Uutiset

Afrikassa ei tarvitse - eikä saa - olla yksin

Siellä ei saa olla hetkeäkään yksin. Aina on ihmisiä ympärillä, aina joku tulossa juttusille!

Tämä on Hämeen Sanomien toimittajan Hanna Antila-Anderssonin peruskokemus Afrikasta, Tansaniasta. Hän on käynyt maassa 11 kertaa ja viettänyt siellä aikaa yhteensä kaksi vuotta. Pisimmän reissun hän teki vuorotteluvapaallaan kuluneena syksynä, jolloin hän asui maassa yli kolme kuukautta.

Antila-Anderssonin vakiokohde on Keski-Tansaniassa sijaitseva Msingin kunta, sillä hän toimii aktiivisesti Msingin ystävyysseurassa. Seura on tehnyt kehitysyhteistyötä noin 15 vuoden ajan.

Afrikassa ajatellaan toisin
Matkoillaan Hanna Antila-Andersson on huomannut, että afrikkalainen ei voi ymmärtää, että joku voi haluta olla välillä yksinkin. Hänellä oli Msingissä asuessaan oma huone, mutta sinne oli turha vetäytyä, sillä joku oli kuitenkin pian ovella. Lenkkeillessä joutui juttelemaan joka toisen vastaantulijan kanssa.

10000 asukkaan kunnan ainoa länsimaalainen oli todellinen julkkis. Kaikki tiesivät, kuka hän oli ja mitä hän teki paikkakunnalla.

-Kerran kävin yksinäni tutustumassa paikkakunnan uuden koulun rakennustyömaahan. Paikalla ei ollut ketään. Pian sain kuitenkin kuulla, että kylällä ihmeteltiin, miksi olin siellä käynyt.

-Mitään ei voinut tehdä muiden tietämättä. Vessareissullakin oli usein sata silmäparia katsomassa, mihin olen menossa. Siihen en tottunut.

Ne vessareissut olivatkin sitten luku sinänsä.

Ötökkäkammoisen on turha haaveilla afrikkalaisesta kyläelämästä. Parasta on sietää myös vähän suurempia eläimiä. Torakoita ja gekkoliskoja oli kaikkialla, ja vessapolulla näki taskulampun valossa myös rottia, joita liikkui asumusten lähellä runsaasti erityisesti sadonkorjuun aikana.

Laihduttava ihmedietti
Kun Hanna Antila-Andersson joulukuussa palasi töihin vuorotteluvapaaltaan, oli hän huomattavasti hoikistunut. Vaikka hän matkan lopussa alkoi syödä kaikkea aina verikeitosta lähtien, ei ruoka aina maistunut.

-Kun joka päivä tarjottiin joko maissipuuroa ja papuja tai vaihtoehtoisesti riisiä ja papuja, se alkoi tökkiä.
Päivän pääateria tarjottiin vasta illan pimennyttyä. Ruoka valmistettiin hiilikeittimellä pihalla. Päivisin ei syöty välipaloja kummempaa.

Kaikki Hanna Antila-Anderssonin Afrikan-matkat ovat liittyneet jollain tavalla kehitysyhteistyöhön. Viimeisimmällä matkallaan hänen piti polkaista käyntiin uusi projekti paikallisen koordinaattorin kanssa.

Mutta hankkeeseen oli tullut mutkia, ja jo viime kesänä paikallisille oli selvää, ettei projektia voisi aloittaa ennen tulevaa vuotta. Tätä kukaan ei kertonut Hannalle etukäteen.

Yllättäen opettajaksi
Projektin sijaan hänelle oli suunniteltu toinen työ. Kansanopistossa ei ollut englannin kielen opettajaa, joten englannin ja suahilin kieltä taitava toimittaja sai yhden päivän varoitusajalla ryhtyä sellaiseksi.

Opettaminen ei ollut helppoa, sillä samassa ryhmässä saattoi olla sekä lukutaidottomia että jo melko hyvin englantia osaavia nuoria. Kun Antila-Andersson lähti Tansaniasta marraskuun puolessavälissä, kansanopisto ja peruskoulu jäivät taas ilman englannin opettajaa.

-Tansaniassa on kova pula opettajista. Kun Tansanian valtion velkoja on pariinkin kertaan annettu anteeksi, valtio on panostanut koulujen rakentamiseen. Lisäksi opetus on muuttunut ilmaiseksi, joten nykyään 90 prosenttia ikäluokasta tulee kouluun.

Opettajien määrä ei ole kasvanut samaa tahtia. Nyt Tansaniassa koulutetaan opettajia yhden vuoden pikakoulutuksella.

Msingin ystävyysseura on perustettu Hämeenlinnan seudulla, ja jotkut täkäläiset ovat ryhtyneet Msingin peruskoululaisten kummeiksi. Sillä vaikka opiskelu on koulussa ilmaista, moni tarvitsee rahaa tarvikkeita varten. Esimerkiksi koulupuku on pakollinen.

-Kummilapsia on nykyään yli 80 ja kummeja noin 40. Osa kummeista on yhteisöjä, esimerkiksi työpaikkaporukoita.

Aids-orpoja joka perheessä
Hanna asui Msingissä ystävyysseuran sikäläisen hankekoordinaattorin Marco Lyamuyan perheessä. Marco on kansanopiston vararehtori, ja perheen koti on kansanopiston alueella.

Perheeseen kuului seitsemän lasta, suurin osa aids-orpoja. Tämä on Tansaniassa erittäin tavallista – mutta epätavallista on se, että Marcon perheen orvot eivät ole hänen sukulaislapsiaan.

Vaikka Tansania ei ole Afrikan pahinta aids-aluetta, tauti on tappanut paljon 30-40-vuotiaita. Aids-valistusta pyritään järjestämään erityisesti lapsille ja nuorille, ja kondomejakin jaetaan. Tansania on saanut aika hyvin rahaa aidsin vastaiseen työhön mutta ongelmana on se, että työtä ei ole kunnolla koordinoitu. Esimerkiksi monet kirkkokunnat tekevät aids-työtä.

-Jopa paikallinen katolinen pappi hyväksyy kondomit, vaikkei paavi niitä hyväksy.

Tansaniassa on itsestään selvää, että sukulaiset huolehtivat toisistaan. Se on erityisen tärkeää maassa, jossa yhteiskunnan turvaverkot puuttuvat kokonaan. Pitkälti tästä johtuu se, etteivät projektit ja muut työt aina edisty Afrikassa sillä tavoin kuin länsimaissa on totuttu.

-Kun afrikkalainen saa tiedon suvun kriisistä, hän jättää kaiken ja ryntää apuun. Ja kun perhekäsitys on laaja, kriisejä riittää.

Elämä Msingissä on alkeellista. Ihmisten aika kuluu enimmäkseen maanviljelystöissä ja rakentamisessa.

-Rakentamista riittää, sillä polttamattomasta tiilestä tehdyt talot kestävät vain kolme sadekautta.

Nokian kännykät tuttu juttu
Yksi modernikin asia on kuitenkin saavuttanut Msingin. Kännykkä (yleensä nokialainen) on lähes jokaisessa perhekunnassa.

-Se on todella mullistanut tiedonkulun. Aikaisemmin ihmiset eivät saaneet ajoissa tietää edes kaukana asuvien sukulaistensa hautajaisista.

Kännykkä helpottaa myös yhteydenpidossa suomalaisen ystävyysseuran ja msingiläisten välillä.

-Ennen tieto saatiin täältä Msingiin kolmessa viikossa, nyt voin soittaa sinne suoraan.

Msingissä ei tosin ole sähköä. Kun kännykkä vaatii lataamista, msingiläinen kävelee neljän kilometrin päässä sijaitsevaan lähikylään, jossa on maksullisia latauspisteitä.

Nykyään msingiläiset tietävät hyvin, että Nokia on suomalainen yritys.

-Pidin siellä luentojakin saunasta ja Nokiasta.

Seuraavan kerran Hanna Antila-Andersson lähtee Afrikkaan heti tammikuussa. Nyt on aika aloittaa se projekti, joka oli tarkoitus käynnistää jo syksyllä. (HäSa)