fbpx
Uutiset

Ähäkutti - en kerro

Painavia sanoja, naurattavia sanapareja, surkeita sanavalintoja.

Uutiskanava CNN:n uutispäällikkö Eason Jordan tokaisi tammikuussa, että Yhdysvaltain joukot ovat saattaneet surmata toimittajia Irakissa. Helmikuussa hänestä tuli työtön. Suusta oli livahtanut sammakko, ja Jordan muistetaan lopun elämäänsä sinä onnettomana miehenä, jonka komea ura tyssäsi muutamaan sanomatta jääneeseen sanaan. Yksikin enemmän, vaikkapa “erehdyksessä”, olisi saattanut pelastaa hänen työpaikkansa.

Ruotsin ulkoministeri Leila Freivalds puhui äskettäin liian vähän sijasta liian rehellisesti. Periaatteessa ihailtavan suora tunnustus “minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä Phuket on” kääntyi välittömästi sanojaa vastaan.Tsunamin uhreja surevat kansalaiset tulistuivat, kun ministeri ei tiennyt, missä kansalaiset lomailevat.

Aina sanat eivät yhtä aiheuta yhtä suuria henkilökohtaisia tragedioita tai väkeviä tunteenpurkauksia. Joskus ne hykerryttävät osuvuudellaan. Lysteimpiä ovat kenties puolitahattomina maailmalle karanneet tokaisut. Muistattehan “saatanan tunarit”, “Holkerin silakat”, “Siperia opettaa”, “nahkurin orsilla”, “Suomen salarakas”. Pitkää ikää ja siteeraajia riittää.

Oma lukunsa ovat sanat, joiden tulkinta vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja tilaa kuin niiden lausuminen. Nämä “bensaa joukkotiedotusvälineiden koneisiin”-lausunnot. Esimerkeistä ei pulaa. Pentti Vartiaisen ehdotus(?) eläkeläisten äänioikeuden poistamisesta, Osmo Soininvaaran kutsu(?) vasemmistoliittolaisille liittyä vihreiden riveihin, Arja Alhon vaatimus(?) presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Ikiliikkuja on keksitty: lausunto, tulkita, vastaus, vastauksen tulkinta, jne. Jopa pakanalla tulee ikävä katekismuksen “mitä tämä tarkoittaa” selkeyttä.

Voi olla, että allekirjoittaneen muistin olematon poliittinen juonne on poikkeuksellisen lyhyt, mutta ovatko teistäkin lausuntojen antajat erikoistuneet viime aikoina sanojen panttaukseen? Ei vanhanaikaisessa, läpinäkymättömässä “kansan ei tartte tietää”- hengessä vaan kiusoittelevasti “ähäkutti, enpäs kerro”. Päätöksiä on tehty, mutta niistä ei tiedoteta… pihdataan, niin mielenkiinto säilyy… ratkaisu seuraavassa jaksossa…ehkä.

Panttaus selittyy totta kai osittain säännöksillä ja vastapelurin elämän vaikeuttamisella, mutta tilannetta voisi välillä tiirailla myös sanapelin ulkopuolelta. Onko nykyihmisen tarve hallita elämää todella niin julmettu, että on pakko tietää vähintään vuosi ennen presidentinvaaleja, onko Halos Tarja ehdolla? Rauhoittuuko kaoottinen maailma hetkeksi, jos saamme jo tänään varmuuden Lippos Paavon jättäytymisestä pois puolueensa puheenjohtajakisasta?

Pikaisen mietinnän tulos: siviili-minä jaksaa odottaa rouvain ja herrain päätöksiä vaikka maailman tappiin, työ-minästä en mene takuuseen.

Mieleen pullahtaa yhtäkkiä sana: sopulilauma.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi

Menot