vanha, Kassilakin kohta 82 ja 83- vuotias Ossi Harkimo vähän huonossa kunnossa, niin vaikka keksisi minkälaisen filmi-idean, niin ei tällä porukalla taideta enää mitään elokuvia tehdä. (HäSa)