Uutiset

"Afrikka tarvitsee Marshall-apua"

Neljän kuukauden matka halki Ugandan, Ruandan, Burundin, Tansanian ja Malawin muutti turenkilaislähtöisen Eeva Kuisman käsityksen kehitysavusta.

Janakkalalaislähtöinen, Iso-Britanniaan muuttanut Kuisma pakkasi viime syksynä rinkkansa toteuttaakseen unelmansa Afrikan-matkasta, sekä nähdäkseen omin silmin mikä on tilanne jopa vuosikymmenien ajan länsimaiden kehitysavun kohteina olleissa maissa. Mukaan lähti hänen kehitysapuun perehtynyt avomiehensä Nick Radford.

-En olisi uskonut palaavani ajatellen näin, miten nyt ajattelen. Todellisuus on aivan erilainen kuin television ja tiedotteiden kautta saa käsityksen, Kuisma kertoo.

Kuisma ja Radford työskentelivät kuukauden ajan Ugandassa paikallisen Uganda Rural Fund -järjestön vapaaehtoistyöntekijöinä. He opettivat biologiaa järjestön ylläpitämässä koulussa ja työskentelivät viikonloppuisin orpokodissa.

”Parasta apua on ostaa afrikkalaisia tuotteita”

Näkemänsä jälkeen Kuisma suhtautuu varauksella erilaisiin avustuskeräyksiin.

-Se summa, mikä Afrikkaan lahjoitetaan, ei mene läheskään kokonaisuudessaan oikeisiin kohteisiin. Se on nähtävissä kaikkialla. Pulaa ei ole rahasta, vaan poliittisesta tahdosta ja siitä miten varat käytetään.

Kuisma vertaa Afrikan tarvitsemaa apua Euroopan maiden Yhdysvalloilta toisen maailmansodan jälkeen saamaan Marshall-apuun, mikä kohdistettiin teollisuuden kehittämiseen ja infrastruktuurin uudelleenrakentamiseen.

-Ehkä Afrikkaan lähetettävä ulkomaanapu pitäisi määritellä tiukemmin, sillänyt se päätyy liikaa vääriin käsiin.

-Katse pitäisi suunnata kauemmas tulevaisuuteen, afrikkalaiseen tuotantoon ja kauppasuhteiden muodostamiseenmuun maailman kanssa, jotta maat voisivat itse vahvistaa talouttaan. Afrikka ei ole toivoton maanosa.