Uutiset

Aggression hallinnasta aggressioita

Kenelle ajattelit tänään suuttua? Et varmaan kenellekään, mutta sitähän se juuri on, ennalta harkitsematonta ja typerää energiantuhlausta.

Ja sehän vasta raivostuttaa, kun joku tulee meikäläiselle sanomaan, että ”kyllä sinun nyt ystävä hyvä pitäisi paremmin hallita aggressioitasi”. Ja kehtaa vielä taputtaa olalle. Vähemmästäkin kädet puristuvat nyrkkiin.

Nyrkit on syytä välillä avata, muuten ei ainakaan tietokoneen näpytys oikein onnistu.

Viinan kiroista huolestuneet kysyvät miksi Jeppe juo. Yhtä lailla pitäisi kysyä miksi Reiska räyhää.

Hyökkäävän käytöksen hallinta olisi mitä ilmeisimmin oikeassa elämässäkin ratkaisu arvaamattoman moniin ongelmiin, eikä nyt tarvitse puhua edes murhista, tapoista tai perheväkivallasta.

Käsittämättömän monessa arkielämän tilanteessa ihmisten toimintaa ohjaa suuttumus, viha ja alistamisen halu. Liikenteessä ja kaupan jonossa vilisee vihamiehiä, jotka kamppailevat hampaat irvessä ja kynnet veressä elintilasta. Amerikassahan ei ole mitenkään tavatonta, että ruuhkissa raivostuneet autoilijat ampuvat toisiaan hengiltä.

Entä koulut ja työpaikat? Kateuden siivittämän kiusaamisen sekaan mahtuu aina väärämielisyyttä, kyynärpäätaktiikkaa ja ylikävelyä.

Perimässä aggressiivisuus on jäänne ajoilta, jolloin sen tuomaa voimaa tarvittiin saalistamiseen ja puolustautumiseen. Kaikkihan tietävät, ettei mikään ole niin raivokas kuin jälkikasvuaan puolustava emo.

Ihmisille pitäisi kertoa, ettemme elä enää viidakossa tai edes metsässä.

Ihan kelvolliseksi aggressionhallinnan opettajaksi käy Tähtien Sodan jedimestari Yoda. Hänhän varoitti nuorta oppilastaan, että viha vie pimeälle puolelle.

Vihanpuuskan tullessa asianomainen ei osaa tai ehdi ajatella: nythän minun onkin sitten hallittava kohta purkautuva aggressioni.

Aggressioita on mietittävä ihan rauhassa, ilman aggressioita.

Vihan ja tukahdutettujen tunteiden juuret kasvavat kuulemma lapsuudesta. Ehkä jo keski-iässä omalle isälle tai äidille pitäisi antaa anteeksi. Ehkä. Kun vain tietäisi mitä.

Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila sanoo, että on tärkeää oppia työstämään suuttumusta, vihaa ja aggressioita. Siinähän se on. Mutta kuka opettaa ja miten? Vanhemmatko lapsilleen? Ei taida useinkaan onnistua, kun taito ei ole omissakaan hyppysissä.

Ja mitä sitten pitäisi osata? Ottaa syliin. Se onkin aikamoinen taito, jos itse ei ole koskaan päässyt.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore sanoo, että tunteilla pitää olla turvallinen tila. Jos on paha olla, ensimmäisen avun saa siitä, että saa sanoa tuskansa ääneen, vaikka huutaenkin.

Kohtuullisten vihanpurkausten ideologia olkoon sellainen, että ärähtely sopivina annoksina purkaa painetta ja estää sitä kasvamasta kestämättömiin mittoihin. Räyhätään rauhassa.