Uutiset

Äidin arki vankilassakin on elämää lapsen ehdoilla

Vanajan vankilan perheosastolla riittää vilinää. Keittiön pöydän ääressä kaksi naista kuorii perunoita, bataatteja, porkkanoita ja selleriä lasten ruokaa varten.

-Tämä on liian kova, Johanna huokaa oranssi bataatti leikkuulaudallaan.

Lapset, Merjan 7 kuukautta vanha tyttö ja Johannan 9 kuukauden ikäinen poika, köllöttelevät ryömimisvalmiudessa lattialla ja seuraavat tarkasti keittiön tapahtumia.

Johanna, 31, joutui kolmannen kerran vankilaan marraskuussa 2009. Tuomioksi tuli viisi vuotta ja kaksi kuukautta.

-Pääsen pois ensi vuoden toukokuussa.

Merja, 33, joutui vankilaan maaliskuussa ja pääsee pois ensi vuoden elokuussa.

-Illat ja aamut ovat täällä vaikeimpia hetkiä päivästä. Mies ja vanhemmat lapset eivät ole lähellä, kun menen nukkumaan ja herään, Merja sanoo hiljaa.

-Perhettä tulee ikävä monta kertaa päivässä, Johanna jatkaa.

Vankilasanasto tarttuu lapseen

Kumpikaan ei halua kertoa tarkempaa syytä vankilassa oloonsa. Merja sanoo, että hänen elämäntilanteensa oli liian vaikea eikä hän saanut apua, vaikka miten pyysi.

Johanna käytti nuorempana huumeita ja hän sairastui vaikeaan psykoottiseen masennukseen. Sairautta ei osattu hoitaa ajoissa.

Merjalla on tyttövauvan lisäksi 12- ja 4-vuotiaat lapset, Johannalla 11- ja 4-vuotiaat. Perheosastolla saa olla vain alle 3-vuotiaita lapsia, joten isommat asuvat isiensä kanssa.

Perhetyöntekijä Pirjo Helinin mukaan syy siihen, miksi vain alle 3-vuotiaat saavat olla vankilassa vanhempiensa mukana, liittyy lapsen kehitykseen.

-Meillä on yksi lapsi, joka täyttää pian kolme, ja hän alkaa jo siinä vaiheessa, että vankilasanasto alkaa tarttua.

3-vuotias alkaa olla sen ikäinen, että hänellä jää muistikuvia tapahtumista, eikä lapselle välttämättä haluta jättää muistikuvia vanhemman vankila-ajasta.

Äidin vankeus on lapselle raskasta

Merja ei olisi halunnut kertoa vanhemmille lapsilleenkaan, että hän on vankilassa. Hän ei ole vieläkään kertonut 4-vuotiaalle.

-Olemme mieheni kanssa sanoneet, että olen koulussa. Vanhempi lapseni tietää, mutta hän ei halua puhua asiasta.

Johannakaan ei aikonut kertoa lapsilleen aiemmasta vankilatuomiostaan. Lasten isä oli kertonut lapselle, että äiti meni sairaalaan. Lopulta asia oli pakko kertoa.

-Lapseni, joka oli siihen aikaan tarhassa, masentui niin paljon, ettei hän olisi halunnut elää, Johanna kertoo ja pitää katseensa tiukasti perunoissa.

Nyt kumpikin näkee isommat lapset kerran kuussa. Merja on ollut perheleirilläkin miehensä ja lastensa kanssa.

-Menneisyydessäni on väkivaltaisia suhteita, mutta nyt minullakin on hyvä ja normaali suhde mieheni kanssa, Johanna alkaa hymyillä.

Tosin hänen miehensä, kuopuksen isä, ei nyt voi tavata lastaan kovin usein. Kuopus syntyi Hämeenlinnan vankilassa, kivitalossa niin kuin naiset sanovat.

Tuomitseminen jatkuu vapaanakin

Perheosastolla elämä pyritään pitämään mahdollisimman normaalina lasten takia. Merja ja Johanna sanovat, että vankila-aikaa helpottaa, kun saa pitää lapsen lähellä.

-Lapsen rakkaus tukee niin paljon, että tätä jaksaa.

Yhdeksän naisen ja kymmenen lapsen osastolla tulee erimielisyyksiäkin. Merja vain toteaa, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.

Vankilan ulkopuolellakin pitäisi tulla toimeen. Se on vain vaikeaa, koska vankilassa istunut tuomitaan aina vain uudelleen. Sosiaalityöntekijätkin lopettavat keskustelun siihen paikkaan, kun kuulevat, että on ollut vankilassa.

-Meidät on eristetty yhteiskunnasta, mutta en syytä yhteiskuntaa. Olen tehnyt väärin, kannan rangaistukseni. En voi tehdä muuta kuin katsoa peiliin, Merja sanoo.

Merja lopettaa juuresten pilkkomisen ja katsoo suoraan silmiin.

-Elämässä ei ole mitään sen arvoista, minkä takia menettäisin uudestaan perheeni ja vapauteni.

Arki on arkea vankilassakin

Vaikka lapsille olikin vaikea kertoa tuomiosta, niin naiset ovat puhuneet lapsilleen paljon rehellisyydestä ja siitä, miksi rehellinen pitää olla.

-Sanon lapsilleni joskus, että kato nyt, mä oon tehny väärin, Johanna kertoo.

Naiset toteavat, että vaikka lapset ovat heidän kanssaan vankilassa, niin arki pyörii lasten ehdoilla samalla tavalla kuin muillakin pienten lapsen vanhemmilla.

Johanna luottaa tulevaisuuteen; hän aikoo pysyä jatkossa pois vankiloista ja pitää huolta perheestään. Merjalla on isoja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän haluaisi perustaa oman yrityksen.

-Vankilaan en aio toista kertaa tulla, Merja vakuuttaa. (HäSa)